RSS

Aihearkisto: lisää luettavaa

99 päivää kesään: päivä 32

Muutamia linkkejä tänään ajatuksella ”täällä ei ole mitään nähtävää, menkää muualle lukemaan”.

Helmet: Tieteiskirja treenaa aivoja parhaiten on ensimmäinen juttu, jossa fantasian ja scifin lukeminen mainitaan hyväksi asiaksi. Enpä tiedä kuka saa määritellä, mikä kirja on laadukas, mutta muuten jees. Olin aikaisemminkin sillä kannalla, että lukeminen kehittää lukemisen, kirjoittamisen ja sanavaraston lisäksi ajattelua. En ole innovatiivinen enkä kuvittele voivani luoda uutta, kun kaikki, mitä minulle voisi tulla mieleen, on tullut mieleen jollekin muulle jossain jo. En luule olevani uniikki, eikä mikään määrä lukemista (valitettavasti) muuta faktoja.

Stop cleaning the kitchen and read a book pitkän pitkä artikkeli  lukemisen merkityksestä. Äkkiseltään kuvittelisi, että lukemattomuus on vain amerikkalaisten ongelma, mutta ihan varmasti samaa on Suomessakin. Toim. huom. artikkelin loppupuoli vilistelee uskonnollisia viittauksia, mutta niitä ei tarvitse pelästyä. En jätä blogia lukematta siksi, että se on eksplisiittisen uskonnollinen, ja monet amerikkalaiset ovat hyvin avoimesti uskonnollisia. Jaksan kyllä lukea heidänkin blogejaan, kunhan postauksissa on jokin muu pointti kuin julistaminen. Uskonnollisuus osana identiteettiä on vireämmän mielentilan postaus joskus tulevaisuudessa.

Blogeista tuli nuorten naisten media ottaa kantaa bloggaajien ikään ja sukupuoleen, mutta unohtaa sen tärkeimmän pointin: jo ennen internetiä nuoret naiset kirjoittivat päiväkirjoja. Ennen internetiä niitä vain ei lukenut kukaan muu, eikä teksteihin vaikuttanut kasvoton nettiyleisö. Anne Frankin päiväkirjat olisivat olleet hitu erilaisia blogimuodossa, luulen ma. Kirjana julkaistujen päiväkirjojen ansioita ei tietenkään voi verrata milloin minkäkin pinnalla olevan blogin kirjallisuuteen.

Why I recommend books that use the F-word Ennen tätä postausta ei ollut tullut mieleenikään, että kirjojen kieli voisi olla etukäteinen este kirjan lukemiselle. Tai että kirjassa on seksikohtaus, tai alastomuutta. Huhhuh. Modern Mrs. Darcy on hyvä blogi, ja tämä postaus osoittaa mukavasti laajan (angloamerikkalaisesti painottuneen?) lukeneisuuden vaikutusta mielipiteisiin.

Ehkä neljä linkkiä on maksimi. Toivottavasti huomenna on oikeasti perjantai.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 26.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, lisää luettavaa

 

Avainsanat: , , ,

99 päivää kesään: päivä 29

rauta-aika Kesänodotussarjan ensimmäinen kuvallinen postaus! Aaltoja, aaltoja. Kesän odotus jatkuu hieman pitempään, kun aamulla maassa oli ohkainen kerros lunta, ja talvi oli yllättänyt autoilijat useammankin kerran. Kyllä olen tyytyväinen, että kesärenkaat ovat vielä siellä, mihin ne loppusyksystä vein.

Esittelyssä tänään Jone Nikulan kirjoittama Suomi-metallin historiikki. En tee kirja-arvostelua, koska en osaa, mutta sanon muutaman sanasen kuitenkin. Esimerkiksi sen, että ostaisin tämän kirjan kirjahyllyyni jos jossain näkisin. En ehkä ihan täydellä hinnalla, mutta muutamalla eurolla kuitenkin. Sanoisin myös, että kirjan ilmestymisvuonna 2002 Jone Nikula taisi oikeastikin olla tunnetumpi rock-toimittajana ja alan taka- sekä etupiruna kuin Idolsin tuomarina, mikä tekee kirjalle vain hyvää. Kustannustoimittajakin on tehnyt kirjalle hyvää, vaikka Nikulan nokkela sanankäyttö nostaakin välillä päätään.

Olen niin nuori, että olen jäänyt paitsi koko Suomi-metallin esihistoriasta ja varhaishistoriasta. Olisin solahtanut mukaan jo aiemmin, jos en olisi n. kymmenvuotiaana päättänyt, että suomalainen mikä tahansa musiikki on huonoa eikä kuuntelemisen arvoista. Missasin Stratovariuksen nousukiidon ja koko joukko tämän vuosituhannen metallimuusikoiden ensimmäisiä bändejä on aivan tuntemattomia.

Noh, pääsin kelkkaan vuosituhannen vaihteessa, joten muistan kun HIM oli hitti (vaikkei turhan mieleinen ole vieläkään) ja Nightwishin Euroviisukarsinta-esiintyminen jäi mieleen. Oceanborn on ensimmäinen ostamani metallisempi levy (ja muistan vieläkin, miten järkytyin kun laitoin sen ensimmäistä kertaa soimaan). Sentenced meni aivan ohi, vaikka Nikulan kirjan perusteella siihen pitäisi ilman muuta tutustua. On mahtavaa, että kirja osoittaa ettei Amorphis tai Mokoma ole syntynyt tyhjiössä, Mikko Karmila aloitti jo kauan sitten, Suburban Tribe ei ollut vahinko.

Kirjan huono puoli on sen julkaisuvuosi. Nykylukija tietää, että vuoden 2002 jälkeen useampikin bändeistä koki laidasta laitaan kaikenlaista myllerrystä. Milloin tulee osa kaksi?

 
 

Avainsanat: , ,

99 päivää kesään: päivä 25

Luulin, ettei tänään ole mitään kirjoitettavaa, ja siksi luin ensin blogeja inspiroituakseni. Kohtasinkin hyvän kirjoituksen, jonka johdosta pääsen blogivinkkaamaan!

Filosofian puutarhassa on hyvin monella tavalla mielenkiintoinen blogi. Ensinnäkin se on hyvin usein ajan hermolla, kuten juuri tänään. Toisekseen postauksien tausta-ajatus on välillä, kuten tänään, sellainen, josta itse voisin kirjoittaa – toki jos osaisin kirjoittaa niin hyvin ja ajatteluni olisi niin jalostunutta, että pystyisin välittämään mietteitäni kirjallisesti. Kolmannekseen blogi on ikkuna pienesti erilaisen arvopohjan ja tavan mukaan elämiseen. Useimmiten postauksia on virkistävää lukea, tyyli on miellyttävä ja aiheet vaihtelevat elämän suurista kysymyksistä käsityöaiheisiin.

Filosofian puutarhan tämänpäiväinen postaus on muuten aivan loistava. Siinäpä on minulle monta kohtaa, joiden toteuttamiseen pyrkiä.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 19.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant, lisää luettavaa

 

Avainsanat: ,

99 päivää kesään: päivä 20

Auto oli tänään määräaikaishuollossa, ja menin siksi aikaa itse kirjastoon. Olen käynyt kirjastossa jo monta kertaa tänä vuonna. Aiemmin ei ole tullut käytyä kovin usein, suorastaan liian harvoin, vaikka olen ollut melko lähellä kirjastoa töissä ja kävellen kotoakin on matkaa vain puolisen tuntia.

Kirjastossa on mieletön määrä ensinnäkin musiikkia. Nykyään on myös konsolipelejä. Toisekseen tietysti kirjasto on täynnä luettuja ja lukemattomia kirjoja. Kirjastosta voi varata uutuuskirjan tai varastossa pölyttyneen tai hyllyssä tai lainassa olevan. Kirjastossa voi jopa harjoitella pianonsoittoa, pelata ko. konsolipelejä tai tutustua liikuntavälineisiin. On lehtilukusalia, satuhuonetta ja sähköisiä kirjoja. Kokoustiloja, ilmaiskonsertteja, kaupungin kaavoitussuunnitelmat nähtävillä ja keskustelutilaisuuksia tielinjauksista. Opastusta tietokoneiden maailmaan.

Kirjastossa oli kiitettävästi muitakin kuin minä, mutta kirjastojen koko potentiaalia pitäisi hyödyntää paremmin. Vaikka kaupunginkirjastoon mahtuu vain pieni pala kaikesta maailman tallennetusta kulttuurista ja tiedosta, ei yksi ihminen saa sitä elinaikanaan kulutettua loppuun. Kirjasto on maailma maailman sisällä.

 
3 kommenttia

Kirjoittanut : 14.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant, lisää luettavaa

 

Avainsanat:

99 päivää kesään: päivä 3

Luen paljon blogeja. Kun toissapäivänä totesin, etten lue enää niin paljon, on sanottava että nimenomaan kirjat ja pitkät artikkelit ovat jääneet paitsioon. Olen siis ihan pätevä nykyihminen. Käytän blogien lukemiseen feedlyä.

Olin ennen greaderisti, mutta kun se lopetettiin, piti tilalle löytää jotain muuta. feedlylle Greaderin loppuminen oli onnenpotku, koska feedly keräsi ihan hyvällä prosentilla uusia käyttäjiä.

Vuodenvaihteessa totesin, että olin tilannut niin monta blogisyötettä, etten mitenkään enää ehtinyt lukea kaikkia postauksia. Joka päivä uusia postauksia oli noin sata. Silmäilin vain otsikot ja jos otsikko ei ollut mielenkiintoinen, mahdollisesti hyväkin kirjoitus jäi lukematta.

Karsin blogisyötteet yli 600:sta vähän yli kahteensataan, joista pieni osa on vielä lajittelematta. Syötteiden määrää pitää vielä vähentää. Suurin osa on neuleblogeja, joita en ole vielä käynyt läpi. Käytännössä noin puolet poistamistani blogeista oli sellaisia, jotka eivät olleet aikoihin päivittyneet. Annoin kenkää surutta myös niille blogeille, joista syötteen tilaamalla sai vain muutaman ensimmäisen rivin uudesta postauksesta. Tällä blogimäärällä suhtaudun erittäin nuivasti sivustolla käymiseen vain siksi, että pääsisin lukemaan ah niin mahtavan ja loistavan postauksen kokonaisuudessaan.

Nyt uusia postauksia tulee päivässä enää kolmisenkymmentä. Olen helpottunut, koska pidän blogien lukemisesta ja haluan lukea niitä yleensä joka päivä, ja karsimisen seurauksena pystyn harrastamaan täysipainoisesti.

Olin hukannut syötetulvaan muutamia oikeasti mielenkiintoisia blogeja, joista tänään linkitän Arkijärkeen. Kriittinen kuluttajuus on lähellä sydäntäni ja lisäksi Arkijärki on hyvin usein ajan hermolla. Kirjoituksissa on hyviä pointteja ja pohtimista, ja niistä tulee minulle sellainen olo, että onpa hyvä kun joku tarttui tähän ja muotoili ajatukset sanoiksi. Uskallan suositella.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 25.2.2015 Kategoria/t: 99päivää, lisää luettavaa

 

Avainsanat: , ,

Ruoka-aika

Kesäloma!

Tilasin jo kevättalvella Jamie Oliverin 30 ja 15 minuutin keittokirjat, ja tapojeni vastaisesti päätin peräti kokeilla kirjojen reseptejä näin kesälomalla. Tälle viikolle valitsin viisi reseptiä 15 minuutin kirjasta. Kirjojen idea on siinä, että ensin otetaan kaikki ruoanlaitossa tarvittava valmiiksi esille, vesi kiehuu vedenkeittimessä ja uuni on lämmin, mielellään tarvittavat pannutkin kuumina. Itse ruuan valmistukseen menee sitten vain hetki.

Kirjat ovat englanniksi, tänään värkkäämäni resepti on sivulla 118 ”Asian Sea Bass, Sticky Rice & Dressed Greens”. Minun versioni on nimeltään ”Vesijärven siikaa, kookosriisiä ja vihreitä vihanneksia”. En katsonut kellosta aikaa, mutta kokonaisuudessaan valmistelutöineen meni arviolta aikaa reilu 20 minuuttia, eli ei huono ollenkaan.

sabassEpätarkassa kuvassa on (suluissa hinnat kauppakuitin mukaan koko määrälle): järvisiika (5,81 e), parsaa (5,99 e), sokeriherneitä (2,49 e), kookosmaitoa (1,59 e), limettejä (3,85 e/kg, päädyin käyttämään sittenkin vain toisen), korianteria (1,65 e), seesamiöljyä (???), soijakastiketta (???), kalakastiketta (????), inkivääriä (3,45 e/kg), valkosipulinkynsiä (???) ja basmatiriisiä (2,69 e). Kuvasta puuttuu suola (???), vesi, sitruunaruohotahna (1,75 e / 110 g purkki) ja kuivattu chili (???). Kauppaan piti jättää 23,84 euroa, jotta sain puuttuvat aineet ostettua.

Tein kalaa ja kasviksia vähemmän kuin reseptissä neuvottiin. Paksoita olisi pitänyt olla parsan ja herneiden seuraksi, mutten löytänyt sitä Prismasta enkä Cittarista. Riisiä tuli ihan liikaa, puoletkin olisi riittänyt, yli jääneen kookosmaidon olisi silloin voinut pakastaa. Lopputuloksena noin kolme annosta ruokaa, annoksen hinnaksi tulee karkeasti laskien kysymysmerkkihintoineen 4,80 euroa. Parsa on kallista tähän aikaan vuodesta. Hinnasta olisi tippunut kolmannes, jos kalan olisi käynyt itse hakemassa järvestä! Pelkän riisin osuus tämän päivän ruuasta oli n. 85 snt/annos, joten jos olisin tehnyt puolet vähemmän riisiä ylipäätään, annoksen hinta olisi pudonnut pelkästään siksi n. 40 senttiä. Mitä se Kaappaus keittiössä -kokki paasasikaan oikeista määristä… Aion tietenkin käyttää ylijäämäriisin johonkin muuhun, joten voitaneen sopia, että annoksen hinta on todellisuudessa 4,40 euroa.

seabassEi niin pro kuin Jamien keittiöohjelmassa, mutta syötävää. Itse olin lopputulokseen tyytyväinen, mies taas totesi että kesäruokaa, kyllähän tätä kerran kesässä syö. Chilin olisi voinut jättää väliin kokonaan, olen siitä hänen kanssaan samaa mieltä. Täytyy kirjoittaa post-it-lapulle mietteitä ruuasta, jotta muistaa sitten seuraavalla kerralla selatessa. Kalan kypsennys onnistui oikein kivasti, vaikken olekaan höyryttämistä kokeillut aikaisemmin.

 

Avainsanat: , , ,

Valmista x 3

1) Gradun arvolause-ehdotus tuli tänään. Gradu hyväksytään, mutta ei kovin mainittavalla arvosanalla. Olen kuitenkin tyytyväinen, koska huonokin arvosana ja valmistuminen on huomattavasti parempi kuin ei gradua ollenkaan eikä siten tutkintoakaan. Byrokratian rattaat pyörivät vielä muutaman kierroksen ja virallisesti saan maisterinpaperit ulos noin kuukauden päästä.

DSCN0050

2) Jääkiekkopelejä olen seurannut puolikkaalla silmällä mieheni seurana. Sain neulottua kämmekkäät Zitron Trekking Pro Natura -langasta, josta kudoin aiemmin nämä sukat. Pesin sukat kerran ja tulivat ulos toinen reikäisenä, toinen pohjasta niin ohenneena ettei silläkään tehnyt mitään. Kerän loppu ei ihan riittänyt kämmekkäisiin, joten purin sukkien varsista jatketta sitten. En punninnut, mutta noin 30 grammaa meni lankaa näihin.

Malli on TiiQ:n Kujeillen, ja projekti löytyy Ravelryn ihmemaasta.

En muuten ole ostanut lankaa ainakaan vähään aikaan. Viikon päästä on tulossa päiväreissu Tallinnaan työporukalla, ja parin kanssa-askartelijan kanssa suuntaamme Karnaluksiin lankakaupoille. Yritän pitää kukkaronnyörit tiukalla siihen asti.

3) Kävin kirjastossa keskiviikkona kuuntelemassa mieskuorolaulua ja lainaamassa hömppää. Valitseminen oli tosi vaikeaa, ja vaikka tuntui, että saan lainata ihan mitä vaan, tuntui myös, että minun ei pitäisi enkä minä saisi ottaa ihan mitä kirjaa vain. Olisi pitänyt esimerkiksi lainata vain korkeampaa kirjallisuutta, kuten Nobel-palkittuja kirjailijoita, Kafkaa ja venäläisiä klassikoita. En lainannut monta kirjaa, kun omassakin hyllyssä on opuksia riittämiin, mutta tavoitin ehkä hiukan siitä kirjaston loppumattoman paljouden tunteesta, joka on ollut monta vuotta tauolla opiskelujen takia. Olen opiskellut väärin, tiedetään.

vaimo22

Melanie Gideonin Vaimo 22 (Gummerus, suom. Paula Takio, 446 s.) on Gideonin ensimmäinen romaani, takakansitekstin mukaan hän on kuitenkin julkaissut jonkun omaelämäkerallisen kirjan ennen tätä, joten ei ehkä lasketa esikoiskirjailijaksi kuitenkaan. Erittäin kevyttä lukemista, kannesta kanteen noin kolme tuntia. Oli tosi mukava huomata, että lukunopeuteni ei ole kärsinyt yhtään. Suomennoksen kielen taso ei ollut ihan priimaa, ja se meinasi taas saada minut tarkastelemaan eikä lukemaan, mutta pystyin lukemaan puolitoista tuntia yhtä soittoa, ja jopa uppoutumaan kirjaan. Kansiteksteissä ylistetään sitä, että romaani on nykyaikainen, kun siinä googletetaan ja facebookataan ja lähetetään sähköpostia. Se onkin ihan hyvä huomio, mutta olen niin pihalla tämän vuosikymmenen naistenkirjallisuudesta, että osaisin arvioida, tekeekö internet-myönteisyys kirjasta erityisen kaltaistensa joukossa.

Itse tarina oli ihan viihdyttävä, mutta ei vavahduttava. En pitänyt kerronnasta kovin paljon, tarina eteni kyllä, mutta kerronta ei ollut … lineaarista? Pitää varmaan seuraavaksi opiskella kirjallisuustiedettä, jotta minulla olisi kirjoista jotain asiallista sanottavaa. Henkilöhahmoissa ei ollut oikein syvyyttä, vaikka varsinkin päähenkilöstä Alicesta kerrottiin paljon. Hyviäkin hetkiä oli, kuten se, kun Alice katsoo miehestään töissä kuvattua videota. Tällaisia kirjoja ahmin lukunälkään silloin kun ei ole kauheasti väliä sillä, mitä luen.

Huomasin, että useimmat lukuhaasteet vaativat etukäteisvalmisteluita. Niinpä en osallistu vieläkään mihinkään haasteeseen.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 17.5.2013 Kategoria/t: käsityöt, kirjat 84.2, lisää luettavaa

 

Avainsanat: , , , ,