RSS

Avainsana-arkisto: kirjat

99 päivää kesään: päivä 32

Muutamia linkkejä tänään ajatuksella ”täällä ei ole mitään nähtävää, menkää muualle lukemaan”.

Helmet: Tieteiskirja treenaa aivoja parhaiten on ensimmäinen juttu, jossa fantasian ja scifin lukeminen mainitaan hyväksi asiaksi. Enpä tiedä kuka saa määritellä, mikä kirja on laadukas, mutta muuten jees. Olin aikaisemminkin sillä kannalla, että lukeminen kehittää lukemisen, kirjoittamisen ja sanavaraston lisäksi ajattelua. En ole innovatiivinen enkä kuvittele voivani luoda uutta, kun kaikki, mitä minulle voisi tulla mieleen, on tullut mieleen jollekin muulle jossain jo. En luule olevani uniikki, eikä mikään määrä lukemista (valitettavasti) muuta faktoja.

Stop cleaning the kitchen and read a book pitkän pitkä artikkeli  lukemisen merkityksestä. Äkkiseltään kuvittelisi, että lukemattomuus on vain amerikkalaisten ongelma, mutta ihan varmasti samaa on Suomessakin. Toim. huom. artikkelin loppupuoli vilistelee uskonnollisia viittauksia, mutta niitä ei tarvitse pelästyä. En jätä blogia lukematta siksi, että se on eksplisiittisen uskonnollinen, ja monet amerikkalaiset ovat hyvin avoimesti uskonnollisia. Jaksan kyllä lukea heidänkin blogejaan, kunhan postauksissa on jokin muu pointti kuin julistaminen. Uskonnollisuus osana identiteettiä on vireämmän mielentilan postaus joskus tulevaisuudessa.

Blogeista tuli nuorten naisten media ottaa kantaa bloggaajien ikään ja sukupuoleen, mutta unohtaa sen tärkeimmän pointin: jo ennen internetiä nuoret naiset kirjoittivat päiväkirjoja. Ennen internetiä niitä vain ei lukenut kukaan muu, eikä teksteihin vaikuttanut kasvoton nettiyleisö. Anne Frankin päiväkirjat olisivat olleet hitu erilaisia blogimuodossa, luulen ma. Kirjana julkaistujen päiväkirjojen ansioita ei tietenkään voi verrata milloin minkäkin pinnalla olevan blogin kirjallisuuteen.

Why I recommend books that use the F-word Ennen tätä postausta ei ollut tullut mieleenikään, että kirjojen kieli voisi olla etukäteinen este kirjan lukemiselle. Tai että kirjassa on seksikohtaus, tai alastomuutta. Huhhuh. Modern Mrs. Darcy on hyvä blogi, ja tämä postaus osoittaa mukavasti laajan (angloamerikkalaisesti painottuneen?) lukeneisuuden vaikutusta mielipiteisiin.

Ehkä neljä linkkiä on maksimi. Toivottavasti huomenna on oikeasti perjantai.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 26.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, lisää luettavaa

 

Avainsanat: , , ,

99 päivää kesään: päivä 30

Luin tänään Rain Mitchellin Joogasalin naiset -sarjan toisen kirjan Opetuksia. En ole lukenut ensimmäistä osaa, koska en ole lukenut viime vuosina juuri mitään kaunokirjallisuutta. Tämä on kansilehdessä luokiteltu chick litiksi eli siis kevyttä, hyvin kevyttä purtavaa. Joogateema sai minut tarttumaan tähän kirjaan. En ole missään tapauksessa vakavasti otettava joogaharrastaja, mutta kun kirjastossa oli laitettu tämä kirja helposti lainattavasti esille, kynnys lainaamiseen oli tuplasti matalampi.

Kirjassa on melkoinen määrä henkilöitä. En välittänyt tavasta, jolla muutaman sivun kappaleen jälkeen siirryttiin aivan toiselle puolelle Yhdysvaltoja jonkun toisen henkilön tarinaan. Eri henkilöiden tarinoiden vetäminen yhteen oli köykäisempi kuin mitä muistan varsinaisilta lukuvuosiltani ns. naistenkirjoissa yleensä olleen, ja lukemisen sijasta silmäilin kirjan loppupuolella, kun en jaksanut keskittyä turhan yksityiskohtaisesti kuvattuihin siirtymiin.

Lukemiseni kehittyy varmastikin vain lukemalla. Tällaiset kirjat sopivat hyvin välipalaksi ja lukeminen vain lukemisen ilosta on edelleen mukavaa. Jos kirja on hyvä, luen sen ahmimalla, jos keskinkertainen, voin ihan hyvin silmäillä osan, miksi tuhlaisin aikaa ja energiaa kolme tuntia kun voin saada kirjan loppuun kahdessa tunnissa vähän oikomalla joutavanpäiväisissä kohdissa? Jos jotain oleellista jää väliin kun taas alan lukea, voin aina selata taaksepäin.

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 24.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, kirjat 84.2

 

Avainsanat: ,

99 päivää kesään: päivä 29

rauta-aika Kesänodotussarjan ensimmäinen kuvallinen postaus! Aaltoja, aaltoja. Kesän odotus jatkuu hieman pitempään, kun aamulla maassa oli ohkainen kerros lunta, ja talvi oli yllättänyt autoilijat useammankin kerran. Kyllä olen tyytyväinen, että kesärenkaat ovat vielä siellä, mihin ne loppusyksystä vein.

Esittelyssä tänään Jone Nikulan kirjoittama Suomi-metallin historiikki. En tee kirja-arvostelua, koska en osaa, mutta sanon muutaman sanasen kuitenkin. Esimerkiksi sen, että ostaisin tämän kirjan kirjahyllyyni jos jossain näkisin. En ehkä ihan täydellä hinnalla, mutta muutamalla eurolla kuitenkin. Sanoisin myös, että kirjan ilmestymisvuonna 2002 Jone Nikula taisi oikeastikin olla tunnetumpi rock-toimittajana ja alan taka- sekä etupiruna kuin Idolsin tuomarina, mikä tekee kirjalle vain hyvää. Kustannustoimittajakin on tehnyt kirjalle hyvää, vaikka Nikulan nokkela sanankäyttö nostaakin välillä päätään.

Olen niin nuori, että olen jäänyt paitsi koko Suomi-metallin esihistoriasta ja varhaishistoriasta. Olisin solahtanut mukaan jo aiemmin, jos en olisi n. kymmenvuotiaana päättänyt, että suomalainen mikä tahansa musiikki on huonoa eikä kuuntelemisen arvoista. Missasin Stratovariuksen nousukiidon ja koko joukko tämän vuosituhannen metallimuusikoiden ensimmäisiä bändejä on aivan tuntemattomia.

Noh, pääsin kelkkaan vuosituhannen vaihteessa, joten muistan kun HIM oli hitti (vaikkei turhan mieleinen ole vieläkään) ja Nightwishin Euroviisukarsinta-esiintyminen jäi mieleen. Oceanborn on ensimmäinen ostamani metallisempi levy (ja muistan vieläkin, miten järkytyin kun laitoin sen ensimmäistä kertaa soimaan). Sentenced meni aivan ohi, vaikka Nikulan kirjan perusteella siihen pitäisi ilman muuta tutustua. On mahtavaa, että kirja osoittaa ettei Amorphis tai Mokoma ole syntynyt tyhjiössä, Mikko Karmila aloitti jo kauan sitten, Suburban Tribe ei ollut vahinko.

Kirjan huono puoli on sen julkaisuvuosi. Nykylukija tietää, että vuoden 2002 jälkeen useampikin bändeistä koki laidasta laitaan kaikenlaista myllerrystä. Milloin tulee osa kaksi?

 
 

Avainsanat: , ,

Valmista x 3

1) Gradun arvolause-ehdotus tuli tänään. Gradu hyväksytään, mutta ei kovin mainittavalla arvosanalla. Olen kuitenkin tyytyväinen, koska huonokin arvosana ja valmistuminen on huomattavasti parempi kuin ei gradua ollenkaan eikä siten tutkintoakaan. Byrokratian rattaat pyörivät vielä muutaman kierroksen ja virallisesti saan maisterinpaperit ulos noin kuukauden päästä.

DSCN0050

2) Jääkiekkopelejä olen seurannut puolikkaalla silmällä mieheni seurana. Sain neulottua kämmekkäät Zitron Trekking Pro Natura -langasta, josta kudoin aiemmin nämä sukat. Pesin sukat kerran ja tulivat ulos toinen reikäisenä, toinen pohjasta niin ohenneena ettei silläkään tehnyt mitään. Kerän loppu ei ihan riittänyt kämmekkäisiin, joten purin sukkien varsista jatketta sitten. En punninnut, mutta noin 30 grammaa meni lankaa näihin.

Malli on TiiQ:n Kujeillen, ja projekti löytyy Ravelryn ihmemaasta.

En muuten ole ostanut lankaa ainakaan vähään aikaan. Viikon päästä on tulossa päiväreissu Tallinnaan työporukalla, ja parin kanssa-askartelijan kanssa suuntaamme Karnaluksiin lankakaupoille. Yritän pitää kukkaronnyörit tiukalla siihen asti.

3) Kävin kirjastossa keskiviikkona kuuntelemassa mieskuorolaulua ja lainaamassa hömppää. Valitseminen oli tosi vaikeaa, ja vaikka tuntui, että saan lainata ihan mitä vaan, tuntui myös, että minun ei pitäisi enkä minä saisi ottaa ihan mitä kirjaa vain. Olisi pitänyt esimerkiksi lainata vain korkeampaa kirjallisuutta, kuten Nobel-palkittuja kirjailijoita, Kafkaa ja venäläisiä klassikoita. En lainannut monta kirjaa, kun omassakin hyllyssä on opuksia riittämiin, mutta tavoitin ehkä hiukan siitä kirjaston loppumattoman paljouden tunteesta, joka on ollut monta vuotta tauolla opiskelujen takia. Olen opiskellut väärin, tiedetään.

vaimo22

Melanie Gideonin Vaimo 22 (Gummerus, suom. Paula Takio, 446 s.) on Gideonin ensimmäinen romaani, takakansitekstin mukaan hän on kuitenkin julkaissut jonkun omaelämäkerallisen kirjan ennen tätä, joten ei ehkä lasketa esikoiskirjailijaksi kuitenkaan. Erittäin kevyttä lukemista, kannesta kanteen noin kolme tuntia. Oli tosi mukava huomata, että lukunopeuteni ei ole kärsinyt yhtään. Suomennoksen kielen taso ei ollut ihan priimaa, ja se meinasi taas saada minut tarkastelemaan eikä lukemaan, mutta pystyin lukemaan puolitoista tuntia yhtä soittoa, ja jopa uppoutumaan kirjaan. Kansiteksteissä ylistetään sitä, että romaani on nykyaikainen, kun siinä googletetaan ja facebookataan ja lähetetään sähköpostia. Se onkin ihan hyvä huomio, mutta olen niin pihalla tämän vuosikymmenen naistenkirjallisuudesta, että osaisin arvioida, tekeekö internet-myönteisyys kirjasta erityisen kaltaistensa joukossa.

Itse tarina oli ihan viihdyttävä, mutta ei vavahduttava. En pitänyt kerronnasta kovin paljon, tarina eteni kyllä, mutta kerronta ei ollut … lineaarista? Pitää varmaan seuraavaksi opiskella kirjallisuustiedettä, jotta minulla olisi kirjoista jotain asiallista sanottavaa. Henkilöhahmoissa ei ollut oikein syvyyttä, vaikka varsinkin päähenkilöstä Alicesta kerrottiin paljon. Hyviäkin hetkiä oli, kuten se, kun Alice katsoo miehestään töissä kuvattua videota. Tällaisia kirjoja ahmin lukunälkään silloin kun ei ole kauheasti väliä sillä, mitä luen.

Huomasin, että useimmat lukuhaasteet vaativat etukäteisvalmisteluita. Niinpä en osallistu vieläkään mihinkään haasteeseen.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 17.5.2013 Kategoria/t: käsityöt, kirjat 84.2, lisää luettavaa

 

Avainsanat: , , , ,

Miten tehdään järkeviä ostoksia?

Mulla on monta heikkoa kohtaa. Yksi on kirjat, toinen on käsityöt. Langat, kankaat, käsityö- ja koiralehdet. Mun ei tarvitse edes perustella itselleni, miksi nyt voin ostaa ja tilata sitä ja tätä. Mitä myöhempi ilta, sitä vähemmän edes tuntuu siltä, että pitäisi hankintoja miettiä. Minähän ostaisin kaiken ruokaa myöten netistä, jos vain olisi kotiinkuljetuspalvelu. Onneksi ei ole. Paikan päälle meneminen ja konkreettinen rahan antaminen – korttimuodossakin – vaatii enemmän etukäteen ja tuntuu enemmän jälkikäteen siltä, että nyt on ostettu. Nettikauppa on vain klik-klik, kiitos Paypalien ja 1Clickien ei tarvitse edes etsiä rahapussia eteisessä olevasta laukusta, että voisi ostaa. Onko ostaminen sama kuin tuhlaaminen?

Tällä hetkellä haluaisin ostaa Joka tyypin kaavakirjan. Mulla on kakkososa, mulla on kankaita, kaavapaperia, ompelulankoja, ompelukone lainassa. Mulla ei tunnu olevan aikaa eikä uskallusta, enhän osaa ommella. Joka tyypin kaavakirja II asuu hyllyssä, mutta tuntuu siltä, että ykkösosa olisi oikein hyvä täydennyskappale. Olen kauhea välineurheilija: ennen kuin hommasin koiran, tilasin koiralehtiä ja koirakirjoja ja ostin koiratarvikkeita ja kävin kursseilla. Ennen ensimmäistä kuntosalikäyntiä toukokuussa ostin kassillisen liikuntavarusteita (onneksi mulla oli kengät olemassa jo ennestään, vähän käytetyt). Ennen kuin olen ommellut kotona yhtään vaatetta alusta loppuun, joka nurkassa on kangaskasseja ja erilaisia ompeluoppaita. Silti tuntuu, etten voi ommella mitään, ennen kuin Joka tyypin kaavakirja kököttää hyllyssä.

Onko netistä tilaamisella itseisarvo? Miksen mieluummin tukisi niitä liikkeitä, joihin on vartin matka linja-autolla? Kliketiklikkailin itseni jo Hintaseuranta-sivuille ja melkein klikkasin halvimman nettikaupan auki. Tuli mieleen, että minulla on uusi blogi, joka kaipaa täytettä. Menen huomenna joka tapauksessa keskustaan, ja töiden jälkeen ehdin varmasti käydä kivijalkakaupassa katsomassa, voinko saada kaavakirjani heti. Jos kirjaa voi selata, saatankin tulla siihen tulokseen, etten tarvitse sitä. Hintaa voi olla niin paljon, että ostan mieluummin nettikaupasta. Voi olla, että koko kaupassa ei ole yhtään kappaletta jäljellä, ja joudun tilaamaan netistä. Parhaassa tapauksessa tykkään kirjasta ja ostan sen heti, ja ensi viikolla ompelen siitä jo jotain. Ihan varmasti.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 16.6.2011 Kategoria/t: ostostelu

 

Avainsanat: , , ,