RSS

99 päivää kesään: päivä 30

24 Maa

Luin tänään Rain Mitchellin Joogasalin naiset -sarjan toisen kirjan Opetuksia. En ole lukenut ensimmäistä osaa, koska en ole lukenut viime vuosina juuri mitään kaunokirjallisuutta. Tämä on kansilehdessä luokiteltu chick litiksi eli siis kevyttä, hyvin kevyttä purtavaa. Joogateema sai minut tarttumaan tähän kirjaan. En ole missään tapauksessa vakavasti otettava joogaharrastaja, mutta kun kirjastossa oli laitettu tämä kirja helposti lainattavasti esille, kynnys lainaamiseen oli tuplasti matalampi.

Kirjassa on melkoinen määrä henkilöitä. En välittänyt tavasta, jolla muutaman sivun kappaleen jälkeen siirryttiin aivan toiselle puolelle Yhdysvaltoja jonkun toisen henkilön tarinaan. Eri henkilöiden tarinoiden vetäminen yhteen oli köykäisempi kuin mitä muistan varsinaisilta lukuvuosiltani ns. naistenkirjoissa yleensä olleen, ja lukemisen sijasta silmäilin kirjan loppupuolella, kun en jaksanut keskittyä turhan yksityiskohtaisesti kuvattuihin siirtymiin.

Lukemiseni kehittyy varmastikin vain lukemalla. Tällaiset kirjat sopivat hyvin välipalaksi ja lukeminen vain lukemisen ilosta on edelleen mukavaa. Jos kirja on hyvä, luen sen ahmimalla, jos keskinkertainen, voin ihan hyvin silmäillä osan, miksi tuhlaisin aikaa ja energiaa kolme tuntia kun voin saada kirjan loppuun kahdessa tunnissa vähän oikomalla joutavanpäiväisissä kohdissa? Jos jotain oleellista jää väliin kun taas alan lukea, voin aina selata taaksepäin.

Mainokset
 
1 kommentti

Kirjoittanut : 24.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, kirjat 84.2

 

Avainsanat: ,

One response to “99 päivää kesään: päivä 30

  1. HelvetinPöllö

    24.3.2015 at 21.03

    On ärsyttävää, jos kirjassa on liikaa (lue paljon) henkilöitä, ja varsinkin jos kirja ei loppujen lopuksi kuitenkaan ole hirvittävän kiinnostava. Ihmiset menevät sekaisin, ja kirja ei lopulta kiinnosta sitäkään vertaa.

    Olin ennen sitä mieltä, että jos kerran tartut kirjaan, se pitää lukea loppuun, oli mikä oli. Nykyään armahdan itseni. Jos se ei kiinnosta, niin se ei kiinnosta ja sillä selvä. Jostain kuitenkin luin vinkin, että kirjalle voi antaa mahdollisuuden, ja lukea vaikkapa ensimmäiset sata sivua ja jos ei sen juju sittenkään aukea, se on menetetty.

    Yritin lukea paljon kehutun Donna Tartin Tiklin. Hirveä tiiliskivi. Ei napannut. En muista luinko edes sataa sivua. Ei vaan ollut mun juttu. En ole koskaan lukenut yhtää Donna Tartin kirjoittamaa kirjaa, joten ehkä toi ei ollut paras mahdollinen yritys aloittaa. Saatan joskus kokeilla jotain toista. Tai ostaa tuon joskus pokkarina ja kuskata sitä mukanani ja lukea sitä silloin tällöin tilaisuuden tullen.

    Mutta jos kirja on hyvä, se voi lukea moneen kertaan. Kuten vaikka Papillonin, joka on jo monena iltana osunut silmiini tossa kirjahyllyssä ja odottaa, että nappaisin sen siitä mukaani, kun painun sänkyyn odottelemaan Masaa 😉

     

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: