RSS

Kotiruokala

Olen viime aikoina törmännyt mediassa ja työpaikkani kahvihuoneessa (ja muuallakin) ajatukseen siitä, että ruoan tekeminen itse on poikkeava voimainponnistuksen ja taidon osoitus: kylläpä mä olen reipas! Ja ”kaikilla ei ole mahdollisuutta elää kotiruoan varassa.” On alkanut tuntua siltä, että Lintu onkin Outolintu, ja kuvan palsternakkaperusteista kasvissosekeittoa värkätessäni alkoi ajatuksia tulla ihan postaukseksi asti.

Linnun palsternakkasosekeittoon tuli muihin aineksiin verrattuna eniten palsternakkaa, kaksi porkkanaa, eiliseltä ruoalta ylimääräisiksi jääneet kuoritut raa’at perunat, kaappiin unohtunut nahistunut omena, purkki kuohukermaa, kasvisliemikuutio, pikkuisen suolaa, cayennepippuria ja currya. Päälle murustelin yhden hapankorpun. Halpa kaapintyhjennysjämäruoka syödään talouden kivoimmasta puhtaana olevasta kulhosta. Sitä paitsi palsternakka on ihan tosi hyvää since 2017.

In a galaxy far far away in solukämpän keittiö: Opiskelijabudjettiin ruoan tekeminen itse sopi tosi hyvin, enkä ollut siihenkään saakka syönyt eineksiä, roiskeläppäpitsaa en varmaan kertaakaan. Lapsuudenkodissani puolivalmistekin tarkoitti pakastevihanneksia, ja ne btw kyllä lasketaan ruoan tekemiseksi itse. Olin osallistunut ruoanlaittoon jo aika nuoresta saakka (eli kotitaloustunnilla seiskaluokalla ei tullut mitään uutta), mutta en silti oikein osannut laittaa muuta kuin jauhelihakastiketta ja perunoita, kun lähdin opiskelemaan. Joku mielenhärö kumminkin opiskelijaminään iski ja opettelin tekemään itse uusia ruokia. Selasin netistä reseptejä ja jos kuulosti yhtään siltä, että voisi olla hyvää, niin tein. Niitä peruja on esimerkiksi Valion resepti  possua mangosalsassa, joka on repertuaarissani edelleen. Makumaailmani on kehittynyt, mutten vieläkään syö enkä kokkaa merenelävistä muuta kuin kalaa, ja sipulin jätän aina pois, ellen taas kerran yritä opetella sietämään sitä.

En ole kokkailuissani kovinkaan tarkka, tykkään käyttää sähköllä toimivia apuvälineitä ja riittävästi kulhoja, syntini on liian pienellä leikkuulaudalla liian pienessä tilassa nyhertäminen. Esillepano kiinnostaa harvoin jos ikinä, ja ruokani päätarkoitus on maistua syötävältä ja mielellään suht samalta seuraavana päivänä lämmitettynä. Vihanneskuutioni eivät ole tasakokoisia enkä juuri koskaan yritäkään saada tasaista jälkeä. Minusta ei olisi telkkarin kokkiohjelmiin eikä varsinkaan kilpailuhenkiseen realityyn. Oion resepteissä jos tarvitsee, jätän ainesosia pois tai korvaan ne kokonaan toisilla, ruoan kypsyysasteen määrittelee useammin haarukkatuntuma kuin kello.

En minäkään tee ruokaa joka päivä, koska neljän hengen annoksesta tulee meidän kahden hengen taloudessa 4,5 annosta, rääppeitä syödään aina välillä. Ja joskus ei kerta kaikkiaan iske, ja silloin pitää koota ruoka-annos kotona siitä, mitä on, vaikka samalla vaivalla sitä tietenkin väkertäisi ”oikeaa” ruokaa. Jos ei iske ja seuraavana päivänä on työpäivä, minulla on käytännössä aina mahdollisuus syödä työpaikkaruokalassa, miehelläni sen sijaan vuorotyöläisenä aina ei, joten silloin mikroateriat ja kauppojen meille sopivat aukioloajat ovat hieno keksintö.

Toisessa kuvassa on kanapastani perusainekset: jotain makaroneja, jotain kermaa tai sen kaltaista, jotain kanaa, joku paprika. Lisäksi tulee mausteita sen mukaan, onko kana marinoitu valmiiksi vai pitääkö itse tehdä kaikki. Harvoin mikään makuelämys, mutta takuuvarma mahantäyttäjä, ja tosi vaikea saada epäonnistumaan.

Meillä syödään paremmin silloin, kun jaksan suunnitella ruokalistan ja kauppalistan. Suunnittelemisesta saan reippauspisteitä. Erityismaininnan reippaudesta saan, jos suunnittelen tulevan viikon ruoat kerralla (4-6 eri ruokaa! hrrr) ja vielä supererikoismaininnan siitä hyvästä, jos perustan suunnitelmani siihen, mitä kaapeista ennestään löytyy. Minä nimittäin en ole reipas, kun teen itse ruokaa. Syöminen on pakollista, ja kun on jo vuosia syönyt pääasiassa itse tekemäänsä ruokaa, ei sitä oikein osaakaan miettiä, että on muunkinlaista ruokailutottumusta.

Pakollisena mielensäpahoittajien lauhdutuskommenttina: se on ihan ok, ettei tee aina/koskaan ruokaa itse. Sitä varten kaupoissa on hyllymetreittäin eri asteista valmista ruokaa, että jokainen varmasti saa jotakin sapuskaa sieltä mahaansa asti. Joillain kuulemma on puoliso, joka kokkaa 😛 Mutta siis palataksemme minuun, joka kuitenkin olen tämän blogin päähenkilö… niin minä olen reipas, jos imuroin tai teen jotain muuta, mihin pitää erikseen ruveta joskus harvoin, niin kuin vaikka kerran viikossa.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 13.5.2018 Kategoria/t: common rant, ruokakuvat, weird rant

 

Avainsanat: ,

”Grocery haul”

Kuvassa kesän uutuustuuteista Pingviini-rakettituutti: salmiakkijäätelöä, musta vohveli! Miten jännittävää! Oli kyllä salmiakkijätskiksi hyvää, yleensä nimittäin salmiakin makuun on yritetty päästä esansseilla, jotka väistämättä menevät pieleen. Musta vohveli ei maistunut palaneelta.

Yritin oikeasti saada otettua kuvan kaikista ruokaostoksista. Oikein purin kasseista pöydälle ja asettelin samalla… ja kun olin valmis, aloin nostella tavaroita kaappeihin. Puolivälissä sitä urakkaa tajusin, että kuva jäi, mutta mieheni hyvästä ideasta huolimatta en kuitenkaan nostellut tavaroita takaisin pöydälle, ja niin jäitte nyt ilman kuvaa. Varhaiskaali oli tällä kertaa unkarilainen.

Ruokalistallamme tulevalla viikolla:

  • savukalasalaattia (syöty jo)
  • broileripullia ja riisiä
  • raviolisalaattia (meidän Prisman raviolivalikoimassa oli vain yhtä, jota en halunnut ostaa, joten tortelloneja it is, ihan samalta näyttää)
  • papu-pinaatticurrya
  • broileritaginea, joka meidän keittiössä tarkoittaa broileria, taateleita ja mausteita uunissa haudutettuna

Jos ja kun viikko etenee hitaammin kuin ruokalista, pitää sitten katsoa, mitä tehdään.

 

 

 
4 kommenttia

Kirjoittanut : 6.5.2018 Kategoria/t: ruokakuvat, ruokalista

 

Avainsanat: ,

Toivomuslamppu

img_20180502_1833030461808526440.jpg

Palasin! Toiveenne on kuultu. Tästä lampusta ei kyllä liikene kuin yksi toivomus.

Kuvassa on toukokuun ensimmäisen kauppareissun ostokset. (Kouvola ei liity tapaukseen.) Ostin maitoa, jauhelihaa, kananmunia, parsakaalia, kesäkurpitsan, appelsiineja, satsumoita, omenia, silakkafileitä, kalkkunaleikettä ja eri putiikista koiralle riisittömiä purutikkuja. Rahaa vaihdoin ihmisten elintarvikkeisiin 17,23 euroa ja koiran turhakkeeseen 11,95 e. S-ruokakaupoille on tarkoitus tehdä vielä toinen reissu viikonloppuna, koska tuplabonus.

Äärimmäisen daideellisesti sommitellun kuvan oikeassa etukulmassa on varhaiskaali, joka on kertakaikkisen hyvää, ja ostan tänäkin vuonna koko sesongin ajan yhden kaalin joka ostosreissulla. Tämä 1,002 kg painava yksilö on makedonialainen ja on unkarilaisia varhaisempia sisaruksiaan jo melkein kaksi euroa kilolta halvempi. Ei sitä helpommin voi päätyä syömään sesonkikasviksia kuin ostamalla sitä, mikä milloinkin halvinta heviä on.

Näistä (ihmisille ostetuista siis) meinasin väkertää silakkalaatikkoa ja kaalisoppaa. Silakathan olisi nuukan ihmisen kuulunut ostaa kokonaisina hintaan 3,5 e/kg, mutta minä maksoin 7,50 e/kg siitä ilosta, että joku minua pätevämpi kone on siivonnut kalat minulle ruoanlaittovalmiiksi. Tarjouksettomassa tilassaankin silakkafile on kyllä kalaksi halpaa.

Huhtikuun hurjastelujen jälkeen yritän palata ruokaostoksissa suunnitelmallisuuteen, mutta en pyri tiettyyn budjettiin, paitsi salaa. Sillä tavalla pääsee paremmin tavoitteeseen, kun kertoo sen vasta yhdessä lopputuloksen kanssa!

 

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 2.5.2018 Kategoria/t: ostostelu, ruokalista

 

Avainsanat: , , ,

Neuluomus

Mieheni eilen ystävällisesti auttoi kuuluisan neulomukseni kuvaamisessa, ja voin vihdoin esitellä tuotokseni. Sain kudottua villatakin! Värkkäsin seiskaveikasta Laura Chaun suunnitteleman Cavern-villatakin. Ohje on kirjoitettu paljon minua pienemmälle ihmiselle, joten piti laskea silmukkamääriä uusiksi. Pidensin hihat täysimittaisiksi ja helman mieleisekseni myös. Vaikka villatakkineulomiskokemusta on hyvin vähän, tuli tästä oikein kiva ja ihan minun oloiseni. Takin vartalo-osassa ei ole mitään muotoiluja, ja luultavasti pidänkin tätä enemmän auki kuin kiinnitettynä.

img_20180401_170129097404027814.jpg

Projekti Ravelryssa

Aikaa kului noin kuukausi. Kudoin tätä pääasiassa Koukuttajan kootut -podcastia uusimmasta jaksosta taaksepäin (ei sentään takaperin) 1,25-kertaisella nopeudella katsellen. Jaksoja on tällä hetkellä 86 ja sain takin valmiiksi, kun olin päässyt jakson 61 puoliväliin. Tarkemmin en neuleaikaa kellottanut, mutta karkeasti voi laskea n. tunti per jakso eli ainakin 25 tuntia tähän meni aktiivista neulomista pelkästään.  Onnittelen itseäni pitkäjänteisyydestä, koska tämä on toistaiseksi isoin projekti, jonka olen saanut  ihan valmiiksi asti. Olen siis kehittynyt ihmisenä!

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 2.4.2018 Kategoria/t: käsityöt

 

Avainsanat: , ,

Maaliskuu hunningolla

Hirmu hyvää päästäistä kaikille!

Maaliskuussa ei vietetty minkäänlaista haastetta, koska kuten viimeksi kerroin, olen käyttänyt höpsöilyenergiani neulomiseen. Työn neulomisosuus on valmis ja viimeistelyjen jälkeen toivon esitteleväni työn täälläkin, jos siitä tuli yhtään mitään. Koko maaliskuu meni, vain vihonviimeistelyt jäävät huomiselle eli huhtikuun puolelle.

Ruoka-asioissa valitettavasti mentiin lähestulkoon normimeiningillä, joka siis tarkoittaa sitä, että muka-säästää ruokakaupassa ja tietää, että pitäisi suunnitella ostoslista ja ruokalista ja kaupassakäyntipäivät ja ELÄMÄ. Nih kerta muuten ei ole hyvä ihminen. Tunnontuskia siis on, varsinkin kun autoa hoidettiin vielä yhdellä viisisataisella viime kuun tonnin lisäksi, mutta oli siitä kyllä puolet määräaikaishuoltoakin. Josko sillä taas ajelisi…

Ruokakauppariville meni niin paljon rahaa, etten edes kehtaa kertoa (402,17 e, mutta ette lukeneet sitä tästä blogista). Mystisesti myös työpaikkaruokailueväskategoria kasvoi tolkuttomasti, vaikka kotiin kannettiin mukamas hirveä määrä syötävää. Eihän tässä ole mitään järkeä! Ainoa rivi, joka viitsi käyttäytyä, oli ravintola/kahvila-rivi, jonka lopputulos on säälliset 16,55 e.

Tekee mieli puolustella ruokakaupparivin pullistelua, joten puolustelen. En väitä, että esittämäni seikat olisivat mitenkään hyviä tai edes syitä, lähinnä taitavat korostaa tilanteen kehnoutta:

  • sähköhammasharjan vaihtopäitä Mammuttimarkkinoilta 20 e
  • jäätelöitä sekä tarjouksesta että ilman ainakin 15 e
  • keltaisia tulppaaneja (ainoa itse hankittu pääsiäissisustuselementti tänä vuonna!) 7,90 e
  • luulin, että näitä epätavallisia kustannuksia olisi enemmän, mutta näyttää siltä, ettei olekaan
  • ja karkkiin kulutettua summaa en seuraa erikseen, koska totuus on julma.

Vielä on pari vapaapäivää jäljellä näitä pääsiäispyhiä, jälkikäteen voimme sitten todeta, käytinkö aikaani ruoka-asioiden suunnittelemiseen vaiko en.

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 31.3.2018 Kategoria/t: budjetti, Ei kategoriaa, käsityöt, ostostelu, weird rant

 

Avainsanat:

Uutuudenviehätyksiä

Haha! Ehditte jo toivoa, että olen lopettanut bloggaamisen lyhyeen, mutta minullapa on ollut muita mielenkiinnon kohteita. Iski neuleinspis, ja neulominen sekä neulomisasioiden ajatteleminen on vienyt kaiken luovan energian. En ole luova ihminen mielikuvituksen rikkauden konkretisoimisen merkityksessä, vaan luova siinä mielessä, että luon esimerkiksi silmukoita sen sijaan, että loisin tekstiä.

Halusin tulla tänne kuitenkin läpättämään muutamia asioita. Ensnäkin helmikuun ruokakaupparivin saldoksi tuli 268,81 e. Ei niin suuri katastrofi kuin alkukuun tuhlausten jälkeen vaikutti, ja moneen muuhun kuukauteen verrattuna edelleen varsin maltillinen summa. Töissä söin lounaspaikassa neljä tai viisi kertaa, ja pääasiassa miehen omaan työpaikkaruokalaansa kuluttamia euroja oli 42,80. Poikkeuksellisesti ravintolat ja kahvilat -kategoria sitten paisui melkein kahteensataan euroon, mutta siitä 3/4 on perusteltavissa hääpäivän vietolla (eli ei oikeasti vietetty hääpäivää tänäkään vuonna mitenkään, vaan perusteltiin sillä se, että käytiin naurettavan kalliisti syömässä Haraldissa).

Maaliskuu on jatkunut helmikuun linjalla. Newsflash: rahankäyttöä ei pysty säätelemään tippaakaan siten, että jälkikäteen katsotaan kuitista, paljonko meni. Pitäisi suunnitella ja miettiä ja harkita etukäteen, ja jos niin ei tee, on ihan turha kuvitella pihistelevänsä, vaikka siltä kaupassa tuntuisikin. Tämän kuun suunnittelemattomuus on valitettavasti näkynyt siinä, etten ole tehnyt riittävästi ruokaa eväiksi asti, ja siksi toisen tai molempien on pitänyt syödä töissä. Koitan nyt ottaa taaaaaaaaaas itseäni niskasta kiinni.

Kaikenlainen budjetin kyttääminen on muutenkin epämiellyttävää silloin, kun tulevan kesäkauden uutuusjäätelöt rantautuvat kauppoihin lähelle minua. Melkein kaikkea pitää maistaa, ja tavallisen karkinmässytyksen lisäksi on tässä kuussa mennyt jo 10 euroa jäätelöön (se on paljon rahaa, koska ei ole kesä-, heinä- eikä elokuu). Valio alkoi vuosien tauon jälkeen tehdä jätskiä, ja suurennuslasilla tarkasteltavan kokoinen miniatyyripurkki maksaa tarjouksessakin 4 euroa!!! Makuja on tosi monta, ja tosi monta kertaa  neljä euroa on tosi monta euroa. Jäätelönsyönnin  rajoittuminen rahallisista syistä on varmasti perustuslain vastaista. Sinänsä jäätelöhän on ruokaympyrän tarkastelijan näkökulmasta riippuen maitotuote, marja, hedelmä tai jopa pähkinä, proteiinin ja rasvan lähde ainakin. Sillähän voisi elää. Erivärisiä hedelmäkarkkeja puoli kiloa päivässä, herkuiksi salmiakkia ja pääruoat jätskipurkeista?

 
3 kommenttia

Kirjoittanut : 17.3.2018 Kategoria/t: budjetti, käsityöt

 

Suunnittelematon päivitys

Suunnittelemattomuus johtaa merkilliseen rahanmenoon, mutta itse haaste voi siihen nähden hyvin. Tässä ruokakaappihaasteessahan on ollut ideana se, että syö suunnilleen sitä, mitä kaapissa on, eikä osta varastoon. Kun ei suunnittele, on joko syötävä sitä mitä on, tai ostettava kaupasta se mitä aikoo syödä, tai syötävä sitä mitä on + seuraavan päivän lounas työpaikkaruokinnassa. Näistä kolmesta seurauksesta vain ensimmäisellä on myönteistä vaikutusta haasteen budjettiosioon.

Koska en suunnitellut, minulla ei ole tuntunut olevan kummoista mielikuvaa siitä, mitä oikein olemme syöneet. Muisti palaa pätkittäin. Muistan, että hernesopasta riitti aika moneksikin päiväksi. Aika varmasti tein joulukinkku-tonnikala-ananaspitsaakin. Onneksi olin jättänyt nettiselaimen välilehtiin auki pari kokeiltua reseptiä postausta varten:

  • Tacomaustettu härkisrisotto uunissa: En tehnyt härkiksestä vaan laitoin joulukinkkua, enkä laittanut risottoriisiä, vaan puolet täysjyväriisiä ja puolet basmatiriisiä. Ei tullut mieleistä, mutta saatiin syötyä. Riisiruuathan ovat meillä sitä paitsi sellaisia, että jämiä ei voi antaa koirallekaan, kun se on riisille allerginen…
  • Pesto-broileripannu: tästä tuli aika hyvää, ja saatanpa palata tämän pariin uudestaan.

Kodin kuvalehden näytenumerossa oli mielenkiintoinen papu-porkkana-pinaatti-mandariini-panzanella-salaatti, jonka reseptiä en tähän hätään löytänyt lehden nettisivuilta. Korvasin pinaatin vuonankaalilla, mandariinin veriappelsiinilla ja vaalean leivän (se panzanella-osuus) Uotilan saaristolaislimpun viimeisillä paloilla. Mausteeksi tuli ras el hanoutia, enkä raaskinut ostaa kaupasta melkein kolmen euron purkkia, kun melkein kaikki seokseen tulevat yksittäiset mausteet olivat kotona olemassa, sekoitin sen itse (ja säästin). Yhdenlainen resepti mutta huom. piparkakkumaustekin on mausteseos, ja sen ainesosat voi katsoa mistä tahansa pätevästä piparitaikinaohjeesta.

Eilen paistoin kanapihvejä ja mielikuvituksellisesti keitin täysjyväpastaa seuraksi. Tänään värkkäsin lopuista pihveistä kanaviillokkia.

Niin, se rahapuoli. Tämän hetken saldo on 190,44 e, ja kuukautta on vielä viikko jäljellä. En aio kumminkaan vetää nollabudjetilla, enkä yritä edes tähdätä alle 200 euron, mutta tavoittelen maltillisuutta. Ja koska tämä kuukausi meni tämän suhteen penkin alle, voisi ensi kuussa yrittää taas, ei välttämättä 150 eurolla, mutta vaikka 200:lla. Tai jotain.

Pee äs. Auto oli korjattavana, ja sekin tonnin loppulasku kannustaa näiden ruokabudjettirajoitusten jatkamiseen. Ei niin, että olisimme nyt vararikon partaalla (käymmehän töissä, jotta olisi varaa pitää autoja, joilla käydä töissä), vaan koska rahaa on enihuu rajallinen määrä, ja tämä melkein kahden kuukauden kokeiluhaaste on jo osoittanut rahassa mitattavia hyötyjä.

 

 

Avainsanat: , ,