RSS

Avainsana-arkisto: carpe diem

99 päivää kesään: päivä 18

Kellotan nykyään koko ajan.

Väsyksissä kellotan, eli tajunnan ja käytännön välinen matka on piiiiiiiiiitkä.

Aamulla herään kännykän herätyskelloon. Ajan katson kuitenkin kelloradiosta, joka toimittaa pimeässä näkyvän kellon virkaa. Kun havahdun hereille yöllä, on aina tiedettävä paljonko kello on, ja yhdellä silmien siristämisellä tulitikkuaskin kokoisista numeroista saa selvää ilman, että tarvitsee laittaa valoja tai räpeltää kännykkää. Illalla menen kellon mukaan nukkumaan riippumatta siitä, väsyttääkö vai ei.

Aamuvenyttelyni kestää noin viisitoista minuuttia, ja sen kellottaa video itse. Mitä eroa on videolla? Se alkaa ja loppuu eri aikaan.

Aamupalaa syödessäni katson ajan keittiön seinäkellosta, jolla on epätarkka käsitys oikeasta ajasta. Sen vuoksi vilkaisen pari kertaa aikaa myös kännykän kellosta.

Työmatkalla olen auton kellon varassa. Olen katsovinani sitä aina maamerkkien kohdalla, mutta en koskaan muista, mitä kello on aiemmin jossain kohtaa ollut, enkä osaa järjestää maamerkkejä mielessäni, joten turhaahan se on. Ajan pitäminen silmällä luo illuusion hallinnasta.

Töihin meneminen, lounastauko ja töistä lähteminen leimataan kellokortilla. Meno- ja tuloajat täytyy painaa mieleen, koska joudun raportoimaan ne joka päivä vielä erikseen.

Illalla kellotan kännykällä pianonsoittoni, jotta varmasti soitan puoli tuntia.

Joskus kellotan siivousaikoja. Tällä viikolla olen harrastanut viiden minuutin pikasiivouksia muutaman peräkkäin. Viisi minuuttia toimii kohdallani: yhden pienen kohteen ehtii oikeasti siivota, eikä kynnys aloittamiseen ole kummoinen. Viisi minuuttia on vähän. Kymmentä minuuttia olen kokeillut, mutta se vaatii jo enemmän (koska useimmiten haluan lopettaa siivoamisen ennen kuin aika on ummessa) ja 25 minuuttia (tomaatti) vaatii jo pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista, ja sopii paremmin opiskeluun. Siivouskellottaminen ei päde astianpesukoneen ja pyykinpesukoneen käyttöön, jotain sääntöjä pitää olla.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 12.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, weird rant

 

Avainsanat: , , ,

99 päivää kesään: päivä 16

Ajan kuluminen tuntuu viime aikoina nopeutuneen. Töissä aika kuluu hujauksessa ja pitää tarkkailla kelloa vain siksi, että käy syömässä lounasaikaan ja lähtee kotiin kotiinlähtöaikaan. Työmatkaan kuluva reilu tunti tuntuu lyhyemmältä kuin on. Myös vapaa-aika valuu käsistä vauhdilla, varsinkin kun työmatkoineen työssä käyntiin menee noin 10,5-11 tuntia.

Vapaa-ajaksi lasken sen ajan, joka alkaa työmatkan jälkeen ja päättyy nukkumaanmenoon. Jo työpaikan vaihto joulukuun alussa oli iso muutos, mutta vielä isompi muutos on se, joka on tapahtunut yleisessä olemisessani. En ole vieläkään mikään Maija Mehiläinen, kotini ei ole Avotakka-koti enkä käytä kaikkea aikaani tehokkaasti hyödyllisesti GTD-hengessä. En ole vieläkään päättänyt, pyrinkö superihmiseksi, haluanko muuttaa elämääni niin pitkälle, että muutan myös peruslaiskaa siivousvastaista itseäni?

Ehkä ajan kulumisen kokemukseen vaikuttaakin eniten se, että minun (tai lähestulkoon vain minun) määräysvallassani oleva aika on viitenä päivänä viikossa rajallisempi kuin aiemmin. Minun on mentävä nukkumaan viimeistään tiettyyn aikaan, jotta jaksan herätä toiseen tiettyyn aikaan. Yksi arki-ilta viikosta kuluu teoria- ja soittotunteihin. Ainakin yhtenä arki-iltana tulee käytyä ruokakaupassa. On hoidettava koira, soitettava pianoa ja tehtävä ruokaa sekä jonkun verran kotitöitä. Vielä 83 päivän ajan on kirjoitettava blogipostaus. Haluan ehtiä lukea muiden blogeja. Opiskelen työhön liittyvää 25 op:n opintokokonaisuutta töiden ohessa, joten sekin ottaa oman aikansa silloin tällöin. Youtube-joogaan/venyttelen/pilatesloin joka päivä, arkisin aamulla ennen töihin lähtöä ja viikonloppuisin jossain vaiheessa päivää. Nyt siitä voi jo kirjoittaa, koska olen tainnut tehdä jonkin videon tahdissa jumpan joka päivä kahden kuukauden ajan, varmaankin yhtenä tai kahtena päivänä on jäänyt välistä. Haluaisin neuloa, lukea kirjoja ja opetella ompelemaan, mutta en malta. On niin paljon kaikkea muuta tekemistä.

Ihan todellisuudessa kuitenkin lojun läppärin ääressä suurimman osan tästä vapaa-ajastani. Melkein kaikki tietokoneen ääressä vietetty aika on pois niistä asioista, joita haluaisin tehdä.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 10.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat: ,

99 päivää kesään: päivä 11

Sovellan välillä ”elämän pieniä iloja” aika vapaasti arjessani. Tai no, ei minulla muuta olekaan kuin arkea: työarkea, arkipäivänilta-arkea, viikonloppuarkea.

En aina jaksa olla ikäiseni ihminen, aikuinen. Juttuni ovat holtittomia ja yleensä nauran niille eniten itse. Sarkasmi on toinen äidinkieleni ja bongailen myös ironiaa sieltä, mistä muu seurue ei sitä löydä. En jaksa suhtautua asioihin aina niin vakavasti kuin pitäisi, koska mustalla huumorilla selviytyy vakavistakin asioista huomattavasti helpommin. Asia saa olla jo äärimmäisen vakava ja räjähdysherkkä, ennen kuin huumori loppuu, ja kun huumori loppuu, olen itsekin räjähdyspisteessä.

Satunnaisesti huomioin hetkessä omia positiivisia tuntemuksiani suhteessa ympäristöön. Töissä oli melko raskas päivä ja sorruin itsekin valittamaan ja antamaan negatiivisen tunnelman vaikuttaa, kunnes koko päivän kestänyt betoniseinän poraus olikin lakannut jo jonkin aikaa sitten. Sanoin ääneen, että nautin poraamattomuudesta.

Työmatkoillani bongailen samoja autoja. Valitettavasti vain erikoisimmat pystyn tunnistamaan varmuudella. Hymyilen ja totean itsekseni maailman olevan kuosissaan tänäänkin, kun työmatkatuttava ohittaa minut mennessä tai tullessa. Itse ajan ei-minkäänvärisellä aika mitäänsanomattomalla autolla, joka ei herätä huomiota, mutta haluan ajatella, että ehkä minutkin joku kanssatyömatkailija liikenteen seasta bongaa.

Tänään iloitsin siitäkin, että osasin ajaa kaverin luota kotiin ilman navigaattoria ja sen päälle sain vielä auton taivutettua kerralla parkkiruutuumme.

Pienten asioiden summa auttaa kokonaisuutta valtavasti.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 5.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat: ,