RSS

Aihearkisto: 99päivää

99 päivää kesään: päivä 50 (15 sakkokierrosta)

Kohta on enemmän sakkokierroksia kuin varsinaisia peräkkäin kirjoitettuja postauksia. Kesänodotuspäivät vähenevät riippumatta siitä, kirjoitanko vai en. Näin hanhiauran tänään.

Tämänkeväinen kansalaisvelvollisuus on täytetty, kävin äänestämässä puolisentoista tuntia ennen ennakkoäänestysajan päättymistä. Äänestyspaikalla oli jonoa, mikä on hyvä merkki. Tämän blogin kannalta se on totta kai huono merkki, sillä tuskin kukaan jonottajista oli lukenut edellistä postaustani, jossa kehotin ihmisiä olemaan äänestämättä.

Lähestulkoon takapihallamme on tivoli. Emme ole käyneet tänä vuonna (vielä) missään laitteessa. Säät eivät oikein suosi, enkä ole muutenkaan hupi-ihminen, tämmöinen helposti pahoinvoiva vakavikko kun olen. Kaupunginpyörään olisi silti hauska mennä, se on riittävän rauhallinen laite minulle.

Pitäisiköhän kokeilla.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 14.4.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat: ,

99 päivää kesään: päivä 45 (10 sakkokierrosta)

Sovin, että tänään on ollut yllätyksellinen päivä.

  • Kreikka maksoi velanlyhennyksiä kansainväliselle valuuttarahastolle.
  • Melkein palautin oman kirjani kirjastoon.
  • Tietokoneohjelmien käyttöehdot hyväksytään lukematta.
  • Torstai, toivoton torstai.

Pitäisi äänestää eduskuntavaaleissa.

Minulla on jo muutaman vuoden ajan ollut ristiriitainen olo koko vaalisysteemistä. Jotta omat asiat tulisivat hoidettua, pitäisi olla varma, että riittävän moni muu äänestäjä haluaa samaa. Demokratia on väkisinkin kompromissi, jossa omaa päätäntävaltaa luovutetaan toisin ajatteleville. Mitä useampi äänestää, sitä vähemmän painoa yhdellä äänellä on, haetaanko siinä samaa kuin joukkoistamisessa? Väärät mielipiteet hukkuvat massaan. Kun kokissa on riittävän paljon soppaa, tulee väkisinkin hyvä, koska parhaat maut purskahtavat pintaan taianomaisesti. Aito demokratia johtaa maltillisuuteen ja koska maltillisuus ei kiinnosta, ihmiset eivät äänestä. Kun ihmiset eivät äänestä, vaalien merkitys pienenee ja demokratia murenee. Siksi media luo vastakkainasetteluja väkisin. Vastakkainasettelujen johdosta politiikasta vaalien alla kiinnostuva kansalainen valitsee yksittäisen teeman perusteella ehdokkaan ja menee vimmoissaan äänestämään ennakkoon lähimpään automarkettiin.

Em. kansalainen valitsee väärin ja äänestää väärin perustein. Em. kansalaisen pitäisi jättää äänestämättä, koska ei ymmärrä politiikasta kuitenkaan mitään. Kun muut eivät äänestä, minun ääneni on painavampi ja valitsemani ehdokas menee helpommin läpi. Hus, jääkää kotisohvalle.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 9.4.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat:

99 päivää kesään: päivä 44 (10 sakkokierrosta)

En saa mitään kirjoitettua. En saa mitään soitettua. En saa kuunneltua saman artistin tai esittäjän kappaleita peräkkäin. En saa enää ajettua autolla yhdellä tankillisella niin paljon kuin talvinopeuksilla sain. En tiedä, miksi dieselin hinta pompsahtaa aina keskiviikkoisin. En tiedä, miksi Rimi näyttää kuuntelevan Apocalypticaa, se kääntelee päätään ja korviaan ja kuulostelee. En käsitä, miten lyhyt työviikko tuntuu yhtä pitkältä kuin tavallinen viisipäiväinen. En saa laitettua ruokaa. En saa pestyä ikkunoita.

Kaikki mulle heti nyt. Tapahtukoon maailma, minä istun sohvalla ja kuuntelen musiikkia.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 8.4.2015 Kategoria/t: 99päivää, weird rant

 

Avainsanat:

99 päivää kesään: päivä 43 (10 sakkokierrosta)

Yleisö on erityinen sana. Yksikkömuodossa on monta ihmistä, muttei tiedä kuinka monta, ja periaatteessa voi olla vain yksi. Yleisön painostuksesta siis palaan suunnittelemattoman tauon jälkeen kirjoittamisen pariin. Kymmenen päivää sitten iski selittämätön tarve olla kirjoittamatta, joten en kirjoittanut. Saatan kirjoittaa sakkokierrokset sitten, kun on kesä.

Taukoni aikana kevättalvi on edennyt kevääseen. Naamakirjassa läsnä olevat ihmiset, jotka eivät kuitenkaan ole läsnä, eivätkä yleisöä, ovat paikoitellen jakaneet seinällään kuvan leskenlehdestä, joka paistaa risukasaan. Odotan kevään etenemistä kevätkesään, koska luonnon herääminen on rumaa katsottavaa. Joka paikassa on märkää, ruskeaa, mutaista, kuollutta ruohoa, paljaita puunoksia. Minulle sopii kevät aamupalalla, kun se on jo päässyt sängystä ylös.

En suurin odotuksin odottanut Pop’n’Roll-ohjelmalta mitään, mutta se on yllättänyt minut oikealta etuviistosta. Vakiokasvot nyt ovat mukahauskuudessaan kuluneita, enkä tiedä miksi musiikkiohjelmassa vain yksi kolmesta vakiosoturista on tunnistettava muusikko. Enihuu. Ohjelmassa tunnistetaan biisejä, ja pari tehtävää on lähestulkoon uniikkeja (mikä tarkoittaa, etteivät ne ole: uniikilla ei ole asteita), nimittäin Sanaparantola, jossa kirjoitetaan biisi tietystä näkökulmasta uusiksi, ja biisintunnistuskatsaus, jossa milloin tunnistetaan rumpuintroista, yleisön laulusta tai räpin runonlausunnasta kappaleita. Tehtävät ovat nykytelevisiolle poikkeuksellisesti ihan kuin kunnolla tehtyjä ja niissä on jopa ideaa.

Toinen musiikkiaiheinen linkki.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 7.4.2015 Kategoria/t: 99päivää, weird rant

 

Avainsanat: , , ,

99 päivää kesään: päivä 33

Virallinen ensimmäinen kolmannes on täynnä ja sen kunniaksi melkein unohdin kirjoittaa. Kesänodotuksen kunniaksi tällä viikolla on ollut aamulla liukasta, monena päivänä todella kiva tuuli, ja viimeisenä tänään ajoin töistä kotiin vesisateessa.
Kirjoitan postauksen kännykällä, koska ehdin jo sänkyyn saakka kun tämä tuli mieleen. Teemaan sopii biisi Two minutes to midnight.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 27.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

99 päivää kesään: päivä 32

Muutamia linkkejä tänään ajatuksella ”täällä ei ole mitään nähtävää, menkää muualle lukemaan”.

Helmet: Tieteiskirja treenaa aivoja parhaiten on ensimmäinen juttu, jossa fantasian ja scifin lukeminen mainitaan hyväksi asiaksi. Enpä tiedä kuka saa määritellä, mikä kirja on laadukas, mutta muuten jees. Olin aikaisemminkin sillä kannalla, että lukeminen kehittää lukemisen, kirjoittamisen ja sanavaraston lisäksi ajattelua. En ole innovatiivinen enkä kuvittele voivani luoda uutta, kun kaikki, mitä minulle voisi tulla mieleen, on tullut mieleen jollekin muulle jossain jo. En luule olevani uniikki, eikä mikään määrä lukemista (valitettavasti) muuta faktoja.

Stop cleaning the kitchen and read a book pitkän pitkä artikkeli  lukemisen merkityksestä. Äkkiseltään kuvittelisi, että lukemattomuus on vain amerikkalaisten ongelma, mutta ihan varmasti samaa on Suomessakin. Toim. huom. artikkelin loppupuoli vilistelee uskonnollisia viittauksia, mutta niitä ei tarvitse pelästyä. En jätä blogia lukematta siksi, että se on eksplisiittisen uskonnollinen, ja monet amerikkalaiset ovat hyvin avoimesti uskonnollisia. Jaksan kyllä lukea heidänkin blogejaan, kunhan postauksissa on jokin muu pointti kuin julistaminen. Uskonnollisuus osana identiteettiä on vireämmän mielentilan postaus joskus tulevaisuudessa.

Blogeista tuli nuorten naisten media ottaa kantaa bloggaajien ikään ja sukupuoleen, mutta unohtaa sen tärkeimmän pointin: jo ennen internetiä nuoret naiset kirjoittivat päiväkirjoja. Ennen internetiä niitä vain ei lukenut kukaan muu, eikä teksteihin vaikuttanut kasvoton nettiyleisö. Anne Frankin päiväkirjat olisivat olleet hitu erilaisia blogimuodossa, luulen ma. Kirjana julkaistujen päiväkirjojen ansioita ei tietenkään voi verrata milloin minkäkin pinnalla olevan blogin kirjallisuuteen.

Why I recommend books that use the F-word Ennen tätä postausta ei ollut tullut mieleenikään, että kirjojen kieli voisi olla etukäteinen este kirjan lukemiselle. Tai että kirjassa on seksikohtaus, tai alastomuutta. Huhhuh. Modern Mrs. Darcy on hyvä blogi, ja tämä postaus osoittaa mukavasti laajan (angloamerikkalaisesti painottuneen?) lukeneisuuden vaikutusta mielipiteisiin.

Ehkä neljä linkkiä on maksimi. Toivottavasti huomenna on oikeasti perjantai.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 26.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, lisää luettavaa

 

Avainsanat: , , ,

99 päivää kesään: päivä 31

Tänään oli pianotunti. Sanoin opettajalle, että olen ihan jumissa vaikeamman kappaleen kanssa, ja jälleen kerran sain pari pientä toimivaa harjoitusta, jotka auttavat minua eteenpäin. Mieletöntä. Pelkään sitä hetkeä, kun joskus joudun joskus vaihtamaan soitonopettajaa.

Soitonopettajallani on myös näkemystä siitä, millaisia kappaleita voisin soittaa. Hänen näkemyksensä ovat hyvin imartelevia siihen nähden, millainen kuva minulla itsestäni soittajana on. En osaa ottaa vastaan kohteliaisuuksia enkä imarteluja, mutta yritän uskaltaa hyväksyä sen, että kykenen kehittymään soittamisessa ja jo näin pian pystyn harjoittelemaan ihan oikeasti vaikeita kappaleita. Harjoittelenhan siis tätä nykyistäkin.

Olen oppinut viimeinkin hahmottamaan helpon ja vaikean eroa. En ole siinä vielä kovin hyvä (en erota aina oikeaa vasemmasta, mutta pianonsoitossa käsien erottelussa ei ole ongelmaa, sivuhuom. toim. huom.), mutta pianonsoitossa on helppoa ja vaikeaa soittamista. Neulominen esimerkiksi vie välillä enemmän aikaa ja välillä täytyy purkaa useamman kerran ennen kuin tulee hyvä, mutta en koe työlään olevan vaikean synonyymi. Paljon keskittymistä tai aikaa vaativa tehtävä ei ole vaikea. Yksinkertainen ei ole helppo eikä monimutkainen vaikea. Vaikeus on suhteellista ja siihen liittyy asteittaisuus. Ehkäpä pianokappaleissa jako aloittelijoiden soitettaviin ja edistyneiden kappaleisiin auttaa osoittamaan, mikä on helppoa ja mikä ei.

Mahdollisesti ehkä näyttää siltä, että soitonopettajani ei pidäkään minua aloittelijana. Karmivaa.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 25.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat: