RSS

Avainsana-arkisto: kulttuuri

99 päivää kesään: päivä 43 (10 sakkokierrosta)

Yleisö on erityinen sana. Yksikkömuodossa on monta ihmistä, muttei tiedä kuinka monta, ja periaatteessa voi olla vain yksi. Yleisön painostuksesta siis palaan suunnittelemattoman tauon jälkeen kirjoittamisen pariin. Kymmenen päivää sitten iski selittämätön tarve olla kirjoittamatta, joten en kirjoittanut. Saatan kirjoittaa sakkokierrokset sitten, kun on kesä.

Taukoni aikana kevättalvi on edennyt kevääseen. Naamakirjassa läsnä olevat ihmiset, jotka eivät kuitenkaan ole läsnä, eivätkä yleisöä, ovat paikoitellen jakaneet seinällään kuvan leskenlehdestä, joka paistaa risukasaan. Odotan kevään etenemistä kevätkesään, koska luonnon herääminen on rumaa katsottavaa. Joka paikassa on märkää, ruskeaa, mutaista, kuollutta ruohoa, paljaita puunoksia. Minulle sopii kevät aamupalalla, kun se on jo päässyt sängystä ylös.

En suurin odotuksin odottanut Pop’n’Roll-ohjelmalta mitään, mutta se on yllättänyt minut oikealta etuviistosta. Vakiokasvot nyt ovat mukahauskuudessaan kuluneita, enkä tiedä miksi musiikkiohjelmassa vain yksi kolmesta vakiosoturista on tunnistettava muusikko. Enihuu. Ohjelmassa tunnistetaan biisejä, ja pari tehtävää on lähestulkoon uniikkeja (mikä tarkoittaa, etteivät ne ole: uniikilla ei ole asteita), nimittäin Sanaparantola, jossa kirjoitetaan biisi tietystä näkökulmasta uusiksi, ja biisintunnistuskatsaus, jossa milloin tunnistetaan rumpuintroista, yleisön laulusta tai räpin runonlausunnasta kappaleita. Tehtävät ovat nykytelevisiolle poikkeuksellisesti ihan kuin kunnolla tehtyjä ja niissä on jopa ideaa.

Toinen musiikkiaiheinen linkki.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 7.4.2015 Kategoria/t: 99päivää, weird rant

 

Avainsanat: , , ,

99 päivää kesään: päivä 26

Ensimmäinen neljännes ohi! Tuloskatsauksen paikka: kirjoitin joka päivä. Laadusta ei puhuta. Pituudesta ei puhuta. Ei laatu eikä ominaisuudet, vain määrä ratkaisee.

Kulttuurivuotemme on edelleen voimissaan. Kävimme kaupunginteatterissa katsomassa Chicago-musikaalin. Olihan siinä hetkensä, mutta Mama Horton ei kannattele koko musikaalia yksistään. Edellisestä teatterireissusta on monta vuotta, taisi olla Play Me, joka kirkkaasti hakkasi kyllä tämän. Siis kyllähän Chicago nyt ihan jees oli, ei huono, muttei kauhean hyväkään. Mutta kun tuli katsottua kelloa aina välillä.

En minä mikään teatterikriitikko ole, joten tämä postaus on tässä!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 20.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat: