RSS

Aihearkisto: weird rant

99 päivää kesään: päivä 44 (10 sakkokierrosta)

En saa mitään kirjoitettua. En saa mitään soitettua. En saa kuunneltua saman artistin tai esittäjän kappaleita peräkkäin. En saa enää ajettua autolla yhdellä tankillisella niin paljon kuin talvinopeuksilla sain. En tiedä, miksi dieselin hinta pompsahtaa aina keskiviikkoisin. En tiedä, miksi Rimi näyttää kuuntelevan Apocalypticaa, se kääntelee päätään ja korviaan ja kuulostelee. En käsitä, miten lyhyt työviikko tuntuu yhtä pitkältä kuin tavallinen viisipäiväinen. En saa laitettua ruokaa. En saa pestyä ikkunoita.

Kaikki mulle heti nyt. Tapahtukoon maailma, minä istun sohvalla ja kuuntelen musiikkia.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 8.4.2015 Kategoria/t: 99päivää, weird rant

 

Avainsanat:

99 päivää kesään: päivä 43 (10 sakkokierrosta)

Yleisö on erityinen sana. Yksikkömuodossa on monta ihmistä, muttei tiedä kuinka monta, ja periaatteessa voi olla vain yksi. Yleisön painostuksesta siis palaan suunnittelemattoman tauon jälkeen kirjoittamisen pariin. Kymmenen päivää sitten iski selittämätön tarve olla kirjoittamatta, joten en kirjoittanut. Saatan kirjoittaa sakkokierrokset sitten, kun on kesä.

Taukoni aikana kevättalvi on edennyt kevääseen. Naamakirjassa läsnä olevat ihmiset, jotka eivät kuitenkaan ole läsnä, eivätkä yleisöä, ovat paikoitellen jakaneet seinällään kuvan leskenlehdestä, joka paistaa risukasaan. Odotan kevään etenemistä kevätkesään, koska luonnon herääminen on rumaa katsottavaa. Joka paikassa on märkää, ruskeaa, mutaista, kuollutta ruohoa, paljaita puunoksia. Minulle sopii kevät aamupalalla, kun se on jo päässyt sängystä ylös.

En suurin odotuksin odottanut Pop’n’Roll-ohjelmalta mitään, mutta se on yllättänyt minut oikealta etuviistosta. Vakiokasvot nyt ovat mukahauskuudessaan kuluneita, enkä tiedä miksi musiikkiohjelmassa vain yksi kolmesta vakiosoturista on tunnistettava muusikko. Enihuu. Ohjelmassa tunnistetaan biisejä, ja pari tehtävää on lähestulkoon uniikkeja (mikä tarkoittaa, etteivät ne ole: uniikilla ei ole asteita), nimittäin Sanaparantola, jossa kirjoitetaan biisi tietystä näkökulmasta uusiksi, ja biisintunnistuskatsaus, jossa milloin tunnistetaan rumpuintroista, yleisön laulusta tai räpin runonlausunnasta kappaleita. Tehtävät ovat nykytelevisiolle poikkeuksellisesti ihan kuin kunnolla tehtyjä ja niissä on jopa ideaa.

Toinen musiikkiaiheinen linkki.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 7.4.2015 Kategoria/t: 99päivää, weird rant

 

Avainsanat: , , ,

99 päivää kesään: päivä 23

Tänään on kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Ongelmani tänään on rasismi. Minua ei syrjitä, ei hätää. Minun tuntemiani ihmisiä ei syrjitä. Olen kuitenkin joutunut tilanteisiin, joissa joudun tekemisiin rasismin kanssa enkä tiedä, mitä tehdä.

  • voiko maailmaan vaikuttaa mitenkään
  • voiko äänestämällä vaikuttaa
  • onko vaaleilla väliä
  • kohtaako kukaan muu arvoristiriitoja
  • saako ristiriitainen olo toimimaan
  • miten olla aktivisti olematta aktivisti
  • miten luoda itselleen ympäristö, jossa on hyvä olla
  • kannattaako yrittäjyys
  • pitäisikö mennä takaisin opiskelemaan
  • pitäisikö opiskella töiden ohessa
  • tuleeko muillekin väsyneenä päättäväinen olo
  • katoaako yllä mainittu olo mystisesti yön aikana
  • kuinka paljon konflikteja välttämällä uhraa omaa mukavuuttaan
  • voiko konflikteja välttää
  • missä menee raja.

Saa vastata.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 17.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, weird rant

 

Avainsanat: ,

99 päivää kesään: päivä 22

Tänään haluan esittää teille laulun. En itse. Klikatkaa omalla vastuulla.

Haluan myös esitellä teille ehkä pitkään aikaan upeimman pitsihuivin. Ei ole minun tekemäni, vielä. Karsastan huiveja, jotka ovat kauniimpia kuin oma häähuivini, vaikka se oli siihen maailmanaikaan kaikkein kaunein malli, jonka löysin. Tuo saattaa kuitenkin olla tekemisen väärti. Olen neulonut noin yhden pitsihuivin vuodessa, joten täytyy valita hyvin tarkkaan, minkä kulloinkin teen.

Haluaisin myös tutustuttaa teidät luomumustikan (ja kavereidensa) määritelmään. Tästä on blogattu jo monta vuotta sitten.

Olen lisäksi hieman kriittisellä päällä ja haluan kehottaa lukijoitani kriittisyyteen, kun lukevat pahaa-aavistamattomina blogisyötteidensä joukosta tällaisen postauksen. Hei, teerasiat ovat kivannäköisiä ja niissä on kivat tekstit kyljessä, mutta onpa hyvin kyseenalaista tuosta vain ottaa suoraan valmistajan sivuilta heidän omia väitteitään. Missään kohdassa ei mainita, että bloggaaja olisi tarkistanut valmistajan väitteitä (voivathan ne toki olla totta, ei siinä), eikä missään kohdassa mainita, että kyseessä olisi markkinointi-, sponssaus- tai suoraan maksettu postaus. Lukijan pitää vain muistaa, että on kyseessä ”ekokaupan” tuottama sisältö.

En edes muista, miksi alkujaan olen tilannut yo. blogin syötteen, mutta asiain tila on korjattu yhdellä klikkauksella. Eläköön internet.

Kritiikittömyys mättää tänään niiiiiiiiiiiiiiin paljon. Kaksoisstandardeista en taida edes aloittaa. Hyrr.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 16.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, weird rant

 

Avainsanat: ,

99 päivää kesään: päivä 21

Öisin on pakkasta. Päivisin niin lämmintä, että pitää kohta vaihtaa kevyempään takkiin. Kesärenkailla ei ole kiire. Minulla on.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 15.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, weird rant

 

Avainsanat:

99 päivää kesään: päivä 18

Kellotan nykyään koko ajan.

Väsyksissä kellotan, eli tajunnan ja käytännön välinen matka on piiiiiiiiiitkä.

Aamulla herään kännykän herätyskelloon. Ajan katson kuitenkin kelloradiosta, joka toimittaa pimeässä näkyvän kellon virkaa. Kun havahdun hereille yöllä, on aina tiedettävä paljonko kello on, ja yhdellä silmien siristämisellä tulitikkuaskin kokoisista numeroista saa selvää ilman, että tarvitsee laittaa valoja tai räpeltää kännykkää. Illalla menen kellon mukaan nukkumaan riippumatta siitä, väsyttääkö vai ei.

Aamuvenyttelyni kestää noin viisitoista minuuttia, ja sen kellottaa video itse. Mitä eroa on videolla? Se alkaa ja loppuu eri aikaan.

Aamupalaa syödessäni katson ajan keittiön seinäkellosta, jolla on epätarkka käsitys oikeasta ajasta. Sen vuoksi vilkaisen pari kertaa aikaa myös kännykän kellosta.

Työmatkalla olen auton kellon varassa. Olen katsovinani sitä aina maamerkkien kohdalla, mutta en koskaan muista, mitä kello on aiemmin jossain kohtaa ollut, enkä osaa järjestää maamerkkejä mielessäni, joten turhaahan se on. Ajan pitäminen silmällä luo illuusion hallinnasta.

Töihin meneminen, lounastauko ja töistä lähteminen leimataan kellokortilla. Meno- ja tuloajat täytyy painaa mieleen, koska joudun raportoimaan ne joka päivä vielä erikseen.

Illalla kellotan kännykällä pianonsoittoni, jotta varmasti soitan puoli tuntia.

Joskus kellotan siivousaikoja. Tällä viikolla olen harrastanut viiden minuutin pikasiivouksia muutaman peräkkäin. Viisi minuuttia toimii kohdallani: yhden pienen kohteen ehtii oikeasti siivota, eikä kynnys aloittamiseen ole kummoinen. Viisi minuuttia on vähän. Kymmentä minuuttia olen kokeillut, mutta se vaatii jo enemmän (koska useimmiten haluan lopettaa siivoamisen ennen kuin aika on ummessa) ja 25 minuuttia (tomaatti) vaatii jo pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista, ja sopii paremmin opiskeluun. Siivouskellottaminen ei päde astianpesukoneen ja pyykinpesukoneen käyttöön, jotain sääntöjä pitää olla.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 12.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, weird rant

 

Avainsanat: , , ,

99 päivää kesään: päivä 14

Minut voi kategorisoida, vaikken ole kovin hyvä minkään kategorian edustaja. Onneksi sentään käyn äänestämässä, yleensä. Minuun voi liittää monenlaisia määritelmiä, ja osa liitetään vaikken haluaisikaan. Osa minuun liitetyistä määritelmistä on hyödyllisiä, koska saan rauhassa olla sitä mitä olen ja kanssaihmisellä on minusta väärä käsitys, ja osa on haitallisia, koska kanssaihminen haluaa sovittaa minut määritelmän puitteisiin.

Olen ainakin näitä: ateisti, uskonnoton, skeptikko, ihminen, nainen, bloggaaja, koiraihminen, neuloja, kapitalisti, absolutisti, kuluttaja, veronmaksaja ja musiikin rakastaja.

Joskus käy niin, että minun määritellään kuuluvan johonkin kategoriaan, ja siitä johdetaan stereotyyppisiä lisämääreitä, joiden myös kuvitellaan sopivan minuun. Kuitenkaan en ole mielenosoittaja, enkä erityisen sosiaalinen, eikä minulla ole mitään erityistä syytä tai periaatetta olla juomatta alkoholia. Vietän suurinta osaa suomalaisen kalenterin juhlapyhistä silloin kun ne ovat. Pidän rituaaleista, rutiineista ja perinteistä (osasta ilmiön ja osasta sisällön vuoksi), ja pidän niitä todella huonoina perusteluina vastustaa muutosta.

Mielipiteellä ja tiedolla muuten on ero. Mielipide liittyy siihen, pidänkö jostakin asiasta vai en, tai miten koen henkilökohtaisesti asian X. Se, onko asia X olemassa, ei ole mielipidekysymys, vaan tiedon asia. Ei ole mielipide, onko X ennen T- vai Z-kirjainta aakkosissa, vaan tiedon asia. Se, pidänkö jotain asiaa tiedettynä vai en, riippuu perusteluista, ja on olemassa niinkin pieniä asioita, että niiden tietämiseen tarvitaan muita perusteluita kuin oma havainto. Jos olen tietävinäni ja perustelut osoittavat, että olen väärässä, tavoitteenani on myöntää se. Myös mielipiteeni voivat muuttua, jos mielipiteen kohteesta osoitetaan uusia seikkoja. Näin on esimerkiksi käynyt suhtautumisessani suomalaiseen metallimusiikkiin.

Lisäksi on merkittävä määrä asioita, joissa henkilökohtainen mielipide on yksi lysti, uskomuksella ei ole mitään merkitystä ja tietäminen ei riipu siitä, tietääkö kukaan. On asioita, jotka ovat olemassa ja toimivat tietyllä tavalla ja joilla on tietty historia, eikä ihmisen siitä tekemä tarina muuta niitä miksikään. Niistä asioista pidän erityisen paljon: planeetat, fysiikan lait, evoluutio (ja varsinkin erilaiset eläimet) ja maapallon kiertoliike muiden muassa.

Minusta tuntuu usein, että minun kuuluisi olla aktiivisesti äänessä, mukana toiminnassa ja haluamassa vaikuttaa asioihin. Olen kuitenkin hiljaa silloinkin, kun riittäisi, että sanon olevani eri mieltä. Olen huono tuomaan mielipiteitäni julki. Olen tyypillinen facebook-aktivisti, joka jakaa linkkejä ja tykkää sivustoista ja olenpa pari kertaa vaihtanut profiilikuvanikin. Sen pitemmälle kuitenkaan en saa mentyä. Tuntuu, että taistelisin tuulimyllyjä vastaan, ja lisäksi taipumukseni on välttää konflikteja, joten annan olla.

Perustelen hiljaisuuteni sillä, että kanssani eri mieltä olevia ihmisiä on oltava olemassa. Ei synny keskustelua, ei tarvetta tarkastella asioita muista kuin yhdestä näkökulmasta, ei synny varmuutta omasta kannasta, jos ei joku muu ajattele eri tavalla. Siitä huolimatta on välillä vaikea uskoa, että saman peruskoulujärjestelmän läpi käyneet ihmiset voivat olla niin paljon erilaisia mieliä niin ihmeellisillä perusteilla.

Jaan linkin.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 8.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, weird rant

 

Avainsanat: ,