RSS

Aihearkisto: common rant

Kotiruokala

Olen viime aikoina törmännyt mediassa ja työpaikkani kahvihuoneessa (ja muuallakin) ajatukseen siitä, että ruoan tekeminen itse on poikkeava voimainponnistuksen ja taidon osoitus: kylläpä mä olen reipas! Ja ”kaikilla ei ole mahdollisuutta elää kotiruoan varassa.” On alkanut tuntua siltä, että Lintu onkin Outolintu, ja kuvan palsternakkaperusteista kasvissosekeittoa värkätessäni alkoi ajatuksia tulla ihan postaukseksi asti.

Linnun palsternakkasosekeittoon tuli muihin aineksiin verrattuna eniten palsternakkaa, kaksi porkkanaa, eiliseltä ruoalta ylimääräisiksi jääneet kuoritut raa’at perunat, kaappiin unohtunut nahistunut omena, purkki kuohukermaa, kasvisliemikuutio, pikkuisen suolaa, cayennepippuria ja currya. Päälle murustelin yhden hapankorpun. Halpa kaapintyhjennysjämäruoka syödään talouden kivoimmasta puhtaana olevasta kulhosta. Sitä paitsi palsternakka on ihan tosi hyvää since 2017.

In a galaxy far far away in solukämpän keittiö: Opiskelijabudjettiin ruoan tekeminen itse sopi tosi hyvin, enkä ollut siihenkään saakka syönyt eineksiä, roiskeläppäpitsaa en varmaan kertaakaan. Lapsuudenkodissani puolivalmistekin tarkoitti pakastevihanneksia, ja ne btw kyllä lasketaan ruoan tekemiseksi itse. Olin osallistunut ruoanlaittoon jo aika nuoresta saakka (eli kotitaloustunnilla seiskaluokalla ei tullut mitään uutta), mutta en silti oikein osannut laittaa muuta kuin jauhelihakastiketta ja perunoita, kun lähdin opiskelemaan. Joku mielenhärö kumminkin opiskelijaminään iski ja opettelin tekemään itse uusia ruokia. Selasin netistä reseptejä ja jos kuulosti yhtään siltä, että voisi olla hyvää, niin tein. Niitä peruja on esimerkiksi Valion resepti  possua mangosalsassa, joka on repertuaarissani edelleen. Makumaailmani on kehittynyt, mutten vieläkään syö enkä kokkaa merenelävistä muuta kuin kalaa, ja sipulin jätän aina pois, ellen taas kerran yritä opetella sietämään sitä.

En ole kokkailuissani kovinkaan tarkka, tykkään käyttää sähköllä toimivia apuvälineitä ja riittävästi kulhoja, syntini on liian pienellä leikkuulaudalla liian pienessä tilassa nyhertäminen. Esillepano kiinnostaa harvoin jos ikinä, ja ruokani päätarkoitus on maistua syötävältä ja mielellään suht samalta seuraavana päivänä lämmitettynä. Vihanneskuutioni eivät ole tasakokoisia enkä juuri koskaan yritäkään saada tasaista jälkeä. Minusta ei olisi telkkarin kokkiohjelmiin eikä varsinkaan kilpailuhenkiseen realityyn. Oion resepteissä jos tarvitsee, jätän ainesosia pois tai korvaan ne kokonaan toisilla, ruoan kypsyysasteen määrittelee useammin haarukkatuntuma kuin kello.

En minäkään tee ruokaa joka päivä, koska neljän hengen annoksesta tulee meidän kahden hengen taloudessa 4,5 annosta, rääppeitä syödään aina välillä. Ja joskus ei kerta kaikkiaan iske, ja silloin pitää koota ruoka-annos kotona siitä, mitä on, vaikka samalla vaivalla sitä tietenkin väkertäisi ”oikeaa” ruokaa. Jos ei iske ja seuraavana päivänä on työpäivä, minulla on käytännössä aina mahdollisuus syödä työpaikkaruokalassa, miehelläni sen sijaan vuorotyöläisenä aina ei, joten silloin mikroateriat ja kauppojen meille sopivat aukioloajat ovat hieno keksintö.

Toisessa kuvassa on kanapastani perusainekset: jotain makaroneja, jotain kermaa tai sen kaltaista, jotain kanaa, joku paprika. Lisäksi tulee mausteita sen mukaan, onko kana marinoitu valmiiksi vai pitääkö itse tehdä kaikki. Harvoin mikään makuelämys, mutta takuuvarma mahantäyttäjä, ja tosi vaikea saada epäonnistumaan.

Meillä syödään paremmin silloin, kun jaksan suunnitella ruokalistan ja kauppalistan. Suunnittelemisesta saan reippauspisteitä. Erityismaininnan reippaudesta saan, jos suunnittelen tulevan viikon ruoat kerralla (4-6 eri ruokaa! hrrr) ja vielä supererikoismaininnan siitä hyvästä, jos perustan suunnitelmani siihen, mitä kaapeista ennestään löytyy. Minä nimittäin en ole reipas, kun teen itse ruokaa. Syöminen on pakollista, ja kun on jo vuosia syönyt pääasiassa itse tekemäänsä ruokaa, ei sitä oikein osaakaan miettiä, että on muunkinlaista ruokailutottumusta.

Pakollisena mielensäpahoittajien lauhdutuskommenttina: se on ihan ok, ettei tee aina/koskaan ruokaa itse. Sitä varten kaupoissa on hyllymetreittäin eri asteista valmista ruokaa, että jokainen varmasti saa jotakin sapuskaa sieltä mahaansa asti. Joillain kuulemma on puoliso, joka kokkaa 😛 Mutta siis palataksemme minuun, joka kuitenkin olen tämän blogin päähenkilö… niin minä olen reipas, jos imuroin tai teen jotain muuta, mihin pitää erikseen ruveta joskus harvoin, niin kuin vaikka kerran viikossa.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 13.5.2018 Kategoria/t: common rant, ruokakuvat, weird rant

 

Avainsanat: ,

Eniten ärsyttää kaikki

Luen uutisia pääasiassa otsikkotasolla ja syvällisemmän katsauksen päivänpolttaviin aiheisiin saan radiouutisista, joissa otsikot luetaan ääneen ja tärkeimmät tiivistetään yhdellä lauseella. Jos kiinnostun otsikon perusteella, luen asiasta lisää.

Tämä naisasiagate kuitenkin ärsyttää niin paljon, etten pysty lukemaan yhtäkään juttua loppuun. Kiehuttaa. Minun piti linkittää tähän liuta toinen toistaan ihmeellisempiä kirjoituksia netistä, mutta eivätköhän kaikki ole niihin jo törmänneet.

Ihan henkilökohtaisesti isoja ongelmia on kaksi:

  • isoa kokonaisuutta arvostellut henkilö saa niskaansa henkilökohtaisia (julkisia) hyökkäyksiä.
  • sopimaton käytös muuttuu sopimattomaksi vasta sitten, kun käytöksen kohde siitä älähtää tai siitä muuten jää kiinni.

Eikö toisen ihmisen kunnioittaminen yleensä, ja koskemattomuuden ja yksityisyyden kunnioittaminen erityisesti ole tässä maailmassa ns. peruskauraa?

Edelleen tekee mieleni linkittää vaikka ja mitä, mutta en linkitä. Ottaa niin koville. Kiroiluttaa.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 20.5.2015 Kategoria/t: common rant

 

Avainsanat:

99 päivää kesään: päivä 50 (15 sakkokierrosta)

Kohta on enemmän sakkokierroksia kuin varsinaisia peräkkäin kirjoitettuja postauksia. Kesänodotuspäivät vähenevät riippumatta siitä, kirjoitanko vai en. Näin hanhiauran tänään.

Tämänkeväinen kansalaisvelvollisuus on täytetty, kävin äänestämässä puolisentoista tuntia ennen ennakkoäänestysajan päättymistä. Äänestyspaikalla oli jonoa, mikä on hyvä merkki. Tämän blogin kannalta se on totta kai huono merkki, sillä tuskin kukaan jonottajista oli lukenut edellistä postaustani, jossa kehotin ihmisiä olemaan äänestämättä.

Lähestulkoon takapihallamme on tivoli. Emme ole käyneet tänä vuonna (vielä) missään laitteessa. Säät eivät oikein suosi, enkä ole muutenkaan hupi-ihminen, tämmöinen helposti pahoinvoiva vakavikko kun olen. Kaupunginpyörään olisi silti hauska mennä, se on riittävän rauhallinen laite minulle.

Pitäisiköhän kokeilla.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 14.4.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat: ,

99 päivää kesään: päivä 45 (10 sakkokierrosta)

Sovin, että tänään on ollut yllätyksellinen päivä.

  • Kreikka maksoi velanlyhennyksiä kansainväliselle valuuttarahastolle.
  • Melkein palautin oman kirjani kirjastoon.
  • Tietokoneohjelmien käyttöehdot hyväksytään lukematta.
  • Torstai, toivoton torstai.

Pitäisi äänestää eduskuntavaaleissa.

Minulla on jo muutaman vuoden ajan ollut ristiriitainen olo koko vaalisysteemistä. Jotta omat asiat tulisivat hoidettua, pitäisi olla varma, että riittävän moni muu äänestäjä haluaa samaa. Demokratia on väkisinkin kompromissi, jossa omaa päätäntävaltaa luovutetaan toisin ajatteleville. Mitä useampi äänestää, sitä vähemmän painoa yhdellä äänellä on, haetaanko siinä samaa kuin joukkoistamisessa? Väärät mielipiteet hukkuvat massaan. Kun kokissa on riittävän paljon soppaa, tulee väkisinkin hyvä, koska parhaat maut purskahtavat pintaan taianomaisesti. Aito demokratia johtaa maltillisuuteen ja koska maltillisuus ei kiinnosta, ihmiset eivät äänestä. Kun ihmiset eivät äänestä, vaalien merkitys pienenee ja demokratia murenee. Siksi media luo vastakkainasetteluja väkisin. Vastakkainasettelujen johdosta politiikasta vaalien alla kiinnostuva kansalainen valitsee yksittäisen teeman perusteella ehdokkaan ja menee vimmoissaan äänestämään ennakkoon lähimpään automarkettiin.

Em. kansalainen valitsee väärin ja äänestää väärin perustein. Em. kansalaisen pitäisi jättää äänestämättä, koska ei ymmärrä politiikasta kuitenkaan mitään. Kun muut eivät äänestä, minun ääneni on painavampi ja valitsemani ehdokas menee helpommin läpi. Hus, jääkää kotisohvalle.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 9.4.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat:

99 päivää kesään: päivä 33

Virallinen ensimmäinen kolmannes on täynnä ja sen kunniaksi melkein unohdin kirjoittaa. Kesänodotuksen kunniaksi tällä viikolla on ollut aamulla liukasta, monena päivänä todella kiva tuuli, ja viimeisenä tänään ajoin töistä kotiin vesisateessa.
Kirjoitan postauksen kännykällä, koska ehdin jo sänkyyn saakka kun tämä tuli mieleen. Teemaan sopii biisi Two minutes to midnight.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 27.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

99 päivää kesään: päivä 31

Tänään oli pianotunti. Sanoin opettajalle, että olen ihan jumissa vaikeamman kappaleen kanssa, ja jälleen kerran sain pari pientä toimivaa harjoitusta, jotka auttavat minua eteenpäin. Mieletöntä. Pelkään sitä hetkeä, kun joskus joudun joskus vaihtamaan soitonopettajaa.

Soitonopettajallani on myös näkemystä siitä, millaisia kappaleita voisin soittaa. Hänen näkemyksensä ovat hyvin imartelevia siihen nähden, millainen kuva minulla itsestäni soittajana on. En osaa ottaa vastaan kohteliaisuuksia enkä imarteluja, mutta yritän uskaltaa hyväksyä sen, että kykenen kehittymään soittamisessa ja jo näin pian pystyn harjoittelemaan ihan oikeasti vaikeita kappaleita. Harjoittelenhan siis tätä nykyistäkin.

Olen oppinut viimeinkin hahmottamaan helpon ja vaikean eroa. En ole siinä vielä kovin hyvä (en erota aina oikeaa vasemmasta, mutta pianonsoitossa käsien erottelussa ei ole ongelmaa, sivuhuom. toim. huom.), mutta pianonsoitossa on helppoa ja vaikeaa soittamista. Neulominen esimerkiksi vie välillä enemmän aikaa ja välillä täytyy purkaa useamman kerran ennen kuin tulee hyvä, mutta en koe työlään olevan vaikean synonyymi. Paljon keskittymistä tai aikaa vaativa tehtävä ei ole vaikea. Yksinkertainen ei ole helppo eikä monimutkainen vaikea. Vaikeus on suhteellista ja siihen liittyy asteittaisuus. Ehkäpä pianokappaleissa jako aloittelijoiden soitettaviin ja edistyneiden kappaleisiin auttaa osoittamaan, mikä on helppoa ja mikä ei.

Mahdollisesti ehkä näyttää siltä, että soitonopettajani ei pidäkään minua aloittelijana. Karmivaa.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 25.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat:

99 päivää kesään: päivä 28

Lehtimyyjä soitti minulle aiemmin kuluneella viikolla. Tarjosi Seiskaa. Oikein kysyi, että ”seiskattaako” johon vastasin lähes yhtä mielikuvituksellisella sanaleikillä ”ei”. Lehtimyyjät eivät soittele kovin usein, koska minulla on puhelinmarkkinointikielto ja yhteen lehtitaloon olen tehnyt kokonaisvaltaisen markkinointikiellon.

Tällä hetkellä suurin osa niistä lehdistä, joita meille tulee, on ns. jäsenlehtiä. Varta vasten olen tilannut vain paikallisen sanomalehden sunnuntainumeron, ja senkin tilauksen aion irtisanoa kesällä. Odottelen myös Koti ja keittiö -lehden numeroa, kun tilasin tuotelahjakylkiäisen vuoksi sitä pienen pätkän. Lisäksi nautiskelen Suuri Käsityö -lehden lahjatilauksesta vielä parin numeron verran.

Koiralehtiä tulee kolme. Tilasin Canistakin aiemmin, mutta en enää jaksanut syventyä sinänsä hyvään lehteen ja lopetin tilauksen.

Jäsenlehdet ovat pääasiallisesti laadukkaita. Tietysti on huolestuttavaa, että näin humanisti lukee ihan innolla Kiinteistölehteä, Taloustaitoa ja Moottoria, ja Skeptikkoa väliin. Ehkä olenkin siirtymässä ihmistieteistä pimeälle puolelle.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 22.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat: