RSS

Kirjoittajan arkistot: lintulainen

Tietoja lintulainen

Saksanpaimenkoiran mamma, FM germaanisen filologian alalta ja elämäntyyli-ihmettelijä.

Konsertti alkaa

Kiitos, kiitos, kiitos. Suuri yleisöni on puhunut ja näin ollen on kirjoitettava lisää.

Ajattelin, että tällainen tilannepäivityspostaus olisi hyvä, koska joskus saatan saada neljännen lukijan, joka aloittaa uusimmasta postauksesta, eikä huomaa flow-tilaan päästyään, että kirjoittaja on vanhentunut pari vuotta tämän ja vuoden 2015 kesällä kirjoittamani viimeisen postauksen välillä.

Olen siis vanhentunut vähän. Minulla on sama mies, sama koira, sama auto ja sama työpaikka. Soitan edelleen pianoa saman pianonopettajan johdolla, ja olen häneen edelleen supertyytyväinen. Lisää elämään on tullut miehelle oma auto ja meille muutto omakotitaloon uuteen kaupunkiin. Kokeilin aikuisbalettia kansalaisopistossa, mutta vaikka se oli tosi kivaa, ei siitä kuitenkaan ollut minulle omaksi jutuksi. Ei siitä tullut samaa fiilistä kuin pianonsoitosta.

Luin vähän postauksia taaksepäin ja tulin siihen tulokseen, että jos kerron, mitä pianokappaleita harjoittelen, minua ei voi niiden perusteella tunnistaa, jos ei minua jo muuten tunnista. Koska siis tekään, jotka tunnistatte, ette tiedä, mitä soitan. Soittamiseeni suhtautumisessa minulla on edelleen ongelmia, eikä esiintyminen kerta kaikkiaan suju. Aktiivisessa opettelussa on Oskar Merikannon Valse Lente (linkki juutuupin videoon) ja Bachin 13. inventio a-molli (toinen linkki, eri video). Noiden videoiden esitykset ovat tolkuttoman kaukana (ulottumattomissa) minun tasostani, mutta about tuolla lailla minä pääni sisällä kuvittelen soittavani (silloin kun en soita väärin). Opettelemisen opetteleminen on vieläkin vaikeaa. Tänäkin syksynä meinasi nousta seinä vastaan, kun en päässyt väärin soittamisesta yhtään eteenpäin. Käytin kallisarvoista soittotuntiaikaa harjoittelemisesta ja väärin soittamisesta puhumiseen, ja opettajani tiivisti varsin osuvasti, mikä minulla mättää: pitäisi päästää irti, antaa mennä, eikä välittää jos vähän meni väärin. Pitäisi muistaa soittaa musiikkia eikä nuotteja.

Pianonsoiton opettelun ongelmat ovat minun ongelmiani paljon yleisemminkin. En minä ole semmoinen ihminen (vieläkään), joka ”päästää irti”. Yritin kerran meditoida yksin sohvalla kännykkäsovelluksen ohjaamana, ja sekin oli liikaa, kun olisi pitänyt antaa pään tyhjentyä ajatuksista. En halunnut, joten lopetin siihen, koska olen aikuinen ihminen, eikä minun ole pakko meditoida. Nih.

Tämänhetkisistä telkkariohjelmista lempisarjani on Sohvaperunat, ja katson Youtubesta reaktiovideoita, joilla ihmiset katsovat musavideoita ja reagoivat niihin. Kummassakin on vähän sama idea, enkä pari vuotta sitten olisi missään nimessä suostunut käyttämään aikaani moiseen.

Lukuharrastukseni on jatkunut, ja olen alkanut työmatkoilla kuunnella äänikirjoja. Pidän lukemistani kirjoista listaa Goodreadsissa täällä. Olen merkannut tavoitteekseni 51 kirjaa tänä vuonna, mutta kovasti on kirittävää, jotta saisin niin monta luettua.

 

 

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 22.11.2017 Kategoria/t: lisää luettavaa, pianonsoitto

 

Maailma on pyörinyt

Saatan palata bloggaamisen pariin. Yksikin kommentti, ja kirjoitan toisen postauksen. Saattaa olla, että kirjoitan, vaikka kukaan ei lukisikaan. Törmäsin nimittäin tähän blogiin parin vuoden unohduksen jälkeen guuglettamalla ruokaostosjuttuja. Edelleen minua kiinnostaa, mitä ruoka maksaa. Lähestulkoon vuoden 2012 minän postauksista jopa tunnistan osan itsestäni, mutta osasta olen vieraantunut melkein kokonaan. Ei niin moni asia ole muuttunut kuitenkaan.

Noh?

 
4 kommenttia

Kirjoittanut : 19.11.2017 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Eniten ärsyttää kaikki

Luen uutisia pääasiassa otsikkotasolla ja syvällisemmän katsauksen päivänpolttaviin aiheisiin saan radiouutisista, joissa otsikot luetaan ääneen ja tärkeimmät tiivistetään yhdellä lauseella. Jos kiinnostun otsikon perusteella, luen asiasta lisää.

Tämä naisasiagate kuitenkin ärsyttää niin paljon, etten pysty lukemaan yhtäkään juttua loppuun. Kiehuttaa. Minun piti linkittää tähän liuta toinen toistaan ihmeellisempiä kirjoituksia netistä, mutta eivätköhän kaikki ole niihin jo törmänneet.

Ihan henkilökohtaisesti isoja ongelmia on kaksi:

  • isoa kokonaisuutta arvostellut henkilö saa niskaansa henkilökohtaisia (julkisia) hyökkäyksiä.
  • sopimaton käytös muuttuu sopimattomaksi vasta sitten, kun käytöksen kohde siitä älähtää tai siitä muuten jää kiinni.

Eikö toisen ihmisen kunnioittaminen yleensä, ja koskemattomuuden ja yksityisyyden kunnioittaminen erityisesti ole tässä maailmassa ns. peruskauraa?

Edelleen tekee mieleni linkittää vaikka ja mitä, mutta en linkitä. Ottaa niin koville. Kiroiluttaa.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 20.5.2015 Kategoria/t: common rant

 

Avainsanat:

99 päivää kesään: päivä 50 (15 sakkokierrosta)

Kohta on enemmän sakkokierroksia kuin varsinaisia peräkkäin kirjoitettuja postauksia. Kesänodotuspäivät vähenevät riippumatta siitä, kirjoitanko vai en. Näin hanhiauran tänään.

Tämänkeväinen kansalaisvelvollisuus on täytetty, kävin äänestämässä puolisentoista tuntia ennen ennakkoäänestysajan päättymistä. Äänestyspaikalla oli jonoa, mikä on hyvä merkki. Tämän blogin kannalta se on totta kai huono merkki, sillä tuskin kukaan jonottajista oli lukenut edellistä postaustani, jossa kehotin ihmisiä olemaan äänestämättä.

Lähestulkoon takapihallamme on tivoli. Emme ole käyneet tänä vuonna (vielä) missään laitteessa. Säät eivät oikein suosi, enkä ole muutenkaan hupi-ihminen, tämmöinen helposti pahoinvoiva vakavikko kun olen. Kaupunginpyörään olisi silti hauska mennä, se on riittävän rauhallinen laite minulle.

Pitäisiköhän kokeilla.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 14.4.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat: ,

99 päivää kesään: päivä 45 (10 sakkokierrosta)

Sovin, että tänään on ollut yllätyksellinen päivä.

  • Kreikka maksoi velanlyhennyksiä kansainväliselle valuuttarahastolle.
  • Melkein palautin oman kirjani kirjastoon.
  • Tietokoneohjelmien käyttöehdot hyväksytään lukematta.
  • Torstai, toivoton torstai.

Pitäisi äänestää eduskuntavaaleissa.

Minulla on jo muutaman vuoden ajan ollut ristiriitainen olo koko vaalisysteemistä. Jotta omat asiat tulisivat hoidettua, pitäisi olla varma, että riittävän moni muu äänestäjä haluaa samaa. Demokratia on väkisinkin kompromissi, jossa omaa päätäntävaltaa luovutetaan toisin ajatteleville. Mitä useampi äänestää, sitä vähemmän painoa yhdellä äänellä on, haetaanko siinä samaa kuin joukkoistamisessa? Väärät mielipiteet hukkuvat massaan. Kun kokissa on riittävän paljon soppaa, tulee väkisinkin hyvä, koska parhaat maut purskahtavat pintaan taianomaisesti. Aito demokratia johtaa maltillisuuteen ja koska maltillisuus ei kiinnosta, ihmiset eivät äänestä. Kun ihmiset eivät äänestä, vaalien merkitys pienenee ja demokratia murenee. Siksi media luo vastakkainasetteluja väkisin. Vastakkainasettelujen johdosta politiikasta vaalien alla kiinnostuva kansalainen valitsee yksittäisen teeman perusteella ehdokkaan ja menee vimmoissaan äänestämään ennakkoon lähimpään automarkettiin.

Em. kansalainen valitsee väärin ja äänestää väärin perustein. Em. kansalaisen pitäisi jättää äänestämättä, koska ei ymmärrä politiikasta kuitenkaan mitään. Kun muut eivät äänestä, minun ääneni on painavampi ja valitsemani ehdokas menee helpommin läpi. Hus, jääkää kotisohvalle.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 9.4.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat:

99 päivää kesään: päivä 44 (10 sakkokierrosta)

En saa mitään kirjoitettua. En saa mitään soitettua. En saa kuunneltua saman artistin tai esittäjän kappaleita peräkkäin. En saa enää ajettua autolla yhdellä tankillisella niin paljon kuin talvinopeuksilla sain. En tiedä, miksi dieselin hinta pompsahtaa aina keskiviikkoisin. En tiedä, miksi Rimi näyttää kuuntelevan Apocalypticaa, se kääntelee päätään ja korviaan ja kuulostelee. En käsitä, miten lyhyt työviikko tuntuu yhtä pitkältä kuin tavallinen viisipäiväinen. En saa laitettua ruokaa. En saa pestyä ikkunoita.

Kaikki mulle heti nyt. Tapahtukoon maailma, minä istun sohvalla ja kuuntelen musiikkia.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 8.4.2015 Kategoria/t: 99päivää, weird rant

 

Avainsanat:

99 päivää kesään: päivä 43 (10 sakkokierrosta)

Yleisö on erityinen sana. Yksikkömuodossa on monta ihmistä, muttei tiedä kuinka monta, ja periaatteessa voi olla vain yksi. Yleisön painostuksesta siis palaan suunnittelemattoman tauon jälkeen kirjoittamisen pariin. Kymmenen päivää sitten iski selittämätön tarve olla kirjoittamatta, joten en kirjoittanut. Saatan kirjoittaa sakkokierrokset sitten, kun on kesä.

Taukoni aikana kevättalvi on edennyt kevääseen. Naamakirjassa läsnä olevat ihmiset, jotka eivät kuitenkaan ole läsnä, eivätkä yleisöä, ovat paikoitellen jakaneet seinällään kuvan leskenlehdestä, joka paistaa risukasaan. Odotan kevään etenemistä kevätkesään, koska luonnon herääminen on rumaa katsottavaa. Joka paikassa on märkää, ruskeaa, mutaista, kuollutta ruohoa, paljaita puunoksia. Minulle sopii kevät aamupalalla, kun se on jo päässyt sängystä ylös.

En suurin odotuksin odottanut Pop’n’Roll-ohjelmalta mitään, mutta se on yllättänyt minut oikealta etuviistosta. Vakiokasvot nyt ovat mukahauskuudessaan kuluneita, enkä tiedä miksi musiikkiohjelmassa vain yksi kolmesta vakiosoturista on tunnistettava muusikko. Enihuu. Ohjelmassa tunnistetaan biisejä, ja pari tehtävää on lähestulkoon uniikkeja (mikä tarkoittaa, etteivät ne ole: uniikilla ei ole asteita), nimittäin Sanaparantola, jossa kirjoitetaan biisi tietystä näkökulmasta uusiksi, ja biisintunnistuskatsaus, jossa milloin tunnistetaan rumpuintroista, yleisön laulusta tai räpin runonlausunnasta kappaleita. Tehtävät ovat nykytelevisiolle poikkeuksellisesti ihan kuin kunnolla tehtyjä ja niissä on jopa ideaa.

Toinen musiikkiaiheinen linkki.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 7.4.2015 Kategoria/t: 99päivää, weird rant

 

Avainsanat: , , ,