RSS

Avainsana-arkisto: ajaminen

99 päivää kesään: päivä 19

Yritin alkaa käyttää työmatkat hyödyllisesti kuuntelemalla äänikirjaa. Muutaman tunnin jälkeen totesin, että ei onnistu, alkaa väsyttää liikaa. En ajamiselta saa keskityttyä riittävästi kuuntelemaan kertojan ääntä, joten äänikirjasta tulee monotonista taustahälinää. Radio tai musiikki-cd on minun valintani.

Kotimatkalla en kauhean usein jaksa kuunnella radiota, en oikein tiedä miksi. Ehkäpä Radio Rockin iltapäivien musiikki vain on liian kevyttä. Tällä viikolla kuitenkin jännitin rock-tietäjä-visan lopputulosta ihan ilman mitään syytä, ja vaihdoin cd:n puolelle vasta visan jälkeen.

Työmatka-aamuni vietän tavallisesti Radio Rockin taajuudella. Heikelä Korporaation huono puoli on se, että tuore lähetys alkaa vasta seitsemältä, mutta onneksi hyviä puolia on riittävästi. Eräänäkin aamuna soittivat saman työmatkan aikana Stratoa, Nightwishia, Sonataa  ja vielä jonkin lisähyvänbändin hyvänbiisin. Tänään keskustelivat Björn Wahlroosin uudesta kirjasta ja ajanlaskusta,  ja puhuivat vieläpä ihan fiksuja.

Radiokanavien aamushow’t ovat kyllä hyvä keksintö. Kanavia on niin paljon, että kaikille varmasti löytyy mieleistä seuraa heräämisprosessin ajaksi.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 13.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat: , ,

99 päivää kesään: päivä 18

Kellotan nykyään koko ajan.

Väsyksissä kellotan, eli tajunnan ja käytännön välinen matka on piiiiiiiiiitkä.

Aamulla herään kännykän herätyskelloon. Ajan katson kuitenkin kelloradiosta, joka toimittaa pimeässä näkyvän kellon virkaa. Kun havahdun hereille yöllä, on aina tiedettävä paljonko kello on, ja yhdellä silmien siristämisellä tulitikkuaskin kokoisista numeroista saa selvää ilman, että tarvitsee laittaa valoja tai räpeltää kännykkää. Illalla menen kellon mukaan nukkumaan riippumatta siitä, väsyttääkö vai ei.

Aamuvenyttelyni kestää noin viisitoista minuuttia, ja sen kellottaa video itse. Mitä eroa on videolla? Se alkaa ja loppuu eri aikaan.

Aamupalaa syödessäni katson ajan keittiön seinäkellosta, jolla on epätarkka käsitys oikeasta ajasta. Sen vuoksi vilkaisen pari kertaa aikaa myös kännykän kellosta.

Työmatkalla olen auton kellon varassa. Olen katsovinani sitä aina maamerkkien kohdalla, mutta en koskaan muista, mitä kello on aiemmin jossain kohtaa ollut, enkä osaa järjestää maamerkkejä mielessäni, joten turhaahan se on. Ajan pitäminen silmällä luo illuusion hallinnasta.

Töihin meneminen, lounastauko ja töistä lähteminen leimataan kellokortilla. Meno- ja tuloajat täytyy painaa mieleen, koska joudun raportoimaan ne joka päivä vielä erikseen.

Illalla kellotan kännykällä pianonsoittoni, jotta varmasti soitan puoli tuntia.

Joskus kellotan siivousaikoja. Tällä viikolla olen harrastanut viiden minuutin pikasiivouksia muutaman peräkkäin. Viisi minuuttia toimii kohdallani: yhden pienen kohteen ehtii oikeasti siivota, eikä kynnys aloittamiseen ole kummoinen. Viisi minuuttia on vähän. Kymmentä minuuttia olen kokeillut, mutta se vaatii jo enemmän (koska useimmiten haluan lopettaa siivoamisen ennen kuin aika on ummessa) ja 25 minuuttia (tomaatti) vaatii jo pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista, ja sopii paremmin opiskeluun. Siivouskellottaminen ei päde astianpesukoneen ja pyykinpesukoneen käyttöön, jotain sääntöjä pitää olla.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 12.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, weird rant

 

Avainsanat: , , ,

99 päivää kesään: päivä 11

Sovellan välillä ”elämän pieniä iloja” aika vapaasti arjessani. Tai no, ei minulla muuta olekaan kuin arkea: työarkea, arkipäivänilta-arkea, viikonloppuarkea.

En aina jaksa olla ikäiseni ihminen, aikuinen. Juttuni ovat holtittomia ja yleensä nauran niille eniten itse. Sarkasmi on toinen äidinkieleni ja bongailen myös ironiaa sieltä, mistä muu seurue ei sitä löydä. En jaksa suhtautua asioihin aina niin vakavasti kuin pitäisi, koska mustalla huumorilla selviytyy vakavistakin asioista huomattavasti helpommin. Asia saa olla jo äärimmäisen vakava ja räjähdysherkkä, ennen kuin huumori loppuu, ja kun huumori loppuu, olen itsekin räjähdyspisteessä.

Satunnaisesti huomioin hetkessä omia positiivisia tuntemuksiani suhteessa ympäristöön. Töissä oli melko raskas päivä ja sorruin itsekin valittamaan ja antamaan negatiivisen tunnelman vaikuttaa, kunnes koko päivän kestänyt betoniseinän poraus olikin lakannut jo jonkin aikaa sitten. Sanoin ääneen, että nautin poraamattomuudesta.

Työmatkoillani bongailen samoja autoja. Valitettavasti vain erikoisimmat pystyn tunnistamaan varmuudella. Hymyilen ja totean itsekseni maailman olevan kuosissaan tänäänkin, kun työmatkatuttava ohittaa minut mennessä tai tullessa. Itse ajan ei-minkäänvärisellä aika mitäänsanomattomalla autolla, joka ei herätä huomiota, mutta haluan ajatella, että ehkä minutkin joku kanssatyömatkailija liikenteen seasta bongaa.

Tänään iloitsin siitäkin, että osasin ajaa kaverin luota kotiin ilman navigaattoria ja sen päälle sain vielä auton taivutettua kerralla parkkiruutuumme.

Pienten asioiden summa auttaa kokonaisuutta valtavasti.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 5.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat: ,

99 päivää kesään: päivä 5

Pitkiä työmatkoja ja pianonsoittoa yhdistää yksi asia: oikea jalka. Ja kun oikea jalka tahtoo tuntua epämiellyttävältä kiinni muussa vartalossa, on kaksi hyvää keksintöä: Bachin inventiot 1 ja 8 sekä vakionopeudensäädin. Pianossa sitä kutsutaan metronomiksi, mutta se ei liity tähän.

Oikean jalanhan ei varsinaisesti pitäisi tuntua miltään. Siihen ei pitäisi joutua kiinnittämään huomiota, eikä varsinkaan sen paikkaa ja asentoa pystyä kertomaan tuosta vain miettimättä. Eikä sitä pitäisi miettiä koko ajan.

Kaikenlainen soittaminen tukee kaikenlaista soittamista, mutta jos pitäisi opetella vaikkapa pedaalin käyttöä, on Bachin inventioista aika vähän hyötyä.

Kaikenlainen ajaminen ei tue vakionopeudensäädintä.

Tänään kuitenkin työmatka sujui hurauksessa. Yhtäkkiä vain olin jo työpaikan parkkihallissa. Moottoritie oli kuiva ja liikennettä aika vähän. Aika haitaria.

Tämän päivän linkki käsittelee silti lukemista.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 27.2.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat: , , , ,