RSS

Avainsana-arkisto: lukeminen

99 päivää kesään: päivä 32

Muutamia linkkejä tänään ajatuksella ”täällä ei ole mitään nähtävää, menkää muualle lukemaan”.

Helmet: Tieteiskirja treenaa aivoja parhaiten on ensimmäinen juttu, jossa fantasian ja scifin lukeminen mainitaan hyväksi asiaksi. Enpä tiedä kuka saa määritellä, mikä kirja on laadukas, mutta muuten jees. Olin aikaisemminkin sillä kannalla, että lukeminen kehittää lukemisen, kirjoittamisen ja sanavaraston lisäksi ajattelua. En ole innovatiivinen enkä kuvittele voivani luoda uutta, kun kaikki, mitä minulle voisi tulla mieleen, on tullut mieleen jollekin muulle jossain jo. En luule olevani uniikki, eikä mikään määrä lukemista (valitettavasti) muuta faktoja.

Stop cleaning the kitchen and read a book pitkän pitkä artikkeli  lukemisen merkityksestä. Äkkiseltään kuvittelisi, että lukemattomuus on vain amerikkalaisten ongelma, mutta ihan varmasti samaa on Suomessakin. Toim. huom. artikkelin loppupuoli vilistelee uskonnollisia viittauksia, mutta niitä ei tarvitse pelästyä. En jätä blogia lukematta siksi, että se on eksplisiittisen uskonnollinen, ja monet amerikkalaiset ovat hyvin avoimesti uskonnollisia. Jaksan kyllä lukea heidänkin blogejaan, kunhan postauksissa on jokin muu pointti kuin julistaminen. Uskonnollisuus osana identiteettiä on vireämmän mielentilan postaus joskus tulevaisuudessa.

Blogeista tuli nuorten naisten media ottaa kantaa bloggaajien ikään ja sukupuoleen, mutta unohtaa sen tärkeimmän pointin: jo ennen internetiä nuoret naiset kirjoittivat päiväkirjoja. Ennen internetiä niitä vain ei lukenut kukaan muu, eikä teksteihin vaikuttanut kasvoton nettiyleisö. Anne Frankin päiväkirjat olisivat olleet hitu erilaisia blogimuodossa, luulen ma. Kirjana julkaistujen päiväkirjojen ansioita ei tietenkään voi verrata milloin minkäkin pinnalla olevan blogin kirjallisuuteen.

Why I recommend books that use the F-word Ennen tätä postausta ei ollut tullut mieleenikään, että kirjojen kieli voisi olla etukäteinen este kirjan lukemiselle. Tai että kirjassa on seksikohtaus, tai alastomuutta. Huhhuh. Modern Mrs. Darcy on hyvä blogi, ja tämä postaus osoittaa mukavasti laajan (angloamerikkalaisesti painottuneen?) lukeneisuuden vaikutusta mielipiteisiin.

Ehkä neljä linkkiä on maksimi. Toivottavasti huomenna on oikeasti perjantai.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 26.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, lisää luettavaa

 

Avainsanat: , , ,

99 päivää kesään: päivä 30

Luin tänään Rain Mitchellin Joogasalin naiset -sarjan toisen kirjan Opetuksia. En ole lukenut ensimmäistä osaa, koska en ole lukenut viime vuosina juuri mitään kaunokirjallisuutta. Tämä on kansilehdessä luokiteltu chick litiksi eli siis kevyttä, hyvin kevyttä purtavaa. Joogateema sai minut tarttumaan tähän kirjaan. En ole missään tapauksessa vakavasti otettava joogaharrastaja, mutta kun kirjastossa oli laitettu tämä kirja helposti lainattavasti esille, kynnys lainaamiseen oli tuplasti matalampi.

Kirjassa on melkoinen määrä henkilöitä. En välittänyt tavasta, jolla muutaman sivun kappaleen jälkeen siirryttiin aivan toiselle puolelle Yhdysvaltoja jonkun toisen henkilön tarinaan. Eri henkilöiden tarinoiden vetäminen yhteen oli köykäisempi kuin mitä muistan varsinaisilta lukuvuosiltani ns. naistenkirjoissa yleensä olleen, ja lukemisen sijasta silmäilin kirjan loppupuolella, kun en jaksanut keskittyä turhan yksityiskohtaisesti kuvattuihin siirtymiin.

Lukemiseni kehittyy varmastikin vain lukemalla. Tällaiset kirjat sopivat hyvin välipalaksi ja lukeminen vain lukemisen ilosta on edelleen mukavaa. Jos kirja on hyvä, luen sen ahmimalla, jos keskinkertainen, voin ihan hyvin silmäillä osan, miksi tuhlaisin aikaa ja energiaa kolme tuntia kun voin saada kirjan loppuun kahdessa tunnissa vähän oikomalla joutavanpäiväisissä kohdissa? Jos jotain oleellista jää väliin kun taas alan lukea, voin aina selata taaksepäin.

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 24.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, kirjat 84.2

 

Avainsanat: ,

99 päivää kesään: päivä 29

rauta-aika Kesänodotussarjan ensimmäinen kuvallinen postaus! Aaltoja, aaltoja. Kesän odotus jatkuu hieman pitempään, kun aamulla maassa oli ohkainen kerros lunta, ja talvi oli yllättänyt autoilijat useammankin kerran. Kyllä olen tyytyväinen, että kesärenkaat ovat vielä siellä, mihin ne loppusyksystä vein.

Esittelyssä tänään Jone Nikulan kirjoittama Suomi-metallin historiikki. En tee kirja-arvostelua, koska en osaa, mutta sanon muutaman sanasen kuitenkin. Esimerkiksi sen, että ostaisin tämän kirjan kirjahyllyyni jos jossain näkisin. En ehkä ihan täydellä hinnalla, mutta muutamalla eurolla kuitenkin. Sanoisin myös, että kirjan ilmestymisvuonna 2002 Jone Nikula taisi oikeastikin olla tunnetumpi rock-toimittajana ja alan taka- sekä etupiruna kuin Idolsin tuomarina, mikä tekee kirjalle vain hyvää. Kustannustoimittajakin on tehnyt kirjalle hyvää, vaikka Nikulan nokkela sanankäyttö nostaakin välillä päätään.

Olen niin nuori, että olen jäänyt paitsi koko Suomi-metallin esihistoriasta ja varhaishistoriasta. Olisin solahtanut mukaan jo aiemmin, jos en olisi n. kymmenvuotiaana päättänyt, että suomalainen mikä tahansa musiikki on huonoa eikä kuuntelemisen arvoista. Missasin Stratovariuksen nousukiidon ja koko joukko tämän vuosituhannen metallimuusikoiden ensimmäisiä bändejä on aivan tuntemattomia.

Noh, pääsin kelkkaan vuosituhannen vaihteessa, joten muistan kun HIM oli hitti (vaikkei turhan mieleinen ole vieläkään) ja Nightwishin Euroviisukarsinta-esiintyminen jäi mieleen. Oceanborn on ensimmäinen ostamani metallisempi levy (ja muistan vieläkin, miten järkytyin kun laitoin sen ensimmäistä kertaa soimaan). Sentenced meni aivan ohi, vaikka Nikulan kirjan perusteella siihen pitäisi ilman muuta tutustua. On mahtavaa, että kirja osoittaa ettei Amorphis tai Mokoma ole syntynyt tyhjiössä, Mikko Karmila aloitti jo kauan sitten, Suburban Tribe ei ollut vahinko.

Kirjan huono puoli on sen julkaisuvuosi. Nykylukija tietää, että vuoden 2002 jälkeen useampikin bändeistä koki laidasta laitaan kaikenlaista myllerrystä. Milloin tulee osa kaksi?

 
 

Avainsanat: , ,

99 päivää kesään: päivä 28

Lehtimyyjä soitti minulle aiemmin kuluneella viikolla. Tarjosi Seiskaa. Oikein kysyi, että ”seiskattaako” johon vastasin lähes yhtä mielikuvituksellisella sanaleikillä ”ei”. Lehtimyyjät eivät soittele kovin usein, koska minulla on puhelinmarkkinointikielto ja yhteen lehtitaloon olen tehnyt kokonaisvaltaisen markkinointikiellon.

Tällä hetkellä suurin osa niistä lehdistä, joita meille tulee, on ns. jäsenlehtiä. Varta vasten olen tilannut vain paikallisen sanomalehden sunnuntainumeron, ja senkin tilauksen aion irtisanoa kesällä. Odottelen myös Koti ja keittiö -lehden numeroa, kun tilasin tuotelahjakylkiäisen vuoksi sitä pienen pätkän. Lisäksi nautiskelen Suuri Käsityö -lehden lahjatilauksesta vielä parin numeron verran.

Koiralehtiä tulee kolme. Tilasin Canistakin aiemmin, mutta en enää jaksanut syventyä sinänsä hyvään lehteen ja lopetin tilauksen.

Jäsenlehdet ovat pääasiallisesti laadukkaita. Tietysti on huolestuttavaa, että näin humanisti lukee ihan innolla Kiinteistölehteä, Taloustaitoa ja Moottoria, ja Skeptikkoa väliin. Ehkä olenkin siirtymässä ihmistieteistä pimeälle puolelle.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 22.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat:

99 päivää kesään: päivä 20

Auto oli tänään määräaikaishuollossa, ja menin siksi aikaa itse kirjastoon. Olen käynyt kirjastossa jo monta kertaa tänä vuonna. Aiemmin ei ole tullut käytyä kovin usein, suorastaan liian harvoin, vaikka olen ollut melko lähellä kirjastoa töissä ja kävellen kotoakin on matkaa vain puolisen tuntia.

Kirjastossa on mieletön määrä ensinnäkin musiikkia. Nykyään on myös konsolipelejä. Toisekseen tietysti kirjasto on täynnä luettuja ja lukemattomia kirjoja. Kirjastosta voi varata uutuuskirjan tai varastossa pölyttyneen tai hyllyssä tai lainassa olevan. Kirjastossa voi jopa harjoitella pianonsoittoa, pelata ko. konsolipelejä tai tutustua liikuntavälineisiin. On lehtilukusalia, satuhuonetta ja sähköisiä kirjoja. Kokoustiloja, ilmaiskonsertteja, kaupungin kaavoitussuunnitelmat nähtävillä ja keskustelutilaisuuksia tielinjauksista. Opastusta tietokoneiden maailmaan.

Kirjastossa oli kiitettävästi muitakin kuin minä, mutta kirjastojen koko potentiaalia pitäisi hyödyntää paremmin. Vaikka kaupunginkirjastoon mahtuu vain pieni pala kaikesta maailman tallennetusta kulttuurista ja tiedosta, ei yksi ihminen saa sitä elinaikanaan kulutettua loppuun. Kirjasto on maailma maailman sisällä.

 
3 kommenttia

Kirjoittanut : 14.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant, lisää luettavaa

 

Avainsanat:

99 päivää kesään: päivä 3

Luen paljon blogeja. Kun toissapäivänä totesin, etten lue enää niin paljon, on sanottava että nimenomaan kirjat ja pitkät artikkelit ovat jääneet paitsioon. Olen siis ihan pätevä nykyihminen. Käytän blogien lukemiseen feedlyä.

Olin ennen greaderisti, mutta kun se lopetettiin, piti tilalle löytää jotain muuta. feedlylle Greaderin loppuminen oli onnenpotku, koska feedly keräsi ihan hyvällä prosentilla uusia käyttäjiä.

Vuodenvaihteessa totesin, että olin tilannut niin monta blogisyötettä, etten mitenkään enää ehtinyt lukea kaikkia postauksia. Joka päivä uusia postauksia oli noin sata. Silmäilin vain otsikot ja jos otsikko ei ollut mielenkiintoinen, mahdollisesti hyväkin kirjoitus jäi lukematta.

Karsin blogisyötteet yli 600:sta vähän yli kahteensataan, joista pieni osa on vielä lajittelematta. Syötteiden määrää pitää vielä vähentää. Suurin osa on neuleblogeja, joita en ole vielä käynyt läpi. Käytännössä noin puolet poistamistani blogeista oli sellaisia, jotka eivät olleet aikoihin päivittyneet. Annoin kenkää surutta myös niille blogeille, joista syötteen tilaamalla sai vain muutaman ensimmäisen rivin uudesta postauksesta. Tällä blogimäärällä suhtaudun erittäin nuivasti sivustolla käymiseen vain siksi, että pääsisin lukemaan ah niin mahtavan ja loistavan postauksen kokonaisuudessaan.

Nyt uusia postauksia tulee päivässä enää kolmisenkymmentä. Olen helpottunut, koska pidän blogien lukemisesta ja haluan lukea niitä yleensä joka päivä, ja karsimisen seurauksena pystyn harrastamaan täysipainoisesti.

Olin hukannut syötetulvaan muutamia oikeasti mielenkiintoisia blogeja, joista tänään linkitän Arkijärkeen. Kriittinen kuluttajuus on lähellä sydäntäni ja lisäksi Arkijärki on hyvin usein ajan hermolla. Kirjoituksissa on hyviä pointteja ja pohtimista, ja niistä tulee minulle sellainen olo, että onpa hyvä kun joku tarttui tähän ja muotoili ajatukset sanoiksi. Uskallan suositella.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 25.2.2015 Kategoria/t: 99päivää, lisää luettavaa

 

Avainsanat: , ,

99 päivää kesään: päivä 2

Eilen oli kevät, koska näin moottoripyörän ulkoilemassa ja yksinäinen talivintti mellakoi sisäpihan vaahterassa. Ei laulanut titi-TYY vaan ennemmin menkää-POIS, koska olin koiran kanssa samassa pihassa.

Tähän vuoteen on jo kuulunut muunkinlaista musiikkia. Tammikuussa kävimme Andrea Bocellin konsertissa. Saimme viime tingassa riittävän hyvät paikat permannon takaosasta. Pelkään korkeita paikkoja ja Hartwall Areenan yläkatsomot ovat ylhäällä, joten sinne ei ole enää asiaa. Halvemman lipun erotuksen kalliimpaan häviää siinä, ettei pysty nauttimaan esityksestä, kun pitää pelätä putoavansa ja olla melkein hysteerinen aina välillä. Olen hyvin tyytyväinen, että kuulin Bocellia vihdoin elävänä musiikkina, koska hänen konserttinsa oli yksi kohta ns. ämpärilistalla (englantilainen kielialue on sitten outo), jota en ole virallisesti tehnyt, enkä pysty kertomaan mitä muuta ämpärissä on.

Tässä kuussa kävimme sinfoniaorkesterin konsertissa. Emme näy tässä suoratoistovideossa, mutta istuimme katsojasta käsin oikealla yläparvella. Paikka ei ollut niin huono kuin olisi voinut kuvitella, kuuntelemisen kannalta, mutta yhteys soittajiin jäi olemattomaksi. Mieheni ei luvannut lähteä sinfoniakonserttiin uudelleen.

Pitäisi kokea erityisyyttä kun pääsi kuulemaan kantaesityksen. Tunsin paremminkin katoavaisuutta, koska kantaesitystä ei voi kuulla uudelleen. Paitsi mitä nyt nykytekniikalla saadaan sekin pilattua, nimittäin säilöttyä, ettei tallennuksen kohteella ole mahdollisuutta itsessään olla unohtumaton.

Lukemani Leena Jäppisen Pieni kantaattikirja (Kansanvalistusseura 2011) istutti tämän ajatuksen päähäni: ”Ennen ihmisen oma musiikkielämä oli yksinomaan konserttien varassa. […] Mitä se tekikään kuuntelulle.” (s. 195).

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 24.2.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant, kirjat 78.364

 

Avainsanat: , , ,