RSS

99 päivää kesään: päivä 7

01 Maa

Luin eilen linkittämääni Leo Babautan blogia ja päädyin pohtimaan, että elämän muuttamisen oleellinen osanen on itsereflektointi. Muutosta, tavoitteita, toiveita, omia ajatuksia, omia reaktioita ja lopputuloksia, oppimisia jne pitää käydä läpi.

Olen sen tyypin ihminen, että omassa päässäni osaan pyörittää asioita poksahtamiseen asti. Kehittelen myös omia ajatelmiani välillä huolestuttavankin pitkälle, aina toki siihen suuntaan, että huolestun eniten itse. Parempi on saada ajatukset pääkopasta ulos. Nuorempana kirjoitin päiväkirjaa, mutta blogien keksimisen jälkeen olen aina silloin tällöin kirjoittanut ajatuksiani tietokoneella.

Tämähän ei ole ammatillinen blogi, eikä harrastusblogi, enkä halua jakaa mitään minulla olevaa tietoa kenellekään (en luule tietäväni mistään asiasta niin paljon, että minulla olisi siihen kanttia). Tämä ei ole teemablogi, kaikki postaukseni eivät käsittele yhtä tiettyä aihetta, enkä kirjoita minkään yhteisön (yhdistyksen, puolueen, työpaikan) jäsenenä.

Sikäli kun pidän kiinni siitä, että bloggaan 99 peräkkäisenä päivänä, joudun tutkimaan yksityisyyteni ja julkisuuteni rajoja. Yksityisessä päiväkirjassa ongelmaa ei ole, koska teksti on tarkoitettu vain itselleni ja pystyn itse hyvin pitkälle suojelemaan sitä muilta. Internetiin julkaiseminen on täysin spektrin eri laidalla, koska teksti ei mene edes minkään editoijan käsien läpi. Painan itse ”Publish to Linnunpesän kaltainen” ja sen jälkeen tämänkin tekstin löytää kuka vain myös tulevaisuudessa.

Ajatusteni saattaminen näppäimistön kautta yleisön luettavaksi on pelottavaa. Tätä blogia pääsee lukemaan kirjaimellisesti ihan kuka vain. Toki koen kirjoittavani tuttujen ihmisten silmille, enkä ainakaan kuvittele että kirjoitan eikä kukaan näitä koskaan lue. Altistan tekstini myös kommenteille, ja kenellä tahansa on mahdollisuus kommentoida mitä tahansa.

Kuinka syvällisesti alan täällä avata pohtimuksiani? En halua, että kukaan voi sanoa tuntevansa minut ja tietävänsä minusta kaiken pelkästään sillä perusteella, että on lukenut kaiken, mitä olen blogiini kirjoittanut. Samaan aikaan bloggaus on minulle lähestulkoon terapiaa, ja tekstien henkilökohtaisuus rajaa hyvällä tuurilla lukijoiden joukkoa luontevasti niin, että jos minua ei tunne tosielämässä millään tavalla, ei blogiini jaksa perehtyä.

Muualle internetiin linkittäminen taas toimii henkilökohtaisen tilan luomista vastaan, ja esimerkiksi Ravelryn profiilissani on suora linkki tähän blogiin. Näh, jatketaan näin. Linkitän kissavideoon, joka sopii erinomaisesti tämänhetkiseen tunnetilaani. Enhän itsekään elä internet-tyhjiössä. Minusta on kiva, että tätä blogia lukee edes joku, ja arvostan toistaiseksi kaikkia kommentteja.

Advertisements
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 1.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat: , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: