RSS

Aihearkisto: common rant

Eniten ärsyttää kaikki

Luen uutisia pääasiassa otsikkotasolla ja syvällisemmän katsauksen päivänpolttaviin aiheisiin saan radiouutisista, joissa otsikot luetaan ääneen ja tärkeimmät tiivistetään yhdellä lauseella. Jos kiinnostun otsikon perusteella, luen asiasta lisää.

Tämä naisasiagate kuitenkin ärsyttää niin paljon, etten pysty lukemaan yhtäkään juttua loppuun. Kiehuttaa. Minun piti linkittää tähän liuta toinen toistaan ihmeellisempiä kirjoituksia netistä, mutta eivätköhän kaikki ole niihin jo törmänneet.

Ihan henkilökohtaisesti isoja ongelmia on kaksi:

  • isoa kokonaisuutta arvostellut henkilö saa niskaansa henkilökohtaisia (julkisia) hyökkäyksiä.
  • sopimaton käytös muuttuu sopimattomaksi vasta sitten, kun käytöksen kohde siitä älähtää tai siitä muuten jää kiinni.

Eikö toisen ihmisen kunnioittaminen yleensä, ja koskemattomuuden ja yksityisyyden kunnioittaminen erityisesti ole tässä maailmassa ns. peruskauraa?

Edelleen tekee mieleni linkittää vaikka ja mitä, mutta en linkitä. Ottaa niin koville. Kiroiluttaa.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 20.5.2015 Kategoria/t: common rant

 

Avainsanat:

99 päivää kesään: päivä 50 (15 sakkokierrosta)

Kohta on enemmän sakkokierroksia kuin varsinaisia peräkkäin kirjoitettuja postauksia. Kesänodotuspäivät vähenevät riippumatta siitä, kirjoitanko vai en. Näin hanhiauran tänään.

Tämänkeväinen kansalaisvelvollisuus on täytetty, kävin äänestämässä puolisentoista tuntia ennen ennakkoäänestysajan päättymistä. Äänestyspaikalla oli jonoa, mikä on hyvä merkki. Tämän blogin kannalta se on totta kai huono merkki, sillä tuskin kukaan jonottajista oli lukenut edellistä postaustani, jossa kehotin ihmisiä olemaan äänestämättä.

Lähestulkoon takapihallamme on tivoli. Emme ole käyneet tänä vuonna (vielä) missään laitteessa. Säät eivät oikein suosi, enkä ole muutenkaan hupi-ihminen, tämmöinen helposti pahoinvoiva vakavikko kun olen. Kaupunginpyörään olisi silti hauska mennä, se on riittävän rauhallinen laite minulle.

Pitäisiköhän kokeilla.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 14.4.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat: ,

99 päivää kesään: päivä 45 (10 sakkokierrosta)

Sovin, että tänään on ollut yllätyksellinen päivä.

  • Kreikka maksoi velanlyhennyksiä kansainväliselle valuuttarahastolle.
  • Melkein palautin oman kirjani kirjastoon.
  • Tietokoneohjelmien käyttöehdot hyväksytään lukematta.
  • Torstai, toivoton torstai.

Pitäisi äänestää eduskuntavaaleissa.

Minulla on jo muutaman vuoden ajan ollut ristiriitainen olo koko vaalisysteemistä. Jotta omat asiat tulisivat hoidettua, pitäisi olla varma, että riittävän moni muu äänestäjä haluaa samaa. Demokratia on väkisinkin kompromissi, jossa omaa päätäntävaltaa luovutetaan toisin ajatteleville. Mitä useampi äänestää, sitä vähemmän painoa yhdellä äänellä on, haetaanko siinä samaa kuin joukkoistamisessa? Väärät mielipiteet hukkuvat massaan. Kun kokissa on riittävän paljon soppaa, tulee väkisinkin hyvä, koska parhaat maut purskahtavat pintaan taianomaisesti. Aito demokratia johtaa maltillisuuteen ja koska maltillisuus ei kiinnosta, ihmiset eivät äänestä. Kun ihmiset eivät äänestä, vaalien merkitys pienenee ja demokratia murenee. Siksi media luo vastakkainasetteluja väkisin. Vastakkainasettelujen johdosta politiikasta vaalien alla kiinnostuva kansalainen valitsee yksittäisen teeman perusteella ehdokkaan ja menee vimmoissaan äänestämään ennakkoon lähimpään automarkettiin.

Em. kansalainen valitsee väärin ja äänestää väärin perustein. Em. kansalaisen pitäisi jättää äänestämättä, koska ei ymmärrä politiikasta kuitenkaan mitään. Kun muut eivät äänestä, minun ääneni on painavampi ja valitsemani ehdokas menee helpommin läpi. Hus, jääkää kotisohvalle.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 9.4.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat:

99 päivää kesään: päivä 33

Virallinen ensimmäinen kolmannes on täynnä ja sen kunniaksi melkein unohdin kirjoittaa. Kesänodotuksen kunniaksi tällä viikolla on ollut aamulla liukasta, monena päivänä todella kiva tuuli, ja viimeisenä tänään ajoin töistä kotiin vesisateessa.
Kirjoitan postauksen kännykällä, koska ehdin jo sänkyyn saakka kun tämä tuli mieleen. Teemaan sopii biisi Two minutes to midnight.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 27.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

99 päivää kesään: päivä 31

Tänään oli pianotunti. Sanoin opettajalle, että olen ihan jumissa vaikeamman kappaleen kanssa, ja jälleen kerran sain pari pientä toimivaa harjoitusta, jotka auttavat minua eteenpäin. Mieletöntä. Pelkään sitä hetkeä, kun joskus joudun joskus vaihtamaan soitonopettajaa.

Soitonopettajallani on myös näkemystä siitä, millaisia kappaleita voisin soittaa. Hänen näkemyksensä ovat hyvin imartelevia siihen nähden, millainen kuva minulla itsestäni soittajana on. En osaa ottaa vastaan kohteliaisuuksia enkä imarteluja, mutta yritän uskaltaa hyväksyä sen, että kykenen kehittymään soittamisessa ja jo näin pian pystyn harjoittelemaan ihan oikeasti vaikeita kappaleita. Harjoittelenhan siis tätä nykyistäkin.

Olen oppinut viimeinkin hahmottamaan helpon ja vaikean eroa. En ole siinä vielä kovin hyvä (en erota aina oikeaa vasemmasta, mutta pianonsoitossa käsien erottelussa ei ole ongelmaa, sivuhuom. toim. huom.), mutta pianonsoitossa on helppoa ja vaikeaa soittamista. Neulominen esimerkiksi vie välillä enemmän aikaa ja välillä täytyy purkaa useamman kerran ennen kuin tulee hyvä, mutta en koe työlään olevan vaikean synonyymi. Paljon keskittymistä tai aikaa vaativa tehtävä ei ole vaikea. Yksinkertainen ei ole helppo eikä monimutkainen vaikea. Vaikeus on suhteellista ja siihen liittyy asteittaisuus. Ehkäpä pianokappaleissa jako aloittelijoiden soitettaviin ja edistyneiden kappaleisiin auttaa osoittamaan, mikä on helppoa ja mikä ei.

Mahdollisesti ehkä näyttää siltä, että soitonopettajani ei pidäkään minua aloittelijana. Karmivaa.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 25.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat:

99 päivää kesään: päivä 28

Lehtimyyjä soitti minulle aiemmin kuluneella viikolla. Tarjosi Seiskaa. Oikein kysyi, että ”seiskattaako” johon vastasin lähes yhtä mielikuvituksellisella sanaleikillä ”ei”. Lehtimyyjät eivät soittele kovin usein, koska minulla on puhelinmarkkinointikielto ja yhteen lehtitaloon olen tehnyt kokonaisvaltaisen markkinointikiellon.

Tällä hetkellä suurin osa niistä lehdistä, joita meille tulee, on ns. jäsenlehtiä. Varta vasten olen tilannut vain paikallisen sanomalehden sunnuntainumeron, ja senkin tilauksen aion irtisanoa kesällä. Odottelen myös Koti ja keittiö -lehden numeroa, kun tilasin tuotelahjakylkiäisen vuoksi sitä pienen pätkän. Lisäksi nautiskelen Suuri Käsityö -lehden lahjatilauksesta vielä parin numeron verran.

Koiralehtiä tulee kolme. Tilasin Canistakin aiemmin, mutta en enää jaksanut syventyä sinänsä hyvään lehteen ja lopetin tilauksen.

Jäsenlehdet ovat pääasiallisesti laadukkaita. Tietysti on huolestuttavaa, että näin humanisti lukee ihan innolla Kiinteistölehteä, Taloustaitoa ja Moottoria, ja Skeptikkoa väliin. Ehkä olenkin siirtymässä ihmistieteistä pimeälle puolelle.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 22.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat:

99 päivää kesään: päivä 27

Olen kotoisin maaseudulta. Olen kaupungistunut huomattavan hyvin ja nopeasti, enkä kaipaa maaseudulle asumaan. Pidän hyvin paljon siitä, että palvelut ovat lähellä, niitä on paljon ja niiden luo pääsee julkisillakin kulkuvälineillä, koska julkista liikennettä ylipäänsä on. Minulle sopii varsin hyvin, että lumityöt tarkoittavat ovenedustan ja auton harjaamista sekä autopaikan kolaamista. Kaupungissa kerrostalossa asuminen on sitä, että koko asunnon seinien ulkopuolinen elämä on ulkoistettu jollekulle muulle.

En haaveile muuttavani takaisin maaseudulle. Jos haluaisin muuttaa omakotitaloon, haluaisin muuttaa aivan kaupungin laidalle korkeintaan 15 kilometrin päähän keskustasta. Koira on ainoa syy, jonka vuoksi haluaisin ison pihan. En ole kiinnostunut puutarhanhoidosta enkä näe maaseudulla asumista mitenkään idyllisenä. Kesämökkeily on idylli.

Suomessahan ollaan menossa siihen suuntaan, että kaikkien pitäisi haluta asua kaupungissa, mieluiten Helsingissä. Tieverkosto saa rapautua ihan rauhassa. Julkinen liikenne ja kunnalliset palvelut lopetetaan vähin äänin (ei, se ei ole metelin pitämistä, että joku lehti tekee jutun siitä päätöksestä, jolla jokin asia taas lakkautettiin). HD-kanavia siirretään hiljaisuudessa 85 % väestöstä kattavasta kanavanipusta 60 % kattavaan kanavanippuun. Rautatiet on jaettu Helsingin lähiliikenteeseen ja muun maan kaukoliikenteeseen, arvaatteko kumpi on kalliimpaa? Asuminen on halpaa maaseudulla, jopa niin halpaa, että taloista ei pääse ilmaiseksikaan eroon. Loppuu kyläkauppa (kuka muistaakaan enää kauppa-autoja) ja posti pitäisi saada tuoda yhteispostilaatikkoon höpöhöpökauas asukkaista korkeintaan kerran viikossa, tai se pitäisi saada skannata (!) jossain isomman taajaman isommassa kaupassa ja lähettää sähköisesti ihmisille, jotka joutuvat kaukana asumisensa vuoksi maksamaan tolkuttomia hintoja nykymittapuulla hitaasta nettiyhteydestään.

Maalla asumisella on paikkansa sisuksissani kyllä. Ymmärrän täysin ihmisiä, jotka haluavat kaikesta ulkopuolisesta hankaloittamisesta huolimatta asua maaseudulla. Jos voisin asua maalla niin kuin kaupungissa, olisin kaikkein tyytyväisin keskellä ei-mitään kaiken läheisyydessä. Useamman ihmisen pitäisi muuttaa kaupungista maalle. Hyvin pitkälle kaupunkilaistuneet ihmiset kun eivät enää tajua maalla asumisesta mitään, ja ihan ilman mitään lähdeviittauksia ja perusteluita väitän, että maaseudulla asuvien elämää hankaloittavat päätökset tekevät kaupunkilaiset.

En pidä valosaasteesta, katupölystä, kovinkaan paljon ventovieraista ihmisistä mölyämässä ikkunani alla, jonkun kanssa peräkkäin ajamisesta, ohuista seinistä enkä kaikista järjestyssäännöistä.

Tämä postaus on jälleen kerran raakaversio ajatuksistani. Siskoni linkitti naamakirjassa linnunlaulukaraokeen, ja tajusin, että minulla on kaikesta maaseudulla asumisesta eniten ikävä linnunlaulua. Linnunlauluttomuuteen turtuu ja tottuu.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 21.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat: