RSS

Kisaväsymys iski

Täydet kolme viikkoa on takana, jäljellä puolitoista. Päällimmäisiä ajatuksiani on, että loppuisipa tämä kuukausi jo. Vaikka viime viikolla oli huonosti suunniteltu kauppareissu, en ottanut opikseni tälle viikolle, vaan onnistuin suunnittelemattomassa kaupankäynnissä kaksi kertaa kolmesta. Sentään ymmärsin pysyä pois Cittarista, vaikka jälleen koittivat minua erinäisillä tarjouksillaan sinne houkutella.

Reissu 1 tiistaina, se ainoa suunniteltu. Prismaan meni 8,61 e. Perussettiin näköjään kuuluu kolme purkkia maitoa, paketti leipämakkaraa ja hedelmiä, tällä kertaa melkein kaksi kiloa banaaneja. Olivat niin hyvän näköisiä, että hylkäsin monipuolisuuden ja harkinnan. Lisäksi perunajauhopaketti loppuun kulutetun tilalle ja yksi kurkku.

Reissu 2 heti keskiviikkona huonosti suunniteltuna vain, koska ennakkoäänestyspaikkamme on Prisman yhteydessä. Yhdistimme tähän reissuun myös koiranruokaostokset, koska myös koiranruokakauppamme on Prisman yhteydessä. Koiran ruoat eivät kuulu 150 euron ruokakauppabudjetin piiriin. Kotiutimme kaksi purkkia maitoa, möhkäleen edamia (kriteeri: kilohinnaltaan järkevin pieni palanen), appelsiineja sekä väkiviinaetikkaa pyykinhuuhteluaineeksi. Prisman kassalle 7,52 e.

Reissu 3 lauantaina kivan päivän mutta pitkän ajomatkan päätteeksi Prismaan: 18,59 e. Kolme purkkia maitoa, tomaatteja, aurinkokuivattuja tomaatteja, leipämakkaraa, ruokakermaa, omenoita, salaatti ja broilerin fileesuikaleita. Ostosreissu oli alunperin suunniteltu eri tavalla, mutta mukaan tuli pari mukavaa muuttujaa, jotka muuttuivat yövieraiksi, joten suunnittelin kauppareissun uusiksi ajomatkan aikana. Väsymys + nälkä + myöhäinen ajankohta ovat huono yhdistelmä, kun pitää käyttää harkintaa. En kuitenkaan mielestäni epäonnistunut.

Tällä viikolla söimme härkäpapu-yrttituorejuusto-tomaatti-paprika-basilika-bulgur-salaattia, vihreistä linsseistä keitettyä punaista linssikeittoa (linssejä + paprikaa + porkkanaa + paseerattua tomaattia), pakastimen uumenista löytyneen possun herkkupaistin (hieman alle 1 kg) ja mehukasta juureskiusausta, johon sinihomejuuston sijaan laitoin loput briet, lättyjä sekä cajun-mausteista kanapastaa (broilerin fileesuikaleet ruskistetaan aurinkokuivattujen tomaattien mausteöljyssä, sekaan suunmukainen määrä cajun-mausteseosta, suolaa ja purkillinen ruokakermaa ja aika loppuvaiheessa aurinkokuivat tomaatit) ja salaattia. Leivoin ananas-kookos-piirakan.

Loppukuuksi on jäljellä 10,98 euroa, noin euro per päivä,  ja se tuntuu tosi vähältä. Fakta kuitenkin on, että ruokakaapit ja pakastin edelleen pullistelevat tavaraa. Maitoa kuluu paljon, kun mies juo sitä ruokajuomana, kahvissa ja kaakaona, ja jotakin hedelmiä tarttuu joka reissulla mukaan. Appelsiini ja banaani ovat hyvää välipalakokoa töihinkin evääksi. Eihän se nyt maailmaa kaada, jos budjetti ylittyy, mutta olisihan se aika hienoa, jos ei ylittyisikään.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 21.1.2018 Kategoria/t: budjetti, ruokakaappihaaste

 

Avainsanat: ,

Melkein puolivälissä

Tadaa! Ruokakauppabudjetti ei ole vieläkään ylittynyt, sillä alkuperäisestä 150 eurosta on jäljellä 45,70 euroa. Jos rajoitetaan maailmani pyörimään ihan vain tämän ruokakaappihaasteen ympärille, olen oppinut pari juttua, mutta revitäänpä hajalle tämän viikon tuhlaukset (26,77 e yhteensä):

Cittariin kulutin tiistaina 3,67 euroa. Ostin ”euron päiviltä” litran maitoa, paketin kananmunia, kaksi paprikaa ja omenoita. En ole Cittari-ihminen, mutta ajattelin hyödyntää tarjoukset. Ei olisi kannattanut mennä ollenkaan, sillä ruokakaappien tyhjennyskuukauteen tarjouksesta ostaminen tarjouksen vuoksi sopii tosi huonosti. Menin kauppaan henkisellä viiden euron budjetilla, enkä saanut sitä edes kokonaan käytettyä, kun ärsytti koko homma.  Oppimus: vielä kehittelemättä, mutta tämmöinen ruoan ostaminen tarjouksen vuoksi ei sovi tähän meininkiin.

Seuraavana päivänä oli mentävä ostamaan maitoa ja leipämakkaraa, mutta en jaksanut mennä Prismaan töiden jälkeen, vaan  menin S-markettiin. Viikon toiseen huonosti suunniteltuun kauppareissuun sain menemään 6,38 euroa, millä sain kantaa kotiin kaksi litraa maitoa, paketin leivänpäälliskalkkunaa, banaaneja ja pikkupussin sipsejä, joita mieheni halusi, enkä viitsinyt 0,85 euron vuoksi olla inhottava. Eikä tässä mitään herkutonta tammikuuta vietetä, ei todellakaan. Oppimus: litra maitoa maksaa ässässä 15 senttiä enemmän kuin Prismassa.

Koska alkuviikon kauppareissut oli huonosti suunniteltu, tsemppasin kolmatta reissua varten. 16,72 eurolla ostettiin meiramia, neljä litraa maitoa, omenoita, jugurttia, palsternakkoja, appelsiineja, lisää leivänpäälliskalkkunaa, ruukkubasilika, banaaneja ja salaatti. Kallis salaatti. Piti ostaa 1,29 euroa maksava salaatti, mutta otin vissiinkin vierestä hyvännäköisen, ja se maksoikin 1,98 euroa. Melkein 70 senttiä kalliimpi. Oppimus: pitää katsoa, mitä tavaraa kärryyn lappaa.

Jos lasketaan yhteen, edelleen rajoittuen pelkkään ruokakaappihaastemaailmaan, niin olisin viitsimyksellä säästänyt 0,99 euroa, ja sillä rahalla olisi maksanut toisenkin sipsipussin herkutteluun. Onneksi isommassa maailmankaikkeudessa melkein euro on kuitenkin tosi vähän.

Kuluneella viikolla söimme edellisen viikon tähteiden lisäksi kaalilaatikkoa, peruna-jauhelihalaatikkoa, tomaatti-basilika-brie-pastaa,  kala-kaali”vokkia”  ja uuniohrapuuroa, jonka seuraksi tein omenakiisseliä.

Puoliksi huonosti suunnitellut kauppareissut verottivat budjettia kuitenkin sen verran liikaa, että 2,5 jäljelle olevalle viikolle on tässä kuussa n. 18 euroa/viikko. Jännittävää.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 14.1.2018 Kategoria/t: budjetti, ruokakaappihaaste, ruokalista

 

Avainsanat: , ,

Jääkaapintyhjennysruokaa

Ei tämä ole mikään ruokablogikaan, koska en ottanut kuvaa. Olisin voinut lavastaa vaikka mitä, mutta en viitsinyt. Haastan mielikuvituksenne. Kerron tästä teille, jotta saan reseptin talteen.

Jääkaapista piti kuluttaa juustoa. Osa menee leivän päällä, mutta parasta ennen -päivämäärien vuoksi pitää tehdä valintoja pakastamisen ja välittömän ruuanlaiton välillä. Tänään oli pakko poistaa jääkaapista palanen brietä eli valkohomejuustoa. En oikein tiedä mitään muita tapoja syödä valkohomejuustoa kuin keksin ja/tai hillon kanssa juustotarjottimelta, tai patongin välissä viipaleina, ja kerran kaaaauan sitten olen syönyt superhyvää kesäkurpitsakeittoa, joka oli ennemminkin brie-keittoa. Ruokakauppabudjetin puitteissa ei kuitenkaan ollut nyt aiheellista ostaa kesäkurpitsaa, eikä juustotarjotin ole ”oikeaa” ruokaa.

Apuun tulee nykypäivänä tietenkin Guugle, ja koska viime viikolla ostin halpaa tavallista (ja sen vuoksi rumaa) makaronia, päätin, että teen pastaa. Yhtenä hyvänä vaihtoehtona olisi ollut todella herkulliselta kuulostava Jamien camembert-pasta, mutta sitä ei voinut nyt tehdä, koska a) ruokakauppabudjetti, joka johtaa b)-kohtaan: ei aineksia kaapissa valmiina. Jätän korvan taakse ja siksi linkitin teillekin.

Toinen Guuglen perusteella hyvin suosittu brie-pasta on sellainen, johon tulee tomaattia, basilikaa ja brietä sekä pastaa. Monissa versioissa aineksia marinoitiin tuntitolkulla oliiviöljyssä huoneenlämmössä, mutta minä tietenkin oioin (oi mikä muoto <3) koska a) ei ole kesä, joten makeita tomaatteja on ihan turha etsiä hevi-osastolta ja b) ruokakauppabudjetti, johon ei perustavaroiden lisäksi sopinut kuin korkeintaan yksi pastaan ostettava aines. Päätin panostaa euroseni tuoreeseen basilikaan (yksi ruukku maksoi 1,49 e). Tuoreet yrtit tekevät halvasta (ja siksi rumasta, as we all know) ruoasta triplasti parempaa, joten rahan arvo kasvoi silmissä (Lintulaisen pettämätön logiikka osa 15).

Minun versiooni tuli

  • erittäin tavallisia tummia makaroneja puoli pussillista (0,115 e, ostin viime viikolla)
  • purkki tomaattimurskaa (kaapista, mutta maksaa kaupassa 0,95 e)
  • 150 g paketti valkohomejuustoa (kaapista, mutta esimerkiksi Castellon hyvä mutta halpa maksaa 1,95 e),
  • basilikaa (ostin tietenkin koko ruukun, 1,49 e, mutta josta kului naurettavan vähän ja enemmänkin olisi voinut laittaa. Sovitaan 0,5 e kuitenkin, koska loput on käytettävä pian pois)
  • yksi valkosipulinkynsi, mustapippuria ja pikkuisen punaviinietikkaa sekä suolaa (kaapista, sanotaan vaikka 0,2 e vaikka sekin voi olla liioittelua)

Kuumensin tomaattimurskan ja mausteet ja sulattelin brien palasina siihen sillä aikaa, kun makaronit kiehuivat. Kun makaronit olivat kypsiä, pistin kaiken yhteen ja basilikanlehdet sekaan. Oikeasti siis alusta loppuun alle vartissa. Mies tykkäsi niin, että otti vähän lisää, ja se on meillä harvinaista, koska pyrimme ottamaan kerralla sen verran kuin syömme.

Tästä määrästä riittää meille hieman vajaat kolme annosta, joten annoksen hinnaksi jää alle puolitoista euroa. Vinkki: halpa ruoka kannattaa syödä kivalta lautaselta, jos on taipuvainen ajattelemaan, että halpa ruoka on rumaa.

Illaksi teen meille tänään vielä uuniohrapuuroa. Omnom.

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 13.1.2018 Kategoria/t: budjetti, ruokakaappihaaste, ruokalista, ruokatestailut

 

Avainsanat: , ,

Tammikuun ensimmäinen viikko

Ruokakaappihaaste lähti mielestäni aika hyvin käyntiin. 150 eurosta on 7.1. jälkeen jäljellä noin 72 euroa. Kun asian esittää näin, näyttää siltä, että johan kaikki on mennyt pieleen, kun heti ensimmäisellä viikolla kului puolet… joten selitän.

Kävin tänä vuonna ensimmäisen kerran kaupassa tiistaina. Olen jo hävittänyt kuitin, mutta rahaa meni 9,92 euroa. Ostin muistaakseni maitoa, paprikan, pakastemaissia (turhaan, kun sitten tungin maissipussia pakkaseen, löysin puolitoista pussillista edellisiä), leivänpäällismakkaraa, neljän viljan hiutaleita (syön töissä aamuisin puuroa) ja kurkun. Lauantaina kävin hakemassa Cittarista tarjouksesta kaksi thai-kuutiota, banaaneja, ja kauppalistan ulkopuolelta tarjouksesta kaksi pussia kinkkusuikaleita ja pussillisen uusia megahot-turkinpippureita, jotka eivät ehkä ole sittenkään niin tulisia kuin tavalliset turkinpippurit. Cittariin jäi 9,33 euroa. Sen jälkeen menin hakemaan Prismasta loput: talouspaperia, kookosmaitoa, kaksi pussia tummia makaroneja (400 g:n pussissa puolet halvempia kilohinnaltaan kuin 1 kg:n pussissa), maitoa, yhden limetin, keräkaalin, appelsiineja, kurkun, kolme paprikaa, salaattiruukun ja halpisruokakerman. Prismaan  meni 12,78 euroa.

Viikon ruokalistalla oli leivitettyjä kanafileitä ja uunissa paistettuja bataattisuikaleita, suurustettua peruna-maissikeittoa, kanasalaattia, mustaamakkaraa ja imellettyä perunalaatikkoa, pinaattikeittoa, aasialaista kalakeittoa ja sunnuntaina kinkku-tonnikala-ananas-sinihomejuustopitsaa. Melkein joka ruualla salaattiakin.

Hankin meille marraskuun Black Friday -alennusmyynnistä kahviautomaatin, ja sen tarvitsema kalkinpoistoaine ja vedensuodatin menevät myös ruokakauppariviltä. Hetken mielijohteesta tilasin samalla pussillisen kahvipapuja ja erityisen teräksisen maidonvaahdotuskannun. Näihin meni yhteensä n. 46 euroa, tarkka summa selviää sitten kun Britti-Amazonin veloitus muuttuu euroiksi korttilaskulle.

Kuukautta on jäljellä kolme ja puoli viikkoa, eli noin 20 euroa/viikko on vielä käytettävissä. Tuntuu, että ruokakaapit eivät ole vajuneet yhtään mihinkään.

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 8.1.2018 Kategoria/t: budjetti, laskelmat, ruokakaappihaaste

 

Avainsanat: , , ,

Ruokakaappihaaste

Ei tästä nyt mitään kirjablogia tehdä, nöy wörries. Palataan niille juurille, joita kukaan ei halua muistaa! Tammikuun ajan yritän huomattavasti vähentää ruokakauppaan kuluttamiani pennosia. Ruokakauppakustannusten tarkoituksellinen säätely on vain pieni osa elämää, ja koska lähtökohdat ovat erinomaiset, voin pyrkiä komentelemaan eurojani tekemään muutakin kuin katoamaan tililtäni ylenpalttisiin ruokakustannuksiin.

Joulun jäljiltä kaapit ovat aivan täynnä tavaraa. Leivoin jouluksi leipää ja herkkuja, ja kinkkuakin on jäljellä, ja lahjaksi saatuja juustoja (tietenkin myös holtiton määrä suklaita, mutta en laske niitä ruuaksi, sentään), laatikoita varten ostettuja juureksiakin on. Ja tietysti kaikki muu, mitä kaappeihin on tullut ostettua. Hampsteri on hampsteri.

Suomalaisissa blogeissa en ole kovin paljon kohdannut tällaisia haasteita. Ehkä Suomessa ei ole vieläkään tapana levitellä ruokakaappiasioita julkisesti. Ehkä minä olen ainoa, jota kiinnostaa? Eivätkä kaikki välitä edes tietää, mitä ruoka maksaa.

Koska nykyään melkein kaikki, mitä joku tekee julkisesti, on kulttuurista omimista, todettakoon, että en yritä kokeilla köyhyyttä, vaikka Facebook suosittelikin minulle ryhmää ”köyhät ja köyhyysrajan alapuolella elävät” (en liittynyt, mutta onpa mukava, että Facebookin algoritmit eivät vieläkään ole ihan niin pitkällä, että tietäisivät minusta kauheasti). Olen kuitenkin niin etuoikeutettu, etten lainkaan käsitä, minkä takia tällainen touhu olisi moitittavaa.

Teen tämän puhtaasti itsekkäistä syistä, enkä niitä syitä tämän syvällisemmin ala täällä selvittää. En pyri siihen, että tästä ottaa kukaan mallia (amerikkalaiset ovat hoitaneet sen puolen), vaikka kaikenlaisista hippeily- ja maailmanpelastamissyistä laajemmassa ilmiössä olisikin järkeä. Niin, ja olen kyllästynyt ramppaamaan ruokakaupassa, vaikka se silloin tällöin onkin ihan mukavaa ajanvietettä. En aio valehdella, että säästän ruokakuluissa, jotta pääsisin matkalle, vaikka lomamatkaa varten säästäminen pyhittäisikin keinot.

Elän kahden hengen taloudessa, ja mieheni syö samaa ruokaa kuin minä. Erittäin paljon asioita helpottaa se, että kummallakaan ei ole allergioita tai sairauden vaatimaa erityisruokavaliota, emmekä kumpikaan ole (ainakaan toistaiseksi) hurahtaneet mihinkään hupiruokavaliovillitykseen. Ruokavaliomme voisi olla paljon terveellisempi, mutta suoraan sanottuna omaa laiskuuttani en kiinnitä siihen riittävästi huomiota. En tähtää gourmet-aterioihin, mutta on mukavaa, jos itse tekemäänsä ruokaa syö mielellään, ja se on ohjenuorana tässäkin kuussa.

Tammikuussa yritän saada taloutemme ruokakauppaan kulutetun rahan pysymään 150 eurossa. Näiltä pohjilta lähdettiin, ja olen onnistunut tässä jo kokonaisen viikon \o/

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 7.1.2018 Kategoria/t: budjetti, ruokakaappihaaste, suunnittelu

 

Avainsanat: ,

Lukemisen sietämätön keveys

Ahhaha, ahhaha. Hyvää uutta vuotta 2018!

Jauhan vielä lisää lukemisesta. En ole uudenvuodenlupausihmisiä, mutta huviksenipa laitoin Goodreadsiin tälle vuodelle tavoitteeksi saada luettua 51 kirjaa. Määrä valikoitui sen perusteella, että vuonna 2016 merkitsin tavoitteeksi 52 ja jäin siitä reilusti (35/52). Tänä vuonna sain täyteen 50/51, joten ensi vuoden tavoitteeksi tulee 50 kirjaa. Osallistun ensimmäistä kertaa Helmet-kirjastojen lukuhaasteeseen. Tein sille oman välilehden, mutta koska en ole lupausihmisiä, en lupaa sen osalta mitään muuta. Päivitän jos päivitän.

Tämänvuotisen harjoittelun johdosta olen hurahtanut lukemiseen uudestaan, ja vaikka en lue taukoamatta, hinku imuroida kirjoja silmin ja korvin on ihana tunne. Ei pakottava tarve, kuten hengittäminenkään ei ole pakottava tarve, vaan itsestäänselvyys. Oikeasti luulin jo hukanneeni lukemisen olemuksen.

Lukeminen on käsittämättömän tärkeää. Nyt, kun voin jo sanoa lukeneeni vähän kaikenlaista, alkaa entistä vahvemmin käydä selväksi, että kaikki on yhteydessä kaikkeen. Mikään kirja ei rajoitu kansiensa väliin, sillä sekä lukijan että kirjoittajan kaikki kokemukset tekevät kirjasta sen, mikä se on, ja sen vuoksi jokainen kirja on pelkkä osa. Erittäin vanhaakaan kirjaa on mahdotonta lukea ilman, että kaikki sen jälkeen tulleet asiat vaikuttavat lukukokemukseen. Intertekstuaalisuus on yksi lempiasioistani, ja pidän siitä, että myös minun mieleni muiden ihmismielten tapaan haluaa nähdä kaikessa malleja, yhteyksiä ja viittauksia, ja niiden kautta merkityksiä. Löytämisen riemua. Vähäsen kuin ikkuna oman pään ulkopuolelle. Unohdetuiksi luullut asiat aktivoituvat, kun ne saavat vähäsen polttoainetta.

Minun tällä hetkellä muistamistani asioista saa aika hauskan paketin aikaan: otetaan kolme Will Smith -elokuvaa: I, Robot (2004), I am Legend (2007) ja Bright (2017) (oli muuten ehkä tämänvuotisista lempparini), tänä vuonna lukemani Yuval Noah Hararin Homo Deus (2017) (joka on mielestäni karsean yliarvostettu) ja joululahjaksi saamani ihan äsken loppuun lukemani Dan Brownin Alku (2017) (ensimmäinen Brownilta lukemani kirja, tykkäsin, mutta on mainittava, että Brownin suhtautuminen kirjojensa käännättämiseen on vastenmielinen). Sekoitetaan kaikkien muiden kokemusteni kanssa, ja Brownin kirjasta sai paljon irti sellaista, mitä Brown ei ollut siihen kirjoittanut.

Mieletöntä. Toimii ihan mihin tahansa kirjaan, ja kuulemma tämän ilmiön vuoksi lempikirjoja pitäisikin lukea aina vain uudestaan, kun elämä etenee. Ehkä vuonna 2018 on aika lukea Monte Criston kreivi kolmannen kerran?

Jos ette ymmärtäneet, mitä äsken sanoin, opetelkaa lukemaan, juntit. ❤

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 31.12.2017 Kategoria/t: kirjat 84.2, lisää luettavaa

 

Avainsanat: ,

Konsertti alkaa

Kiitos, kiitos, kiitos. Suuri yleisöni on puhunut ja näin ollen on kirjoitettava lisää.

Ajattelin, että tällainen tilannepäivityspostaus olisi hyvä, koska joskus saatan saada neljännen lukijan, joka aloittaa uusimmasta postauksesta, eikä huomaa flow-tilaan päästyään, että kirjoittaja on vanhentunut pari vuotta tämän ja vuoden 2015 kesällä kirjoittamani viimeisen postauksen välillä.

Olen siis vanhentunut vähän. Minulla on sama mies, sama koira, sama auto ja sama työpaikka. Soitan edelleen pianoa saman pianonopettajan johdolla, ja olen häneen edelleen supertyytyväinen. Lisää elämään on tullut miehelle oma auto ja meille muutto omakotitaloon uuteen kaupunkiin. Kokeilin aikuisbalettia kansalaisopistossa, mutta vaikka se oli tosi kivaa, ei siitä kuitenkaan ollut minulle omaksi jutuksi. Ei siitä tullut samaa fiilistä kuin pianonsoitosta.

Luin vähän postauksia taaksepäin ja tulin siihen tulokseen, että jos kerron, mitä pianokappaleita harjoittelen, minua ei voi niiden perusteella tunnistaa, jos ei minua jo muuten tunnista. Koska siis tekään, jotka tunnistatte, ette tiedä, mitä soitan. Soittamiseeni suhtautumisessa minulla on edelleen ongelmia, eikä esiintyminen kerta kaikkiaan suju. Aktiivisessa opettelussa on Oskar Merikannon Valse Lente (linkki juutuupin videoon) ja Bachin 13. inventio a-molli (toinen linkki, eri video). Noiden videoiden esitykset ovat tolkuttoman kaukana (ulottumattomissa) minun tasostani, mutta about tuolla lailla minä pääni sisällä kuvittelen soittavani (silloin kun en soita väärin). Opettelemisen opetteleminen on vieläkin vaikeaa. Tänäkin syksynä meinasi nousta seinä vastaan, kun en päässyt väärin soittamisesta yhtään eteenpäin. Käytin kallisarvoista soittotuntiaikaa harjoittelemisesta ja väärin soittamisesta puhumiseen, ja opettajani tiivisti varsin osuvasti, mikä minulla mättää: pitäisi päästää irti, antaa mennä, eikä välittää jos vähän meni väärin. Pitäisi muistaa soittaa musiikkia eikä nuotteja.

Pianonsoiton opettelun ongelmat ovat minun ongelmiani paljon yleisemminkin. En minä ole semmoinen ihminen (vieläkään), joka ”päästää irti”. Yritin kerran meditoida yksin sohvalla kännykkäsovelluksen ohjaamana, ja sekin oli liikaa, kun olisi pitänyt antaa pään tyhjentyä ajatuksista. En halunnut, joten lopetin siihen, koska olen aikuinen ihminen, eikä minun ole pakko meditoida. Nih.

Tämänhetkisistä telkkariohjelmista lempisarjani on Sohvaperunat, ja katson Youtubesta reaktiovideoita, joilla ihmiset katsovat musavideoita ja reagoivat niihin. Kummassakin on vähän sama idea, enkä pari vuotta sitten olisi missään nimessä suostunut käyttämään aikaani moiseen.

Lukuharrastukseni on jatkunut, ja olen alkanut työmatkoilla kuunnella äänikirjoja. Pidän lukemistani kirjoista listaa Goodreadsissa täällä. Olen merkannut tavoitteekseni 51 kirjaa tänä vuonna, mutta kovasti on kirittävää, jotta saisin niin monta luettua.

 

 

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 22.11.2017 Kategoria/t: lisää luettavaa, pianonsoitto