RSS

Kuun eka muttei vika

Kummasti vain kuun alku saa palaamaan blogin ääreen. Viime postauksen tilastotieteen kurssi muuten meni kirkkaasti läpi, sillä ei ole mitään tekemistä postaustauon kanssa.

Kävin kaupassa ja tein ruokaa. Sen sijaan, että olisin ottanut kuvan ostoksista ja ruuasta, otin kuvan kauppakuitista ja lasagneni ainesosalistasta, jonka pohjalta myös laskin vuoallisen hinnan. Kaikki pystyvät mielessään kuvittelemaan kaksi ostoskassillista ja yhden repullisen tavaraa sekä herrrkullisen höyryävän uunituoreen lasagnen.

Miehelle piti ostaa uusi reppu, kun kolmisen vuotta sitten ostetun edellisen repun oli koira riekaloinut ainakin kolme kertaa, eikä se loputtomiin sellaista käsittelyä kestä. Koirasyystä ostin tilalle valikoiman halvimman, kun väliä ei ole muuta kuin sillä, että työvaatteet ja eväät saa kätevästi kuljetettua. Reppua eikä lasinpesunestettä tokikaan lasketa ruokakauppariville.

Pähkinöistä on pakko mainita, koska irtosnacks-rivi näyttää muuten kovin pahalta. Kauheasti emme noudata mitään ruokavaliojuttuja, mutta pähkinät lisäsin tavalliseen arkeen ehkä vuosi, puolitoista takaperin. Suositeltava syytämismäärä on n. 30 g päivässä erilaisia, eli kuukaudessa n. 1,8 kiloa. Olen ratkaissut hintatason ja vaihteluvaatimukset sillä, että määrästä on kilo tavallisia maapähkinöitä ja loput irtonaisia, erilajisia maustamattomia, ja pistän ne sekaisin lasipurkkiin. Tällä systeemillä heinäkuun pähkinöiden hinnaksi tulee reilut 26 senttiä per mupeltaja per päivä, eikä kuulosta sillä tavalla laskettuna enää niin kalliilta. Puuttuvat 140 grammaa saadaan varmasti pähkinäsuklaasta, suklaapähkinäkekseistä, muista pähkinöitä sisältävistä leivonnaisista ja salaatin sekaan laitettavista siemenistä (tshih). Ei se oikeasti niin tarkkaa ole.

Mainitsemani lasagne. Muuten ihan tavallinen, mutta modauksena tungin porkkanaa jauhelihan jatkeeksi. Arvioitsen, että vuoallisesta riittää ehkä jopa 7-8 annosta, eli hinta per annos on heittämällä alle euron. Nam nam nam.

Kesäkuun ruokakaupparivi päättyi masentaviin lukemiin 412,03 euroa. Tekisi melkein mieli laittaa surunaama tähän, kun tämä homma ei hintatietoisuudesta huolimatta pysy ollenkaan lapasessa, ellei jokaista kauppareissua vahdi ja suunnittele ja sillain. Eipä sillä paljon ole väliä, että syö harkittua ja edullista kotiruokaa, kun kompensoi sitten kaiken maailman herkuilla kuitenkin. Ravintolat ja kahvilat kuitenkin vain 20,20 e ja työpaikkaevästykset 30,60 e, eli toukokuinen holtittomuus niillä riveillä tasapainottui vähäsen.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 1.7.2018 Kategoria/t: budjetti, laskelmat, ostostelu, ruokalista

 

Avainsanat: ,

Mahdoton yhtälö

Blogissani seikkailevan pitkulaisen humanistin tilanne on se, että ei se ymmärrä tilastomatikasta enkä todennäköisyyslaskennasta mitään. Pohjana on lukion pitkä  matikka, eli olen joskus kuullut/nähnyt sellaisia sanoja kuin binomijakauma ja kertymäfunktio ja lineaarinen. En ole opiskeluaikoinani enkä töissäni tarvinut pitkää matikkaa mihinkään, joten vähäinenkin joskus haalimani osaaminen on täysin unohtunut, eikä missään tapauksessa ”tule selkärangasta”.

Suoritin syksyllä Helsingin avoimen yliopiston kurssin Johdatus yhteiskuntatilastotieteeseen 1, jonka päätarkoitus oli opettaa että on termejä ja käsitteitä ja selityksiä, ja että mistä puhutaan, kun puhutaan siitä ja tästä. Semmoisia kursseja minä ymmärrän. Äsken tein saman kurssin kakkososan tentin, ja kakkososan kurssilla piti ymmärtää termien lisäksi matematiikkaa ja osata laskea laskukoneella, excelillä tai jollakin hienolla tilastotieteellisellä ohjelmalla erinäköisiä kolikonheitto- ja väärävastausjuttuja. Laskemisen jälkeen olisi pitänyt vieläpä osata tulkita tuloksia!

Kyllä ei. Kakkososan kurssimateriaalia opiskellehkoissani (kehitin tämmöisen muodon kuvaamaan opiskelua, joka ei ole opiskelevinaan olemista, vaikka lopputulos antaa ymmärtää niin) ja harjoitustehtäviä tehdessäni jo tuntui siltä, että olen vahvasti epämukavuusalueella, ja kun olin rämpinyt matskun ja harkat läpi kerran, kävin niitä läpi toisen kerran, ja tuntui, etten vieläkään ymmärrä. Harjoitustehtäviin oli useimpiin hyvät vastaukset, mutta niihin epäselvimpiin vastaus oli Big Bang Theorya siteeraten ”honey, I know you think you’re explaining yourself, but you’re really NOT.” On asioita, jotka eivät mene kaaliin sillä, että niitä jankkaa ja yrittää kovasti ymmärtää siellä epämukavuusalueella, kun on täysin harjaantumaton tämänkaltaiseen ajatustoimintaan.

Tentti on mahdollista uusia elokuussa ja syyskuussa, mutta taidan jatkaa tilastotieteilijyyteen valmistautumista jollain toisella peruskurssilla. Näistä nykyajan monivalintaverkkotenteistä kun on omien muistiinpanojen perusteella saatavissa hyvä tulos, vaikka ei olisi kysyttäviä asioita saati omia vastauksiaan ymmärtänytkään.

Too long, don’t read: opiskelehkon vapaaehtoisesti ilman varsinaista tarkoitusta tilastotiedettä. Hulluja on moneen lähtöön, ja tässä tapauksessa huvitkaan eivät ole turhan halvat.

Ja on muuten jännä, että vaikken ole humanistikoulutukseni mukaisia töitä tehnyt päivääkään, lajittelen silti itseni humanistiksi. Identiteettikriisin paikka?

 

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 6.6.2018 Kategoria/t: opiskelu, weird rant

 

Avainsanat: , , , ,

Kotiruokala

Olen viime aikoina törmännyt mediassa ja työpaikkani kahvihuoneessa (ja muuallakin) ajatukseen siitä, että ruoan tekeminen itse on poikkeava voimainponnistuksen ja taidon osoitus: kylläpä mä olen reipas! Ja ”kaikilla ei ole mahdollisuutta elää kotiruoan varassa.” On alkanut tuntua siltä, että Lintu onkin Outolintu, ja kuvan palsternakkaperusteista kasvissosekeittoa värkätessäni alkoi ajatuksia tulla ihan postaukseksi asti.

Linnun palsternakkasosekeittoon tuli muihin aineksiin verrattuna eniten palsternakkaa, kaksi porkkanaa, eiliseltä ruoalta ylimääräisiksi jääneet kuoritut raa’at perunat, kaappiin unohtunut nahistunut omena, purkki kuohukermaa, kasvisliemikuutio, pikkuisen suolaa, cayennepippuria ja currya. Päälle murustelin yhden hapankorpun. Halpa kaapintyhjennysjämäruoka syödään talouden kivoimmasta puhtaana olevasta kulhosta. Sitä paitsi palsternakka on ihan tosi hyvää since 2017.

In a galaxy far far away in solukämpän keittiö: Opiskelijabudjettiin ruoan tekeminen itse sopi tosi hyvin, enkä ollut siihenkään saakka syönyt eineksiä, roiskeläppäpitsaa en varmaan kertaakaan. Lapsuudenkodissani puolivalmistekin tarkoitti pakastevihanneksia, ja ne btw kyllä lasketaan ruoan tekemiseksi itse. Olin osallistunut ruoanlaittoon jo aika nuoresta saakka (eli kotitaloustunnilla seiskaluokalla ei tullut mitään uutta), mutta en silti oikein osannut laittaa muuta kuin jauhelihakastiketta ja perunoita, kun lähdin opiskelemaan. Joku mielenhärö kumminkin opiskelijaminään iski ja opettelin tekemään itse uusia ruokia. Selasin netistä reseptejä ja jos kuulosti yhtään siltä, että voisi olla hyvää, niin tein. Niitä peruja on esimerkiksi Valion resepti  possua mangosalsassa, joka on repertuaarissani edelleen. Makumaailmani on kehittynyt, mutten vieläkään syö enkä kokkaa merenelävistä muuta kuin kalaa, ja sipulin jätän aina pois, ellen taas kerran yritä opetella sietämään sitä.

En ole kokkailuissani kovinkaan tarkka, tykkään käyttää sähköllä toimivia apuvälineitä ja riittävästi kulhoja, syntini on liian pienellä leikkuulaudalla liian pienessä tilassa nyhertäminen. Esillepano kiinnostaa harvoin jos ikinä, ja ruokani päätarkoitus on maistua syötävältä ja mielellään suht samalta seuraavana päivänä lämmitettynä. Vihanneskuutioni eivät ole tasakokoisia enkä juuri koskaan yritäkään saada tasaista jälkeä. Minusta ei olisi telkkarin kokkiohjelmiin eikä varsinkaan kilpailuhenkiseen realityyn. Oion resepteissä jos tarvitsee, jätän ainesosia pois tai korvaan ne kokonaan toisilla, ruoan kypsyysasteen määrittelee useammin haarukkatuntuma kuin kello.

En minäkään tee ruokaa joka päivä, koska neljän hengen annoksesta tulee meidän kahden hengen taloudessa 4,5 annosta, rääppeitä syödään aina välillä. Ja joskus ei kerta kaikkiaan iske, ja silloin pitää koota ruoka-annos kotona siitä, mitä on, vaikka samalla vaivalla sitä tietenkin väkertäisi ”oikeaa” ruokaa. Jos ei iske ja seuraavana päivänä on työpäivä, minulla on käytännössä aina mahdollisuus syödä työpaikkaruokalassa, miehelläni sen sijaan vuorotyöläisenä aina ei, joten silloin mikroateriat ja kauppojen meille sopivat aukioloajat ovat hieno keksintö.

Toisessa kuvassa on kanapastani perusainekset: jotain makaroneja, jotain kermaa tai sen kaltaista, jotain kanaa, joku paprika. Lisäksi tulee mausteita sen mukaan, onko kana marinoitu valmiiksi vai pitääkö itse tehdä kaikki. Harvoin mikään makuelämys, mutta takuuvarma mahantäyttäjä, ja tosi vaikea saada epäonnistumaan.

Meillä syödään paremmin silloin, kun jaksan suunnitella ruokalistan ja kauppalistan. Suunnittelemisesta saan reippauspisteitä. Erityismaininnan reippaudesta saan, jos suunnittelen tulevan viikon ruoat kerralla (4-6 eri ruokaa! hrrr) ja vielä supererikoismaininnan siitä hyvästä, jos perustan suunnitelmani siihen, mitä kaapeista ennestään löytyy. Minä nimittäin en ole reipas, kun teen itse ruokaa. Syöminen on pakollista, ja kun on jo vuosia syönyt pääasiassa itse tekemäänsä ruokaa, ei sitä oikein osaakaan miettiä, että on muunkinlaista ruokailutottumusta.

Pakollisena mielensäpahoittajien lauhdutuskommenttina: se on ihan ok, ettei tee aina/koskaan ruokaa itse. Sitä varten kaupoissa on hyllymetreittäin eri asteista valmista ruokaa, että jokainen varmasti saa jotakin sapuskaa sieltä mahaansa asti. Joillain kuulemma on puoliso, joka kokkaa 😛 Mutta siis palataksemme minuun, joka kuitenkin olen tämän blogin päähenkilö… niin minä olen reipas, jos imuroin tai teen jotain muuta, mihin pitää erikseen ruveta joskus harvoin, niin kuin vaikka kerran viikossa.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 13.5.2018 Kategoria/t: common rant, ruokakuvat, weird rant

 

Avainsanat: ,

”Grocery haul”

Kuvassa kesän uutuustuuteista Pingviini-rakettituutti: salmiakkijäätelöä, musta vohveli! Miten jännittävää! Oli kyllä salmiakkijätskiksi hyvää, yleensä nimittäin salmiakin makuun on yritetty päästä esansseilla, jotka väistämättä menevät pieleen. Musta vohveli ei maistunut palaneelta.

Yritin oikeasti saada otettua kuvan kaikista ruokaostoksista. Oikein purin kasseista pöydälle ja asettelin samalla… ja kun olin valmis, aloin nostella tavaroita kaappeihin. Puolivälissä sitä urakkaa tajusin, että kuva jäi, mutta mieheni hyvästä ideasta huolimatta en kuitenkaan nostellut tavaroita takaisin pöydälle, ja niin jäitte nyt ilman kuvaa. Varhaiskaali oli tällä kertaa unkarilainen.

Ruokalistallamme tulevalla viikolla:

  • savukalasalaattia (syöty jo)
  • broileripullia ja riisiä
  • raviolisalaattia (meidän Prisman raviolivalikoimassa oli vain yhtä, jota en halunnut ostaa, joten tortelloneja it is, ihan samalta näyttää)
  • papu-pinaatticurrya
  • broileritaginea, joka meidän keittiössä tarkoittaa broileria, taateleita ja mausteita uunissa haudutettuna

Jos ja kun viikko etenee hitaammin kuin ruokalista, pitää sitten katsoa, mitä tehdään.

 

 

 
4 kommenttia

Kirjoittanut : 6.5.2018 Kategoria/t: ruokakuvat, ruokalista

 

Avainsanat: ,

Toivomuslamppu

img_20180502_1833030461808526440.jpg

Palasin! Toiveenne on kuultu. Tästä lampusta ei kyllä liikene kuin yksi toivomus.

Kuvassa on toukokuun ensimmäisen kauppareissun ostokset. (Kouvola ei liity tapaukseen.) Ostin maitoa, jauhelihaa, kananmunia, parsakaalia, kesäkurpitsan, appelsiineja, satsumoita, omenia, silakkafileitä, kalkkunaleikettä ja eri putiikista koiralle riisittömiä purutikkuja. Rahaa vaihdoin ihmisten elintarvikkeisiin 17,23 euroa ja koiran turhakkeeseen 11,95 e. S-ruokakaupoille on tarkoitus tehdä vielä toinen reissu viikonloppuna, koska tuplabonus.

Äärimmäisen daideellisesti sommitellun kuvan oikeassa etukulmassa on varhaiskaali, joka on kertakaikkisen hyvää, ja ostan tänäkin vuonna koko sesongin ajan yhden kaalin joka ostosreissulla. Tämä 1,002 kg painava yksilö on makedonialainen ja on unkarilaisia varhaisempia sisaruksiaan jo melkein kaksi euroa kilolta halvempi. Ei sitä helpommin voi päätyä syömään sesonkikasviksia kuin ostamalla sitä, mikä milloinkin halvinta heviä on.

Näistä (ihmisille ostetuista siis) meinasin väkertää silakkalaatikkoa ja kaalisoppaa. Silakathan olisi nuukan ihmisen kuulunut ostaa kokonaisina hintaan 3,5 e/kg, mutta minä maksoin 7,50 e/kg siitä ilosta, että joku minua pätevämpi kone on siivonnut kalat minulle ruoanlaittovalmiiksi. Tarjouksettomassa tilassaankin silakkafile on kyllä kalaksi halpaa.

Huhtikuun hurjastelujen jälkeen yritän palata ruokaostoksissa suunnitelmallisuuteen, mutta en pyri tiettyyn budjettiin, paitsi salaa. Sillä tavalla pääsee paremmin tavoitteeseen, kun kertoo sen vasta yhdessä lopputuloksen kanssa!

 

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 2.5.2018 Kategoria/t: ostostelu, ruokalista

 

Avainsanat: , , ,

Neuluomus

Mieheni eilen ystävällisesti auttoi kuuluisan neulomukseni kuvaamisessa, ja voin vihdoin esitellä tuotokseni. Sain kudottua villatakin! Värkkäsin seiskaveikasta Laura Chaun suunnitteleman Cavern-villatakin. Ohje on kirjoitettu paljon minua pienemmälle ihmiselle, joten piti laskea silmukkamääriä uusiksi. Pidensin hihat täysimittaisiksi ja helman mieleisekseni myös. Vaikka villatakkineulomiskokemusta on hyvin vähän, tuli tästä oikein kiva ja ihan minun oloiseni. Takin vartalo-osassa ei ole mitään muotoiluja, ja luultavasti pidänkin tätä enemmän auki kuin kiinnitettynä.

img_20180401_170129097404027814.jpg

Projekti Ravelryssa

Aikaa kului noin kuukausi. Kudoin tätä pääasiassa Koukuttajan kootut -podcastia uusimmasta jaksosta taaksepäin (ei sentään takaperin) 1,25-kertaisella nopeudella katsellen. Jaksoja on tällä hetkellä 86 ja sain takin valmiiksi, kun olin päässyt jakson 61 puoliväliin. Tarkemmin en neuleaikaa kellottanut, mutta karkeasti voi laskea n. tunti per jakso eli ainakin 25 tuntia tähän meni aktiivista neulomista pelkästään.  Onnittelen itseäni pitkäjänteisyydestä, koska tämä on toistaiseksi isoin projekti, jonka olen saanut  ihan valmiiksi asti. Olen siis kehittynyt ihmisenä!

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 2.4.2018 Kategoria/t: käsityöt

 

Avainsanat: , ,

Maaliskuu hunningolla

Hirmu hyvää päästäistä kaikille!

Maaliskuussa ei vietetty minkäänlaista haastetta, koska kuten viimeksi kerroin, olen käyttänyt höpsöilyenergiani neulomiseen. Työn neulomisosuus on valmis ja viimeistelyjen jälkeen toivon esitteleväni työn täälläkin, jos siitä tuli yhtään mitään. Koko maaliskuu meni, vain vihonviimeistelyt jäävät huomiselle eli huhtikuun puolelle.

Ruoka-asioissa valitettavasti mentiin lähestulkoon normimeiningillä, joka siis tarkoittaa sitä, että muka-säästää ruokakaupassa ja tietää, että pitäisi suunnitella ostoslista ja ruokalista ja kaupassakäyntipäivät ja ELÄMÄ. Nih kerta muuten ei ole hyvä ihminen. Tunnontuskia siis on, varsinkin kun autoa hoidettiin vielä yhdellä viisisataisella viime kuun tonnin lisäksi, mutta oli siitä kyllä puolet määräaikaishuoltoakin. Josko sillä taas ajelisi…

Ruokakauppariville meni niin paljon rahaa, etten edes kehtaa kertoa (402,17 e, mutta ette lukeneet sitä tästä blogista). Mystisesti myös työpaikkaruokailueväskategoria kasvoi tolkuttomasti, vaikka kotiin kannettiin mukamas hirveä määrä syötävää. Eihän tässä ole mitään järkeä! Ainoa rivi, joka viitsi käyttäytyä, oli ravintola/kahvila-rivi, jonka lopputulos on säälliset 16,55 e.

Tekee mieli puolustella ruokakaupparivin pullistelua, joten puolustelen. En väitä, että esittämäni seikat olisivat mitenkään hyviä tai edes syitä, lähinnä taitavat korostaa tilanteen kehnoutta:

  • sähköhammasharjan vaihtopäitä Mammuttimarkkinoilta 20 e
  • jäätelöitä sekä tarjouksesta että ilman ainakin 15 e
  • keltaisia tulppaaneja (ainoa itse hankittu pääsiäissisustuselementti tänä vuonna!) 7,90 e
  • luulin, että näitä epätavallisia kustannuksia olisi enemmän, mutta näyttää siltä, ettei olekaan
  • ja karkkiin kulutettua summaa en seuraa erikseen, koska totuus on julma.

Vielä on pari vapaapäivää jäljellä näitä pääsiäispyhiä, jälkikäteen voimme sitten todeta, käytinkö aikaani ruoka-asioiden suunnittelemiseen vaiko en.

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 31.3.2018 Kategoria/t: budjetti, Ei kategoriaa, käsityöt, ostostelu, weird rant

 

Avainsanat: