RSS

Päivittäiset arkistot: 24.2.2015

99 päivää kesään: päivä 2

Eilen oli kevät, koska näin moottoripyörän ulkoilemassa ja yksinäinen talivintti mellakoi sisäpihan vaahterassa. Ei laulanut titi-TYY vaan ennemmin menkää-POIS, koska olin koiran kanssa samassa pihassa.

Tähän vuoteen on jo kuulunut muunkinlaista musiikkia. Tammikuussa kävimme Andrea Bocellin konsertissa. Saimme viime tingassa riittävän hyvät paikat permannon takaosasta. Pelkään korkeita paikkoja ja Hartwall Areenan yläkatsomot ovat ylhäällä, joten sinne ei ole enää asiaa. Halvemman lipun erotuksen kalliimpaan häviää siinä, ettei pysty nauttimaan esityksestä, kun pitää pelätä putoavansa ja olla melkein hysteerinen aina välillä. Olen hyvin tyytyväinen, että kuulin Bocellia vihdoin elävänä musiikkina, koska hänen konserttinsa oli yksi kohta ns. ämpärilistalla (englantilainen kielialue on sitten outo), jota en ole virallisesti tehnyt, enkä pysty kertomaan mitä muuta ämpärissä on.

Tässä kuussa kävimme sinfoniaorkesterin konsertissa. Emme näy tässä suoratoistovideossa, mutta istuimme katsojasta käsin oikealla yläparvella. Paikka ei ollut niin huono kuin olisi voinut kuvitella, kuuntelemisen kannalta, mutta yhteys soittajiin jäi olemattomaksi. Mieheni ei luvannut lähteä sinfoniakonserttiin uudelleen.

Pitäisi kokea erityisyyttä kun pääsi kuulemaan kantaesityksen. Tunsin paremminkin katoavaisuutta, koska kantaesitystä ei voi kuulla uudelleen. Paitsi mitä nyt nykytekniikalla saadaan sekin pilattua, nimittäin säilöttyä, ettei tallennuksen kohteella ole mahdollisuutta itsessään olla unohtumaton.

Lukemani Leena Jäppisen Pieni kantaattikirja (Kansanvalistusseura 2011) istutti tämän ajatuksen päähäni: ”Ennen ihmisen oma musiikkielämä oli yksinomaan konserttien varassa. […] Mitä se tekikään kuuntelulle.” (s. 195).

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 24.2.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant, kirjat 78.364

 

Avainsanat: , , ,