RSS

Avainsana-arkisto: haasteet

99 päivää kesään: päivä 45 (10 sakkokierrosta)

Sovin, että tänään on ollut yllätyksellinen päivä.

  • Kreikka maksoi velanlyhennyksiä kansainväliselle valuuttarahastolle.
  • Melkein palautin oman kirjani kirjastoon.
  • Tietokoneohjelmien käyttöehdot hyväksytään lukematta.
  • Torstai, toivoton torstai.

Pitäisi äänestää eduskuntavaaleissa.

Minulla on jo muutaman vuoden ajan ollut ristiriitainen olo koko vaalisysteemistä. Jotta omat asiat tulisivat hoidettua, pitäisi olla varma, että riittävän moni muu äänestäjä haluaa samaa. Demokratia on väkisinkin kompromissi, jossa omaa päätäntävaltaa luovutetaan toisin ajatteleville. Mitä useampi äänestää, sitä vähemmän painoa yhdellä äänellä on, haetaanko siinä samaa kuin joukkoistamisessa? Väärät mielipiteet hukkuvat massaan. Kun kokissa on riittävän paljon soppaa, tulee väkisinkin hyvä, koska parhaat maut purskahtavat pintaan taianomaisesti. Aito demokratia johtaa maltillisuuteen ja koska maltillisuus ei kiinnosta, ihmiset eivät äänestä. Kun ihmiset eivät äänestä, vaalien merkitys pienenee ja demokratia murenee. Siksi media luo vastakkainasetteluja väkisin. Vastakkainasettelujen johdosta politiikasta vaalien alla kiinnostuva kansalainen valitsee yksittäisen teeman perusteella ehdokkaan ja menee vimmoissaan äänestämään ennakkoon lähimpään automarkettiin.

Em. kansalainen valitsee väärin ja äänestää väärin perustein. Em. kansalaisen pitäisi jättää äänestämättä, koska ei ymmärrä politiikasta kuitenkaan mitään. Kun muut eivät äänestä, minun ääneni on painavampi ja valitsemani ehdokas menee helpommin läpi. Hus, jääkää kotisohvalle.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 9.4.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat:

99 päivää kesään: päivä 23

Tänään on kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Ongelmani tänään on rasismi. Minua ei syrjitä, ei hätää. Minun tuntemiani ihmisiä ei syrjitä. Olen kuitenkin joutunut tilanteisiin, joissa joudun tekemisiin rasismin kanssa enkä tiedä, mitä tehdä.

  • voiko maailmaan vaikuttaa mitenkään
  • voiko äänestämällä vaikuttaa
  • onko vaaleilla väliä
  • kohtaako kukaan muu arvoristiriitoja
  • saako ristiriitainen olo toimimaan
  • miten olla aktivisti olematta aktivisti
  • miten luoda itselleen ympäristö, jossa on hyvä olla
  • kannattaako yrittäjyys
  • pitäisikö mennä takaisin opiskelemaan
  • pitäisikö opiskella töiden ohessa
  • tuleeko muillekin väsyneenä päättäväinen olo
  • katoaako yllä mainittu olo mystisesti yön aikana
  • kuinka paljon konflikteja välttämällä uhraa omaa mukavuuttaan
  • voiko konflikteja välttää
  • missä menee raja.

Saa vastata.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 17.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, weird rant

 

Avainsanat: ,

99 päivää kesään: päivä 1

Hello world!

Luin jostain jokunen aika sitten ajatuksen, joka on kutakuinkin ”jos elämästä puuttuu usko jumalaan, ihminen yrittää hallita omaa elämäänsä ja voi huonosti”. Ihan joka päivä ei tule vastaan ajatusta, josta voi suoralta kädeltä vahvasti kokea olevansa eri mieltä. Siitä asti olen miettinyt tiheämpään bloggaamiseen palaamista, mutta olen vasta nyt tässä.

Ajatuksen vasta-argumentit ovat vielä työstövaiheessa. Olen kirjoittanut kokonaisia lauseita todella vähän aiempaan verrattuna. Kaiken kukkuraksi olen lukenut paljon vähemmän kuin aiemmin, joten omien mietteideni muotoileminen sanoiksi on vielä hankalaa. Eniten harmittaa se, etten kirjoittanut ajatuksen lähdettä muistiin, jotta olisin voinut viitata siihen oikeaoppisesti.

En ole aikaisemmin tehnyt uudenvuodenlupauksia, mutta kun tämän vuoden tammikuu alkoi, kaikki vaikutti olevan kohdillaan. Sitähän ei saisi sanoa ääneen, koska kohta joku tulee ja tapahtuu ja pilaa. Sanon silti. En luvannut tänäkään vuonna, mutta aion tehdä elämästäni omani. Aikomus on varmastikin lupauksen sukulainen. Aikomus on sukua myös yrittämiselle, mutta Star Warsin Yoda on sanonut ihan fiksusti, että ”do or do not, there is no try”.

Tein jo viime kesänä puolivahingossa yhden pienen päätöksen, joka on täysin yllättäin vauhdittanut samanlaisia päätöksiä muillakin arkisen elämäni alueilla. Tietoisesti aion palata niihin tämän kevään aikana.

Aloitin pianonsoiton. Menin pianotunneille, koska halusin ja vieläkin haluan oppia soittamaan pianoa. Kaikki 1,75 lukijaani ovat tämän jo kuulleet: pelkän haluamisen sijaan päätin mennä pianotunneille. Se ei kuulosta juuri miltään, mutta verratkaapa: ”Haluan mennä pianotunneille” tai ”Menin pianotunneille”, kumpi kuulostaa omien toiveiden toteuttamiselta?

Käyn pianotunneilla yksityisessä musiikkiopistossa puoli tuntia viikossa. 15 kertaa syksyllä ja 17 kertaa keväällä. Viime kesän kesäloman aikana kävin kolmella puolitunnilla.Mikään soittaminen ei ole helppoa. Kehittyminen on vaikeaa, koska en osaa ennestään harjoitella. Vasta nyt kevätlukukaudella olen päättänyt harjoitella puoli tuntia joka päivä. Se on aika vähän. Arvelen, että tällä tahdilla menee kymmenisen vuotta ennen kuin olen sellaisella tasolla, jota havittelen. Niin pitkä projekti on järkevämpää aloittaa nyt eikä lykätä aikaan ”sitten kun”.

Olen kuitenkin päässyt jo sen verran eteenpäin, että useimmiten nautin harjoittelemisesta. Pianonsoitto on kivaa. Harjoittelu ei, mutta on kätevää voida harjoitella sitä, mistä tykkää. Vaikka harjoittelen niin vähän, on säännöllisyydessä se etu, että voin välillä soittaa (tai olla soittavinani) ihan mitä vain, koska seuraavana päivänä harjoittelen lisää. Haluan edelleen osata kaiken heti, joten harjoittelemalla kehittyminen on vaivalloista. Minusta tuntuu, että kehityn silti. Olen itseni suurin ovistoppari.

Olen melko varma, että elämän muuttaminen kannattaa tehdä vähän kerrallaan. Aamu- ja iltarutiinitkin tehdään niin, että ennen tai jälkeen hampaiden pesun aletaan tehdä jotain, ja kun se on myös rutiini, lisätään hampaiden pesun ja uuden asian yhteyteen uudempi tekeminen. Tai syöminen. Tai teenjuonti.

Kokeilen joka päivä bloggaamista. Ei pitäisi aloittaa joka päivästä, vaan pitäisi aloittaa esimerkiksi kerran viikosta, mutta kärsivällisyys ei ole minulle ominaista. Inspiroiduin.

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 23.2.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat: , , , , ,

Viikon säästöhaaste

Maanantai. [kuvittele tähän vapaavalintainen valitus/anteeksipyyntö siitä, että viime kerrasta on jo aikaa] Blogimaailmassa kiertää nyt hauska juttuidea rahankulutuksesta viikon aikana. Alkunsa ilmeisesti on saanut MeNaisetin vakiopalstasta.

Maanantai, siis päiväkirjan otsikkona, ei kaiken sisältävänä täydellisenä lauseena:

  • 15,80 e postiin. Ostin onnittelukortin, tavallisen postikortin ja pehmustetun kirjekuoren sekä maksoin kaksi postimaksua.
  • 0,30 e + 8 e lounasseteli työpaikkaruokalaan. Söin jauhemaksapihvejä ja riisinuudeleita ja jälkkäriksi pikkuruisen marjakiisselin. Jauhemaksapihvit aasialaisittain ei toiminut.

Automaatiikka siirsi tällä päivämäärällä 20 euroa säästöön. Se ei varsinaisesti ole mikään meno, koska käytän rahan vasta tulevaisuudessa. Onko kukaan muuten huomannut, että monissa rahankäyttöä käsittelevissä lehtijutuissa ”laskut” ja ”luottokortti” ovat omia kategorioitaan? Kuulostavat loputtomilta raharei’iltä. Parempi olisi luetella, mitä laskuja on maksanut, tai mitä luottokortilla on ostanut. Saahan laskuihin tai luottokorttiin menemään muuten vaikka kuinka paljon rahaa.

Tiistai. Perinteisesti viikon huonoin päivä niin monella eri tavalla, mutta tänään oli hyvä päivä. Sain tietää, että saan uuden, mielenkiintoisen työn, sen kunniaksi törsäsin.

  • 20,38 e Siwaan. Ostin pakastepitsan (Grandiosa Big One Classic, is there any other kind?), klementiinipussin, banaaneja, paahtoleipää, pari pussia karkkia ja kaksi tölkkiä tuoremehutiivisteestä laimennettua tuoremehua (uuden työpaikan kunniaksi) ja nenäliinoja.
  • 0,45 e + 8 e lounasseteli työpaikkaruokalaan. Söin hampparin ja lohkoperunoita. Työpaikkaruokalan paras puoli on se, että lisäkesalaattipöytä on runsas ja näinpä vihreää osastoa tulee otettua lautaselle paljon enemmän kuin kotoinen max kaksi viipaletta kurkkua. Pitää syödä kasviksia.

Keskiviikko. Niin pitkä päivä, että olisi voinut mahtua torstai samaan.

  • 20,90 e Sokokselle. ”Löysin” silkkivillasukkikset vasta vuosi-pari sitten, mutten enää koskaan kyllä ehkä osta minkään muunlaisia talvikäyttöön. Ostin sukkahousut ja polvisukat. 56 % villaa, 24 % silkkiä, 17 % polyamidia ja 3 % elastaania. Hop hop pakkaset!
  • 0,20 e 7,20 e maksavaan lounaaseen, josta olin jo aikaisemmin maksanut kymmenen lounaan kortilla 7 e.
  • 3,35 e samaiseen työpaikkaruokalaan kahviin ja voisarveen.

Torstai. Yksi sana kattaa kaiken.

  • 79,99 e Sokokselle. Etsin, löysin ja ostin pikkumustan, pakko myöntää että on elämäni ensimmäinen. Tällä mennäänkin sitten monta monta vuotta, ainakin jos kangas ei kutistu.
  • 61,19 e myös Sokokselle. Ensi kuun lahjoja 🙂
  • 23,30 e postiin. Hyvin samanlaisia ostoksia kuin maanantaina. Huomatkaa, että voi mennä yli kuukausikin etten käy postissa ollenkaan, nyt oli tällä viikolla jo toinen kerta!
  • 8 e lounasseteli työpaikkaruokalaan
  • 22 e puhelinlasku

Perjantai.

  • 0,45 e + 8 e lounasseteli työpaikkaruokalaan. Ei muita kulunkeja tänään, mutta tulonkeja palkkapäivän merkeissä kuitenkin.

Lauantai. Illalla työporukan pikkujoulut, ei omaa rahaa mennyt ollenkaan. Keskipäivän aikaan kuitenkin piti käydä kaupassa, joten omaan elämään meni vähän enemmän rahaa.

  • 12,50 e paikallisen leipätehtaan tehtaanmyymälään
  • 137,80 e paikalliseen Prismaan, inkluudin ruokatavaraa, vaatetavaraa (puoliskolle farkut) ja lahjatavaraa. Marraskuu on joulukuun aattokuu!

Sunnuntai. Olimme reissun päällä aamusta iltaan, mutta koska en enää kotiintulomatkalla jaksanut poiketa tankkaamaan mihinkään, ei kulunut yhtään rahaa. Sehän ei tarkoita kulutuksetonta päivää, koska emme eläneet tyhjiössä, vaan aiemmin maksettuja oli mm. tuparilahja ja matkojen bensa, auto jolla matkat tehtiin jne jne jne.

Tämän viikon tarkastelujakson aikana mieheni käytti omaan työpaikkaruokalaansa 28,10 e, johon sisältyy kahtena päivänä lounas.

Koko kulutettu rahamäärä 426,72 e suunnilleen. Keskimäärin rahaa kului lounassetelit poislukien 60,96 e/päivä, mikä on varmaan ihan normiviikko tähän aikaan kuusta. Meidän taloudessamme on muutamia menoeriä, jotka maksetaan vain kerran vuodessa ja useita, jotka maksetaan kerran kuukaudessa, joten eihän tämmöinen viikon seurantajakso ole mitään muuta kuin kuriositeetti. Ihan hauska kyllä tehdä 🙂

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 18.11.2014 Kategoria/t: budjetti, ostostelu

 

Avainsanat:

10 kysymyksen haaste

Bongasin hauskan haasteen Kirjakissalta. Kerrankin jotain erilaista, tai sitten teen haasteita liian harvoin.

1. Millainen on blogisi nimen tausta? Mistä keksit juuri kyseisen nimen ja miksi valitsit sen? 
Olisipa tähän jotain erityistä kerrottavaa. Blogini nimi on mielestäni huono, ja todennäköisesti valitsin sen siksi, että pakko oli valita jotain enkä keksinyt mitään järkevää. Linnunpesä nyt luonnollisesti on Lintuun johdettavissa, mutta enempää yhtymäkohtia mihinkään en nimestä löydä.
2. Minne haluaisit matkustaa? Mikä on unelmamatkakohteesi? 
En unelmoi matkustamisesta. Saatan olla ainoa tuntemani omanikäiseni tai minkäänikäinen naispuolinen ihminen, joka ei unelmoi matkustamisesta.
3. Mikä on kaikkien aikojen lempikirjasi? 
Monte Criston kreivi. Melkein toivon, että en koskaan lue parempaa kirjaa, koska olen ollut sen pauloissa kohta vajaat 20 vuotta. Luin sen siis ensimmäisen kerran ala-asteikäisenä.
4. Oudoin tapasi?
Seurasta riippuen tapani leikata juustoa niin, että mihinkään ei jää rasittavaa korkeampaa reunaa, tai kuoria appelsiini.
5. Jos et olisi syntynyt ihmiseksi, mikä eläin olisit?
Lintu. Tarkemmin sanoen jonkin sortin kotka kaikkein mieluiten, tosin ei korppikotka kuitenkaan. Haukkakin kelpaa, muttei varpushaukka.
6. Mitkä viisi asiaa ottaisit mukaan autiolle saarelle ja miksi?
Neljä sukkapuikkoa ja jättikerän lankaa. Need I say more?

7. Mitä kieliä osaat ja kuinka hyvin? Mitä kieliä haluaisit osata?
Suomi on rakas äidinkieleni. Puhun saksaa sattuneista syistä. Englantia ja ruotsia käytän päivittäin työssäni. Haluaisin osata kaikkia kieliä.

8. Jos joku kirja ei miellytä, jätäkö sen kesken vai luetko sen sitkeästi loppuun?
Jätän kesken.
9. Kuunteletko musiikkia lukemisen yhteydessä ja jos kuuntelet, millä perusteella valitset kappaleen?
Melko harvoin. Nautin nykyään hiljaisuudesta, ja parhaimmillaan lukeminen vie niin mennessään, etten kuulisi musiikkia vaikka se taustalla soisikin. Pahimmillaan musiikki tempaa mukaansa ja kirja jää sivuun.
10. Oletko enemmän kesä vai talvi ihmisiä?
Talvi-ihminen. Pidän kovasti siitä, että kylmässä ilmassa saa oman olon sopivaksi vaatetuksella. Kesän kuumuuden vaikutusta ei voi itse säädellä. Kontrollifriikkimaasta päivää? No ei kai sentään.
Vastaan myös Kirjakissan keksimiin kysymyksiin, vaikken itse aiokaan haastaa ketään. Paitsi FromtheGardensin kiireisen kirjoittajan.
  • Jos saisit valita, minkä kirjan (pää)henkilön kanssa menisit naimisiin? Miksi? Oikeastaan kuka tahansa rikas ja hyvätapainen herrasmies käy. Järjen ja tunteiden Brandon olisi ihan jees.
  • Onko lukeminen innostanut sinua jonkin muun harrastuksen pariin? (Esim. piirtäminen, neulominen, kokkaaminen?) Ei.
  • Millainen olisi unelmiesi kirjahylly? Täpötäysi ja peittäisi koko seinän lattiasta kattoon.
  • Oletko kielipoliisi? Vaivaavatko virheet kirjoissa? Olen kielipoliisi. Huono kieli vaivaa kaikkialla, ja kirjoitusvirheet kirjoissa eniten siksi, että tekstin on kansien väliin päästäkseen pitänyt tulla luetuksi moneen kertaan, ja virheet olisi pitänyt huomata ja korjata.
  • Mikä olisi lemmikkisi, jos olisit fantasiakirjan päähenkilö? Haukka ja koira.
  • Mikä on ensimmäinen kirjablogi, johon tutustuit? Ei voi sanoa, että olisin tutustunut. Välillä vain innostun lukemisesta niin paljon, että haluan lukea lukemisesta.
  • Onko sinulla fobioita, mitä? Oletko joutunut lopettamaan jonkin kirjan, koska siinä esiintyy pelkäämäsi asia? Pelkään neuloja ja käärmeitä sekä tavallista maustettua jugurttia. En jätä kirjaa niiden takia kesken kuitenkaan. Todella raaoista kidutus-, pahoinpitely- tai muista väkivaltaisista kuvauksista on kuitenkin vaikea päästä eteenpäin.
  • Jos elämästäsi kirjoitettaisiin fiktiivinen kirja, mikä olisi sen genre? Fantasia.
  • Stailaatko kyntesi/vaatteesi lukemasi kirjan mukaan? En todellakaan.
  • Mitä oheistuotteita lukeminen on saanut sinut hankkimaan? (Esim. Lukutuoli- ja valo, lukupeitto, kirjanmerkkejä tai kirjatelineitä?) Kirjahyllyjä 😀
 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 19.1.2014 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Avainsanat:

Valmista x 3

1) Gradun arvolause-ehdotus tuli tänään. Gradu hyväksytään, mutta ei kovin mainittavalla arvosanalla. Olen kuitenkin tyytyväinen, koska huonokin arvosana ja valmistuminen on huomattavasti parempi kuin ei gradua ollenkaan eikä siten tutkintoakaan. Byrokratian rattaat pyörivät vielä muutaman kierroksen ja virallisesti saan maisterinpaperit ulos noin kuukauden päästä.

DSCN0050

2) Jääkiekkopelejä olen seurannut puolikkaalla silmällä mieheni seurana. Sain neulottua kämmekkäät Zitron Trekking Pro Natura -langasta, josta kudoin aiemmin nämä sukat. Pesin sukat kerran ja tulivat ulos toinen reikäisenä, toinen pohjasta niin ohenneena ettei silläkään tehnyt mitään. Kerän loppu ei ihan riittänyt kämmekkäisiin, joten purin sukkien varsista jatketta sitten. En punninnut, mutta noin 30 grammaa meni lankaa näihin.

Malli on TiiQ:n Kujeillen, ja projekti löytyy Ravelryn ihmemaasta.

En muuten ole ostanut lankaa ainakaan vähään aikaan. Viikon päästä on tulossa päiväreissu Tallinnaan työporukalla, ja parin kanssa-askartelijan kanssa suuntaamme Karnaluksiin lankakaupoille. Yritän pitää kukkaronnyörit tiukalla siihen asti.

3) Kävin kirjastossa keskiviikkona kuuntelemassa mieskuorolaulua ja lainaamassa hömppää. Valitseminen oli tosi vaikeaa, ja vaikka tuntui, että saan lainata ihan mitä vaan, tuntui myös, että minun ei pitäisi enkä minä saisi ottaa ihan mitä kirjaa vain. Olisi pitänyt esimerkiksi lainata vain korkeampaa kirjallisuutta, kuten Nobel-palkittuja kirjailijoita, Kafkaa ja venäläisiä klassikoita. En lainannut monta kirjaa, kun omassakin hyllyssä on opuksia riittämiin, mutta tavoitin ehkä hiukan siitä kirjaston loppumattoman paljouden tunteesta, joka on ollut monta vuotta tauolla opiskelujen takia. Olen opiskellut väärin, tiedetään.

vaimo22

Melanie Gideonin Vaimo 22 (Gummerus, suom. Paula Takio, 446 s.) on Gideonin ensimmäinen romaani, takakansitekstin mukaan hän on kuitenkin julkaissut jonkun omaelämäkerallisen kirjan ennen tätä, joten ei ehkä lasketa esikoiskirjailijaksi kuitenkaan. Erittäin kevyttä lukemista, kannesta kanteen noin kolme tuntia. Oli tosi mukava huomata, että lukunopeuteni ei ole kärsinyt yhtään. Suomennoksen kielen taso ei ollut ihan priimaa, ja se meinasi taas saada minut tarkastelemaan eikä lukemaan, mutta pystyin lukemaan puolitoista tuntia yhtä soittoa, ja jopa uppoutumaan kirjaan. Kansiteksteissä ylistetään sitä, että romaani on nykyaikainen, kun siinä googletetaan ja facebookataan ja lähetetään sähköpostia. Se onkin ihan hyvä huomio, mutta olen niin pihalla tämän vuosikymmenen naistenkirjallisuudesta, että osaisin arvioida, tekeekö internet-myönteisyys kirjasta erityisen kaltaistensa joukossa.

Itse tarina oli ihan viihdyttävä, mutta ei vavahduttava. En pitänyt kerronnasta kovin paljon, tarina eteni kyllä, mutta kerronta ei ollut … lineaarista? Pitää varmaan seuraavaksi opiskella kirjallisuustiedettä, jotta minulla olisi kirjoista jotain asiallista sanottavaa. Henkilöhahmoissa ei ollut oikein syvyyttä, vaikka varsinkin päähenkilöstä Alicesta kerrottiin paljon. Hyviäkin hetkiä oli, kuten se, kun Alice katsoo miehestään töissä kuvattua videota. Tällaisia kirjoja ahmin lukunälkään silloin kun ei ole kauheasti väliä sillä, mitä luen.

Huomasin, että useimmat lukuhaasteet vaativat etukäteisvalmisteluita. Niinpä en osallistu vieläkään mihinkään haasteeseen.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 17.5.2013 Kategoria/t: käsityöt, kirjat 84.2, lisää luettavaa

 

Avainsanat: , , , ,

Gradunjälkeistä aikaa etsimässä

Viimeinen puristus. Ilmoittauduin mukaan Gradutakuun Gradukuukauteen. Huhtikuun aikana gradu kasaan ja palautukseen. Virallinen palautuspäivä on 24.4., mutta ohjaajani ilmeisesti huolii graduni tarkistukseen vielä vappuna. Osallistumiseen kuuluu gradun kirjoittamisen lisäksi jonkun verran foorumikirjoittelua, mikä on loistava keino saada kirjoittava olo, vaikka gradu ei etenekään mihinkään.

Olen gradun tekemättömyyden ohessa suunnitellut jo gradunjälkeistä aikaa. Luulen, että muutaman vuoden gradu takaraivossa elämisen jälkeen on hyvin rentouttavaa tehdä ihan mitä tahansa. Aion lukea ainakin heti yhden hömppäkirjan hyvällä omallatunnolla, neuloa jotain keskeneräistä loppuun, ommella olohousut, tehdä monena peräkkäisenä päivänä piiiiiitkän lenkin koiran kanssa, pestä uunin.

Gradunjälkeisessä elämässä voin oikein panostaa ruokalistasuunnitteluun. Tässä kuussa ruokakauppa on ollut musta aukko, vaikka olen monena päivänä hyödyntänyt työnantajani tarjoamaa lounasetua ja ollut jo kaksi viikkoa karkkilakossa (pääsiäisen kunniaksi olen kyllä syönyt yhteensä kuusi peukalonpäänkokoista suklaamunaa) ja hampaideni takia opetellut napostelemattomuutta.

Gradunjälkeisessä elämässä saan lukea ihan mitä kirjoja tahansa niin paljon kuin ehdin ja haluan. Kirjahyllyssäni on enimmäkseen sellaisia kirjoja, joita en ole koskaan lukenut, joten niistä pitäisi aloittaa. Bookcrossing-harrastus on myös ollut hyvin pienellä liekillä, ja kunhan saan gradun pois käsistäni, pitää pikavauhtia lukea useampikin kirja maailmalle.

Odotan oikein, että pääsen ottamaan kuvia kirjakasoista ja ehkä osallistumaan lukuhaasteisiinkin. Sellaistakin olen suunnitellut, että säännöllisemmin postaisin, mutta saa nyt nähdä. Tulevaisuutta odotellessa 🙂

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 29.3.2013 Kategoria/t: suunnittelu

 

Avainsanat: ,