RSS

Päivittäiset arkistot: 23.2.2015

99 päivää kesään: päivä 1

Hello world!

Luin jostain jokunen aika sitten ajatuksen, joka on kutakuinkin ”jos elämästä puuttuu usko jumalaan, ihminen yrittää hallita omaa elämäänsä ja voi huonosti”. Ihan joka päivä ei tule vastaan ajatusta, josta voi suoralta kädeltä vahvasti kokea olevansa eri mieltä. Siitä asti olen miettinyt tiheämpään bloggaamiseen palaamista, mutta olen vasta nyt tässä.

Ajatuksen vasta-argumentit ovat vielä työstövaiheessa. Olen kirjoittanut kokonaisia lauseita todella vähän aiempaan verrattuna. Kaiken kukkuraksi olen lukenut paljon vähemmän kuin aiemmin, joten omien mietteideni muotoileminen sanoiksi on vielä hankalaa. Eniten harmittaa se, etten kirjoittanut ajatuksen lähdettä muistiin, jotta olisin voinut viitata siihen oikeaoppisesti.

En ole aikaisemmin tehnyt uudenvuodenlupauksia, mutta kun tämän vuoden tammikuu alkoi, kaikki vaikutti olevan kohdillaan. Sitähän ei saisi sanoa ääneen, koska kohta joku tulee ja tapahtuu ja pilaa. Sanon silti. En luvannut tänäkään vuonna, mutta aion tehdä elämästäni omani. Aikomus on varmastikin lupauksen sukulainen. Aikomus on sukua myös yrittämiselle, mutta Star Warsin Yoda on sanonut ihan fiksusti, että ”do or do not, there is no try”.

Tein jo viime kesänä puolivahingossa yhden pienen päätöksen, joka on täysin yllättäin vauhdittanut samanlaisia päätöksiä muillakin arkisen elämäni alueilla. Tietoisesti aion palata niihin tämän kevään aikana.

Aloitin pianonsoiton. Menin pianotunneille, koska halusin ja vieläkin haluan oppia soittamaan pianoa. Kaikki 1,75 lukijaani ovat tämän jo kuulleet: pelkän haluamisen sijaan päätin mennä pianotunneille. Se ei kuulosta juuri miltään, mutta verratkaapa: ”Haluan mennä pianotunneille” tai ”Menin pianotunneille”, kumpi kuulostaa omien toiveiden toteuttamiselta?

Käyn pianotunneilla yksityisessä musiikkiopistossa puoli tuntia viikossa. 15 kertaa syksyllä ja 17 kertaa keväällä. Viime kesän kesäloman aikana kävin kolmella puolitunnilla.Mikään soittaminen ei ole helppoa. Kehittyminen on vaikeaa, koska en osaa ennestään harjoitella. Vasta nyt kevätlukukaudella olen päättänyt harjoitella puoli tuntia joka päivä. Se on aika vähän. Arvelen, että tällä tahdilla menee kymmenisen vuotta ennen kuin olen sellaisella tasolla, jota havittelen. Niin pitkä projekti on järkevämpää aloittaa nyt eikä lykätä aikaan ”sitten kun”.

Olen kuitenkin päässyt jo sen verran eteenpäin, että useimmiten nautin harjoittelemisesta. Pianonsoitto on kivaa. Harjoittelu ei, mutta on kätevää voida harjoitella sitä, mistä tykkää. Vaikka harjoittelen niin vähän, on säännöllisyydessä se etu, että voin välillä soittaa (tai olla soittavinani) ihan mitä vain, koska seuraavana päivänä harjoittelen lisää. Haluan edelleen osata kaiken heti, joten harjoittelemalla kehittyminen on vaivalloista. Minusta tuntuu, että kehityn silti. Olen itseni suurin ovistoppari.

Olen melko varma, että elämän muuttaminen kannattaa tehdä vähän kerrallaan. Aamu- ja iltarutiinitkin tehdään niin, että ennen tai jälkeen hampaiden pesun aletaan tehdä jotain, ja kun se on myös rutiini, lisätään hampaiden pesun ja uuden asian yhteyteen uudempi tekeminen. Tai syöminen. Tai teenjuonti.

Kokeilen joka päivä bloggaamista. Ei pitäisi aloittaa joka päivästä, vaan pitäisi aloittaa esimerkiksi kerran viikosta, mutta kärsivällisyys ei ole minulle ominaista. Inspiroiduin.

Mainokset
 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 23.2.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat: , , , , ,