RSS

Avainsana-arkisto: muualla internetissä

99 päivää kesään: päivä 50 (15 sakkokierrosta)

Kohta on enemmän sakkokierroksia kuin varsinaisia peräkkäin kirjoitettuja postauksia. Kesänodotuspäivät vähenevät riippumatta siitä, kirjoitanko vai en. Näin hanhiauran tänään.

Tämänkeväinen kansalaisvelvollisuus on täytetty, kävin äänestämässä puolisentoista tuntia ennen ennakkoäänestysajan päättymistä. Äänestyspaikalla oli jonoa, mikä on hyvä merkki. Tämän blogin kannalta se on totta kai huono merkki, sillä tuskin kukaan jonottajista oli lukenut edellistä postaustani, jossa kehotin ihmisiä olemaan äänestämättä.

Lähestulkoon takapihallamme on tivoli. Emme ole käyneet tänä vuonna (vielä) missään laitteessa. Säät eivät oikein suosi, enkä ole muutenkaan hupi-ihminen, tämmöinen helposti pahoinvoiva vakavikko kun olen. Kaupunginpyörään olisi silti hauska mennä, se on riittävän rauhallinen laite minulle.

Pitäisiköhän kokeilla.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 14.4.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat: ,

99 päivää kesään: päivä 43 (10 sakkokierrosta)

Yleisö on erityinen sana. Yksikkömuodossa on monta ihmistä, muttei tiedä kuinka monta, ja periaatteessa voi olla vain yksi. Yleisön painostuksesta siis palaan suunnittelemattoman tauon jälkeen kirjoittamisen pariin. Kymmenen päivää sitten iski selittämätön tarve olla kirjoittamatta, joten en kirjoittanut. Saatan kirjoittaa sakkokierrokset sitten, kun on kesä.

Taukoni aikana kevättalvi on edennyt kevääseen. Naamakirjassa läsnä olevat ihmiset, jotka eivät kuitenkaan ole läsnä, eivätkä yleisöä, ovat paikoitellen jakaneet seinällään kuvan leskenlehdestä, joka paistaa risukasaan. Odotan kevään etenemistä kevätkesään, koska luonnon herääminen on rumaa katsottavaa. Joka paikassa on märkää, ruskeaa, mutaista, kuollutta ruohoa, paljaita puunoksia. Minulle sopii kevät aamupalalla, kun se on jo päässyt sängystä ylös.

En suurin odotuksin odottanut Pop’n’Roll-ohjelmalta mitään, mutta se on yllättänyt minut oikealta etuviistosta. Vakiokasvot nyt ovat mukahauskuudessaan kuluneita, enkä tiedä miksi musiikkiohjelmassa vain yksi kolmesta vakiosoturista on tunnistettava muusikko. Enihuu. Ohjelmassa tunnistetaan biisejä, ja pari tehtävää on lähestulkoon uniikkeja (mikä tarkoittaa, etteivät ne ole: uniikilla ei ole asteita), nimittäin Sanaparantola, jossa kirjoitetaan biisi tietystä näkökulmasta uusiksi, ja biisintunnistuskatsaus, jossa milloin tunnistetaan rumpuintroista, yleisön laulusta tai räpin runonlausunnasta kappaleita. Tehtävät ovat nykytelevisiolle poikkeuksellisesti ihan kuin kunnolla tehtyjä ja niissä on jopa ideaa.

Toinen musiikkiaiheinen linkki.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 7.4.2015 Kategoria/t: 99päivää, weird rant

 

Avainsanat: , , ,

99 päivää kesään: päivä 32

Muutamia linkkejä tänään ajatuksella ”täällä ei ole mitään nähtävää, menkää muualle lukemaan”.

Helmet: Tieteiskirja treenaa aivoja parhaiten on ensimmäinen juttu, jossa fantasian ja scifin lukeminen mainitaan hyväksi asiaksi. Enpä tiedä kuka saa määritellä, mikä kirja on laadukas, mutta muuten jees. Olin aikaisemminkin sillä kannalla, että lukeminen kehittää lukemisen, kirjoittamisen ja sanavaraston lisäksi ajattelua. En ole innovatiivinen enkä kuvittele voivani luoda uutta, kun kaikki, mitä minulle voisi tulla mieleen, on tullut mieleen jollekin muulle jossain jo. En luule olevani uniikki, eikä mikään määrä lukemista (valitettavasti) muuta faktoja.

Stop cleaning the kitchen and read a book pitkän pitkä artikkeli  lukemisen merkityksestä. Äkkiseltään kuvittelisi, että lukemattomuus on vain amerikkalaisten ongelma, mutta ihan varmasti samaa on Suomessakin. Toim. huom. artikkelin loppupuoli vilistelee uskonnollisia viittauksia, mutta niitä ei tarvitse pelästyä. En jätä blogia lukematta siksi, että se on eksplisiittisen uskonnollinen, ja monet amerikkalaiset ovat hyvin avoimesti uskonnollisia. Jaksan kyllä lukea heidänkin blogejaan, kunhan postauksissa on jokin muu pointti kuin julistaminen. Uskonnollisuus osana identiteettiä on vireämmän mielentilan postaus joskus tulevaisuudessa.

Blogeista tuli nuorten naisten media ottaa kantaa bloggaajien ikään ja sukupuoleen, mutta unohtaa sen tärkeimmän pointin: jo ennen internetiä nuoret naiset kirjoittivat päiväkirjoja. Ennen internetiä niitä vain ei lukenut kukaan muu, eikä teksteihin vaikuttanut kasvoton nettiyleisö. Anne Frankin päiväkirjat olisivat olleet hitu erilaisia blogimuodossa, luulen ma. Kirjana julkaistujen päiväkirjojen ansioita ei tietenkään voi verrata milloin minkäkin pinnalla olevan blogin kirjallisuuteen.

Why I recommend books that use the F-word Ennen tätä postausta ei ollut tullut mieleenikään, että kirjojen kieli voisi olla etukäteinen este kirjan lukemiselle. Tai että kirjassa on seksikohtaus, tai alastomuutta. Huhhuh. Modern Mrs. Darcy on hyvä blogi, ja tämä postaus osoittaa mukavasti laajan (angloamerikkalaisesti painottuneen?) lukeneisuuden vaikutusta mielipiteisiin.

Ehkä neljä linkkiä on maksimi. Toivottavasti huomenna on oikeasti perjantai.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 26.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, lisää luettavaa

 

Avainsanat: , , ,

99 päivää kesään: päivä 27

Olen kotoisin maaseudulta. Olen kaupungistunut huomattavan hyvin ja nopeasti, enkä kaipaa maaseudulle asumaan. Pidän hyvin paljon siitä, että palvelut ovat lähellä, niitä on paljon ja niiden luo pääsee julkisillakin kulkuvälineillä, koska julkista liikennettä ylipäänsä on. Minulle sopii varsin hyvin, että lumityöt tarkoittavat ovenedustan ja auton harjaamista sekä autopaikan kolaamista. Kaupungissa kerrostalossa asuminen on sitä, että koko asunnon seinien ulkopuolinen elämä on ulkoistettu jollekulle muulle.

En haaveile muuttavani takaisin maaseudulle. Jos haluaisin muuttaa omakotitaloon, haluaisin muuttaa aivan kaupungin laidalle korkeintaan 15 kilometrin päähän keskustasta. Koira on ainoa syy, jonka vuoksi haluaisin ison pihan. En ole kiinnostunut puutarhanhoidosta enkä näe maaseudulla asumista mitenkään idyllisenä. Kesämökkeily on idylli.

Suomessahan ollaan menossa siihen suuntaan, että kaikkien pitäisi haluta asua kaupungissa, mieluiten Helsingissä. Tieverkosto saa rapautua ihan rauhassa. Julkinen liikenne ja kunnalliset palvelut lopetetaan vähin äänin (ei, se ei ole metelin pitämistä, että joku lehti tekee jutun siitä päätöksestä, jolla jokin asia taas lakkautettiin). HD-kanavia siirretään hiljaisuudessa 85 % väestöstä kattavasta kanavanipusta 60 % kattavaan kanavanippuun. Rautatiet on jaettu Helsingin lähiliikenteeseen ja muun maan kaukoliikenteeseen, arvaatteko kumpi on kalliimpaa? Asuminen on halpaa maaseudulla, jopa niin halpaa, että taloista ei pääse ilmaiseksikaan eroon. Loppuu kyläkauppa (kuka muistaakaan enää kauppa-autoja) ja posti pitäisi saada tuoda yhteispostilaatikkoon höpöhöpökauas asukkaista korkeintaan kerran viikossa, tai se pitäisi saada skannata (!) jossain isomman taajaman isommassa kaupassa ja lähettää sähköisesti ihmisille, jotka joutuvat kaukana asumisensa vuoksi maksamaan tolkuttomia hintoja nykymittapuulla hitaasta nettiyhteydestään.

Maalla asumisella on paikkansa sisuksissani kyllä. Ymmärrän täysin ihmisiä, jotka haluavat kaikesta ulkopuolisesta hankaloittamisesta huolimatta asua maaseudulla. Jos voisin asua maalla niin kuin kaupungissa, olisin kaikkein tyytyväisin keskellä ei-mitään kaiken läheisyydessä. Useamman ihmisen pitäisi muuttaa kaupungista maalle. Hyvin pitkälle kaupunkilaistuneet ihmiset kun eivät enää tajua maalla asumisesta mitään, ja ihan ilman mitään lähdeviittauksia ja perusteluita väitän, että maaseudulla asuvien elämää hankaloittavat päätökset tekevät kaupunkilaiset.

En pidä valosaasteesta, katupölystä, kovinkaan paljon ventovieraista ihmisistä mölyämässä ikkunani alla, jonkun kanssa peräkkäin ajamisesta, ohuista seinistä enkä kaikista järjestyssäännöistä.

Tämä postaus on jälleen kerran raakaversio ajatuksistani. Siskoni linkitti naamakirjassa linnunlaulukaraokeen, ja tajusin, että minulla on kaikesta maaseudulla asumisesta eniten ikävä linnunlaulua. Linnunlauluttomuuteen turtuu ja tottuu.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 21.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant

 

Avainsanat:

99 päivää kesään: päivä 25

Luulin, ettei tänään ole mitään kirjoitettavaa, ja siksi luin ensin blogeja inspiroituakseni. Kohtasinkin hyvän kirjoituksen, jonka johdosta pääsen blogivinkkaamaan!

Filosofian puutarhassa on hyvin monella tavalla mielenkiintoinen blogi. Ensinnäkin se on hyvin usein ajan hermolla, kuten juuri tänään. Toisekseen postauksien tausta-ajatus on välillä, kuten tänään, sellainen, josta itse voisin kirjoittaa – toki jos osaisin kirjoittaa niin hyvin ja ajatteluni olisi niin jalostunutta, että pystyisin välittämään mietteitäni kirjallisesti. Kolmannekseen blogi on ikkuna pienesti erilaisen arvopohjan ja tavan mukaan elämiseen. Useimmiten postauksia on virkistävää lukea, tyyli on miellyttävä ja aiheet vaihtelevat elämän suurista kysymyksistä käsityöaiheisiin.

Filosofian puutarhan tämänpäiväinen postaus on muuten aivan loistava. Siinäpä on minulle monta kohtaa, joiden toteuttamiseen pyrkiä.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 19.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, common rant, lisää luettavaa

 

Avainsanat: ,

99 päivää kesään: päivä 22

Tänään haluan esittää teille laulun. En itse. Klikatkaa omalla vastuulla.

Haluan myös esitellä teille ehkä pitkään aikaan upeimman pitsihuivin. Ei ole minun tekemäni, vielä. Karsastan huiveja, jotka ovat kauniimpia kuin oma häähuivini, vaikka se oli siihen maailmanaikaan kaikkein kaunein malli, jonka löysin. Tuo saattaa kuitenkin olla tekemisen väärti. Olen neulonut noin yhden pitsihuivin vuodessa, joten täytyy valita hyvin tarkkaan, minkä kulloinkin teen.

Haluaisin myös tutustuttaa teidät luomumustikan (ja kavereidensa) määritelmään. Tästä on blogattu jo monta vuotta sitten.

Olen lisäksi hieman kriittisellä päällä ja haluan kehottaa lukijoitani kriittisyyteen, kun lukevat pahaa-aavistamattomina blogisyötteidensä joukosta tällaisen postauksen. Hei, teerasiat ovat kivannäköisiä ja niissä on kivat tekstit kyljessä, mutta onpa hyvin kyseenalaista tuosta vain ottaa suoraan valmistajan sivuilta heidän omia väitteitään. Missään kohdassa ei mainita, että bloggaaja olisi tarkistanut valmistajan väitteitä (voivathan ne toki olla totta, ei siinä), eikä missään kohdassa mainita, että kyseessä olisi markkinointi-, sponssaus- tai suoraan maksettu postaus. Lukijan pitää vain muistaa, että on kyseessä ”ekokaupan” tuottama sisältö.

En edes muista, miksi alkujaan olen tilannut yo. blogin syötteen, mutta asiain tila on korjattu yhdellä klikkauksella. Eläköön internet.

Kritiikittömyys mättää tänään niiiiiiiiiiiiiiin paljon. Kaksoisstandardeista en taida edes aloittaa. Hyrr.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 16.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, weird rant

 

Avainsanat: ,

99 päivää kesään: päivä 14

Minut voi kategorisoida, vaikken ole kovin hyvä minkään kategorian edustaja. Onneksi sentään käyn äänestämässä, yleensä. Minuun voi liittää monenlaisia määritelmiä, ja osa liitetään vaikken haluaisikaan. Osa minuun liitetyistä määritelmistä on hyödyllisiä, koska saan rauhassa olla sitä mitä olen ja kanssaihmisellä on minusta väärä käsitys, ja osa on haitallisia, koska kanssaihminen haluaa sovittaa minut määritelmän puitteisiin.

Olen ainakin näitä: ateisti, uskonnoton, skeptikko, ihminen, nainen, bloggaaja, koiraihminen, neuloja, kapitalisti, absolutisti, kuluttaja, veronmaksaja ja musiikin rakastaja.

Joskus käy niin, että minun määritellään kuuluvan johonkin kategoriaan, ja siitä johdetaan stereotyyppisiä lisämääreitä, joiden myös kuvitellaan sopivan minuun. Kuitenkaan en ole mielenosoittaja, enkä erityisen sosiaalinen, eikä minulla ole mitään erityistä syytä tai periaatetta olla juomatta alkoholia. Vietän suurinta osaa suomalaisen kalenterin juhlapyhistä silloin kun ne ovat. Pidän rituaaleista, rutiineista ja perinteistä (osasta ilmiön ja osasta sisällön vuoksi), ja pidän niitä todella huonoina perusteluina vastustaa muutosta.

Mielipiteellä ja tiedolla muuten on ero. Mielipide liittyy siihen, pidänkö jostakin asiasta vai en, tai miten koen henkilökohtaisesti asian X. Se, onko asia X olemassa, ei ole mielipidekysymys, vaan tiedon asia. Ei ole mielipide, onko X ennen T- vai Z-kirjainta aakkosissa, vaan tiedon asia. Se, pidänkö jotain asiaa tiedettynä vai en, riippuu perusteluista, ja on olemassa niinkin pieniä asioita, että niiden tietämiseen tarvitaan muita perusteluita kuin oma havainto. Jos olen tietävinäni ja perustelut osoittavat, että olen väärässä, tavoitteenani on myöntää se. Myös mielipiteeni voivat muuttua, jos mielipiteen kohteesta osoitetaan uusia seikkoja. Näin on esimerkiksi käynyt suhtautumisessani suomalaiseen metallimusiikkiin.

Lisäksi on merkittävä määrä asioita, joissa henkilökohtainen mielipide on yksi lysti, uskomuksella ei ole mitään merkitystä ja tietäminen ei riipu siitä, tietääkö kukaan. On asioita, jotka ovat olemassa ja toimivat tietyllä tavalla ja joilla on tietty historia, eikä ihmisen siitä tekemä tarina muuta niitä miksikään. Niistä asioista pidän erityisen paljon: planeetat, fysiikan lait, evoluutio (ja varsinkin erilaiset eläimet) ja maapallon kiertoliike muiden muassa.

Minusta tuntuu usein, että minun kuuluisi olla aktiivisesti äänessä, mukana toiminnassa ja haluamassa vaikuttaa asioihin. Olen kuitenkin hiljaa silloinkin, kun riittäisi, että sanon olevani eri mieltä. Olen huono tuomaan mielipiteitäni julki. Olen tyypillinen facebook-aktivisti, joka jakaa linkkejä ja tykkää sivustoista ja olenpa pari kertaa vaihtanut profiilikuvanikin. Sen pitemmälle kuitenkaan en saa mentyä. Tuntuu, että taistelisin tuulimyllyjä vastaan, ja lisäksi taipumukseni on välttää konflikteja, joten annan olla.

Perustelen hiljaisuuteni sillä, että kanssani eri mieltä olevia ihmisiä on oltava olemassa. Ei synny keskustelua, ei tarvetta tarkastella asioita muista kuin yhdestä näkökulmasta, ei synny varmuutta omasta kannasta, jos ei joku muu ajattele eri tavalla. Siitä huolimatta on välillä vaikea uskoa, että saman peruskoulujärjestelmän läpi käyneet ihmiset voivat olla niin paljon erilaisia mieliä niin ihmeellisillä perusteilla.

Jaan linkin.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 8.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, weird rant

 

Avainsanat: ,