RSS

Avainsana-arkisto: ruokaa lautasella

Kotiruokala

Olen viime aikoina törmännyt mediassa ja työpaikkani kahvihuoneessa (ja muuallakin) ajatukseen siitä, että ruoan tekeminen itse on poikkeava voimainponnistuksen ja taidon osoitus: kylläpä mä olen reipas! Ja ”kaikilla ei ole mahdollisuutta elää kotiruoan varassa.” On alkanut tuntua siltä, että Lintu onkin Outolintu, ja kuvan palsternakkaperusteista kasvissosekeittoa värkätessäni alkoi ajatuksia tulla ihan postaukseksi asti.

Linnun palsternakkasosekeittoon tuli muihin aineksiin verrattuna eniten palsternakkaa, kaksi porkkanaa, eiliseltä ruoalta ylimääräisiksi jääneet kuoritut raa’at perunat, kaappiin unohtunut nahistunut omena, purkki kuohukermaa, kasvisliemikuutio, pikkuisen suolaa, cayennepippuria ja currya. Päälle murustelin yhden hapankorpun. Halpa kaapintyhjennysjämäruoka syödään talouden kivoimmasta puhtaana olevasta kulhosta. Sitä paitsi palsternakka on ihan tosi hyvää since 2017.

In a galaxy far far away in solukämpän keittiö: Opiskelijabudjettiin ruoan tekeminen itse sopi tosi hyvin, enkä ollut siihenkään saakka syönyt eineksiä, roiskeläppäpitsaa en varmaan kertaakaan. Lapsuudenkodissani puolivalmistekin tarkoitti pakastevihanneksia, ja ne btw kyllä lasketaan ruoan tekemiseksi itse. Olin osallistunut ruoanlaittoon jo aika nuoresta saakka (eli kotitaloustunnilla seiskaluokalla ei tullut mitään uutta), mutta en silti oikein osannut laittaa muuta kuin jauhelihakastiketta ja perunoita, kun lähdin opiskelemaan. Joku mielenhärö kumminkin opiskelijaminään iski ja opettelin tekemään itse uusia ruokia. Selasin netistä reseptejä ja jos kuulosti yhtään siltä, että voisi olla hyvää, niin tein. Niitä peruja on esimerkiksi Valion resepti  possua mangosalsassa, joka on repertuaarissani edelleen. Makumaailmani on kehittynyt, mutten vieläkään syö enkä kokkaa merenelävistä muuta kuin kalaa, ja sipulin jätän aina pois, ellen taas kerran yritä opetella sietämään sitä.

En ole kokkailuissani kovinkaan tarkka, tykkään käyttää sähköllä toimivia apuvälineitä ja riittävästi kulhoja, syntini on liian pienellä leikkuulaudalla liian pienessä tilassa nyhertäminen. Esillepano kiinnostaa harvoin jos ikinä, ja ruokani päätarkoitus on maistua syötävältä ja mielellään suht samalta seuraavana päivänä lämmitettynä. Vihanneskuutioni eivät ole tasakokoisia enkä juuri koskaan yritäkään saada tasaista jälkeä. Minusta ei olisi telkkarin kokkiohjelmiin eikä varsinkaan kilpailuhenkiseen realityyn. Oion resepteissä jos tarvitsee, jätän ainesosia pois tai korvaan ne kokonaan toisilla, ruoan kypsyysasteen määrittelee useammin haarukkatuntuma kuin kello.

En minäkään tee ruokaa joka päivä, koska neljän hengen annoksesta tulee meidän kahden hengen taloudessa 4,5 annosta, rääppeitä syödään aina välillä. Ja joskus ei kerta kaikkiaan iske, ja silloin pitää koota ruoka-annos kotona siitä, mitä on, vaikka samalla vaivalla sitä tietenkin väkertäisi ”oikeaa” ruokaa. Jos ei iske ja seuraavana päivänä on työpäivä, minulla on käytännössä aina mahdollisuus syödä työpaikkaruokalassa, miehelläni sen sijaan vuorotyöläisenä aina ei, joten silloin mikroateriat ja kauppojen meille sopivat aukioloajat ovat hieno keksintö.

Toisessa kuvassa on kanapastani perusainekset: jotain makaroneja, jotain kermaa tai sen kaltaista, jotain kanaa, joku paprika. Lisäksi tulee mausteita sen mukaan, onko kana marinoitu valmiiksi vai pitääkö itse tehdä kaikki. Harvoin mikään makuelämys, mutta takuuvarma mahantäyttäjä, ja tosi vaikea saada epäonnistumaan.

Meillä syödään paremmin silloin, kun jaksan suunnitella ruokalistan ja kauppalistan. Suunnittelemisesta saan reippauspisteitä. Erityismaininnan reippaudesta saan, jos suunnittelen tulevan viikon ruoat kerralla (4-6 eri ruokaa! hrrr) ja vielä supererikoismaininnan siitä hyvästä, jos perustan suunnitelmani siihen, mitä kaapeista ennestään löytyy. Minä nimittäin en ole reipas, kun teen itse ruokaa. Syöminen on pakollista, ja kun on jo vuosia syönyt pääasiassa itse tekemäänsä ruokaa, ei sitä oikein osaakaan miettiä, että on muunkinlaista ruokailutottumusta.

Pakollisena mielensäpahoittajien lauhdutuskommenttina: se on ihan ok, ettei tee aina/koskaan ruokaa itse. Sitä varten kaupoissa on hyllymetreittäin eri asteista valmista ruokaa, että jokainen varmasti saa jotakin sapuskaa sieltä mahaansa asti. Joillain kuulemma on puoliso, joka kokkaa 😛 Mutta siis palataksemme minuun, joka kuitenkin olen tämän blogin päähenkilö… niin minä olen reipas, jos imuroin tai teen jotain muuta, mihin pitää erikseen ruveta joskus harvoin, niin kuin vaikka kerran viikossa.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 13.5.2018 Kategoria/t: common rant, ruokakuvat, weird rant

 

Avainsanat: ,

Rahapussissa on selvästi reikä

Olisi varmaan ollut viisasta pistää kovat rajoittimet päälle sen jälkeen, kun neljässä päivässä katosi rahaa ruokakauppaan melkein satanen. Mutta pyh. Samaan konkurssiin kaikki. Tämän kuun haaste taitaakin olla siinä, että ei tolkuttoman paljon menisi yli 150 eurosta.

Ensinnäkin heti maanantai 5.2. Työmatkakulkuvälineeni päätti, että normaalin meluisuuden päälle sopii säveltää epämääräistä rahinaa, rohinaa ja hankaavaa mekkalaa aina kun rattia käännetään, ja jos ajetaan yli töyssystä, ja miksei muuten vain epätasaisellakin tiellä. Kaikkiin tunnetiloihin voi syödä lääkkeeksi salmiakkia, joten mieheni kävi ystävällisesti hakemassa Prismasta pari pussia ja kilon puoliveriappelsiineja (ei minun keksintöni, vaikka kuulostaakin siltä), jotka ovat mielettömän hyviä. Heippa 4,65 euroa (hyvään tarkoitukseen).

Keskiviikkona 7.2. mieheni hoiti muiden asioiden lomassa ruokakauppareissun Prismaan (porkkanoita, kurkku, nenäliinapaketti, tomaatteja, puurohiutaleita ja kolme purkkia maitoa), 7,97 e, ja kävi leipomon tehtaanmyymälässä hakemassa melkein pussillisen ruisleipää pakkaseen 6,90 eurolla. Niin halpaa ettei sanotuksi saa. Kaikille teille oudoille, jotka nyt ynisette siitä, että pakastettu leipä maistuu muka pahalle, sanon, että hankkikaa toimiva pakastin ja pakastakaa leipä tuoreena, ja syökää se sieltä ennen kuin pakastus on kuivattanut sen pilalle. Ei mitään vikaa.

Kruunasin viikon itse perjantaina Cittarissa: leivänpäällisleikkelettä, kuohukermaa, maitoa, kiivejä, parsakaali, kuivattuja herneitä, ananasviipaleita, kirjolohi, greippejä, verigreippejä ja mandariineja. 18,53 e.

Tavallisella tietokoneen laskimella laskettuna 38,05 e. Pitäisi ruoskia itseäni vastuuttomuudesta, suunnittelemattomuudesta ja yleisestä holtittomuudesta, mutta enpä viitsi. Tässä huomaa hyvin, miten jopa vapaaehtoinen, lyhytaikainen tiukkistelu rahan kanssa saa aikaan sen, että kun rahaa taas on (eli kuukausi vaihtui) niin se tulee käytettyä ihan kuin maailmanloppua edeltävänä päivänä. Let’s buy all the things.

Kuukautta on jäljellä kaksi kokonaista viikkoa ja kolme päivää. En edes yritä esittää, että 25,99 e riittäisi (koska tämä edelleen on peli, eikä todelliseen pakkoon perustuvaa elämää). Yritän kumminkin palauttaa jonkinasteisen harkinnan ruokakauppakulutusta säätelevään aivolohkoon, koska tarkoitus ei ole palata normaaliin tuhlaukseen. Jos rahaa menisi loppukuun ajan samaa tahtia kuin alkukuussa, loppulasku olisi reilut 315 euroa, joka sekin olisi meille vähän, mutta siinä on ainakin 150 e liikaa silti.

Ruokalistalla oli viikonlopun tähteiden jälkeen surullisen vähän mitään, kun en viitsinyt miettiä, ja söin työpaikkaruokalassa kolmena päivänä, mies yhtenä. Kirjolohen seuraksi tein perjantaina perunamuussia, ja lauantaina keitin koko puolen kilon hernepussin hernesopaksi, lopusta perunamuussista tein perunarieskaa. Suunnitelmissa on tänään vielä tehdä kirjolohen jämistä pastakastike, jotta saadaan hernesopan syömiseen vaihtelua.

 
5 kommenttia

Kirjoittanut : 11.2.2018 Kategoria/t: budjetti, ruokakaappihaaste, ruokakuvat, ruokalista

 

Avainsanat: , , ,

Kuukauden yhteenveto: Tammikuu 2018

Vihdoinkin tämä kuukausi on ohi. Meinasi tulla aika pitkäksi, kun ei ollut asiaa ruokakauppaan. Viimeisillä pullonpalautusrahoilla ostin eilen neljä appelsiinia ja kaksi porkkanaa, 1,34 euroa, ja ruokakaupparahariville jäi 0,07 e. Punnitsin pienimmän mandariinin, jonka löysin (2,79 e/kg), ja sekin maksoi 15 senttiä, joten en ostanut. Ei siitä tietenkään olisi mitään iloa ollut kenellekään, mutta sen olisi voinut syödä, toisin kuin muovirahakortin digitaalista saldoa tai kolikoita.

Koko kuukauden aikana ruokakauppariviltä hävisi 154,03 euroa ja pullonpalautusrahoista sinne ilmiintyi 4,10 euroa, joten (tänttänttää) periaatteessa lopputulos 149,93 e on alle 150 e. Mutta yli meni silti, koska tavoitesumma oli 150 e poispäin tililtä.

Ajattelin, että minusta olisi hauskaa vielä jaotella loppusummaa vähäsen.

  • Prismaan yheksän reissua yhteensä 80,96 e
  • K-citymarkettiin kolme reissua yhteensä 20,19 e
  • S-marketissa kertapyörähdys 6,38 e
  • Amazonista kahvikoneen tarpeet ja postikulut 45,50 e
  • Kirpparille siihen surullisenkuuluisaan kakkuvuokaan 1 e.

Amazonin paketissa oli yhteensä kilo kahvipapuja 4,79 £ (puolet jo juotu), vedensuodatin (kestää kaksi kuukautta ja tämä yksilö otetaan viikonloppuna käyttöön) 9,26 £ ja kalkinpoistoaine (viiteen käyttökertaan muutaman viikon välein, yksi jo käytetty) 9,50 £ ja liian pieni teräksinen maidonvaahdotuskannu 7,49 £. Postikulut 7,44 £ ja voi miten paljon kahvia sillä olisikaan saanut… Kun ruokabudjetti on tätä luokkaa, on ihan hömelöä hassata melkein kymppi pelkkiin postikuluihin.

Toisella tavalla jaoteltuna, puntamäärät ronskisti pyöristettynä:

  • syötävään ja juotavaan reilut 115 e
  • talouspaperirullapakettiin, kakkuvuokaan ja kahvikoneen huoltovehkeisiin, maitokannuun ja postikuluihin vajaat 39 e.

Ruokakauppabudjettiin ei sisältynyt

  • koiran ruokia
  • vitamiinit ja kalaöljykapselit
  • lääkkeet, laastarit, suojahanskat yms apteekkitavara
  • Pääasiassa mieheni töissä ostamat voileivät, kahvit ja lounaat 27,80 e + minä söin töissä kolme kertaa yht 29,95 e, ne rahat lounaskortilta (työnantajani maksaa muistaakseni 25 % ja loput menevät palkasta, vapaaehtoinen lataus)
  • ulkona syöminen: Hesburger 13,90 e.

Piristykseksi vähän värikkäämpi ruokakuva: riisiä ja kikherne-punajuuripihvejä, porkkanaraastetta ja tomaattia (miten voi tyhjyyttään kumisevasta jääkaapista löytää unohtuneita tomaatteja?). Punajuuripihveihin lisäsin omatoimisesti yhden kananmunan ja sopivan määrän korppujauhoja.

Suuri paljastus: tämä haastehommeli jatkuu helmikuussa. Helmikuu on lyhyempi kuukausi, ja toivottavasti opin tästä kuusta jotain ja suunnittelen rahojen käyttämistä paremmin, eli onnistuminen on taattu. Se tietää myös jatkoa tälle blogille.

 
3 kommenttia

Kirjoittanut : 31.1.2018 Kategoria/t: budjetti, ruokakaappihaaste, ruokakuvat

 

Avainsanat: , , ,

Kiinni jäin

Edellinen ruokakaappibudjettihaastepostaus päättyi tilanteeseen 5,50 e. Sen jälkeen olen käynyt kerran ruokakaupassa ja kirpparikierroksella, ja sortunut herkkuihin. Arvaatte jo, mihin tämä johtaa… haaste epäonnistui. Ei surkeasti, eikä itse asiassa edes kamalan huonosti. Ehei, minä huijasin itse keksimässäni yksin pelaamassani mielikuvituspelissä itseäni viemällä vihdoinkin yli puolen vuoden palautuspullot kauppaan. Kyllä. Yli puolen vuoden ajalta kertyneet pullot. Saldoksi tuli 4,10 euroa. Sovin mieheni kanssa (koska omien sääntöjen rikkomisesta pitää aina sopia jonkun kanssa), että se raha voidaan käyttää yksinomaan herkkuihin. Eli oikeastaan ruokakaappihaaste ei epäonnistunut vielä.

Cittari vei itsekuristani voiton ja kävin ostamassa irttareita 2,47 eurolla. En edes muista, että olisin ikinä punninnut irttaripussia kesken sen täyttämisen muuten kuin siksi, että Cittarin rajoitus, 2 kg/talous, ei ylittyisi. Miehelle ostettiin sipsipussi, 1,49 euroa. 4,10 euron herkkubudjetti siis alitettiin, ja loput sentit siirtyivät sujuvasti tavalliseen ruokabudjettiin. Puolitoista kiloa omenoita, purkki maitoa ja paketti leivänpäällismakkaraa näiden lisäksi, yhteensä 7,19 e.

Sitten mainitsemani kirpparikierros. Ostin nimittäin pitkulaisen kakkuvuoan eurolla. Nooooooh. Kuka idiootti ostaa kakkuvuoan, kun ruokakaupparahat ovat vähissä? En kuitenkaan ajatellut, vaan shoppailin, mikä tietysti kannattaa tehdä kirpparilta, jotta typeriin ostoksiin ei mene aivan tolkuttomasti rahaa. Tämän viikon turhin ostos. Ei palautusoikeutta, joten ruokakaupparahoja jäljellä 1,41 euroa.

Ruokalistalla itse tehtyjä myslipatukoita ja kanarisottoa, jonka sekaan raastoin viimeisen goudankänttysen. Minulta loppui oivariini, eikä jäljellä olevalla budjetilla osteta uutta enää tässä kuussa, mutta onneksi jääkaapissa on iskemätön tuorejuustorasia, jonka voin uhrata hyvään tarkoitukseen aamupalaleipäni päälle. Nam.

Aivan poikkeuksellisesti otin tämän päivän ruoasta kuvan. Lautasella on kaupantädin esivalmistelema pippuripihvi pakkasesta ja uunissa paistettuja perunoita, lanttua ja porkkanoita. Yhtäkään ainesosaa ei ollut ostettu tässä kuussa. Juurekset olivat jääkaapin viimeiset lajissaan, jäljellä on enää muutama punajuuri. Ei meikäläisen pakkasessa tavallisesti ole näinkään hyviä lihoja, mutta olin ostanut kaksi pihviä ilmeisen hyvästä tarjouksesta marraskuussa. Vaalipäivä on sopivan kunnioitettava päivä pihvien paistamiseen.

Valokuvasta käy melkein ahdistavan selvästi ilmi, että tuoreita kasviksia ei ollut. Olisin voinut tehdä porkkanoista raastetta, mutta uunijuurekset ovat vain niin supertosihyviä. Vitamiineja saa purkista.

 
 

Avainsanat: , , ,

Jääkaapintyhjennysruokaa

Ei tämä ole mikään ruokablogikaan, koska en ottanut kuvaa. Olisin voinut lavastaa vaikka mitä, mutta en viitsinyt. Haastan mielikuvituksenne. Kerron tästä teille, jotta saan reseptin talteen.

Jääkaapista piti kuluttaa juustoa. Osa menee leivän päällä, mutta parasta ennen -päivämäärien vuoksi pitää tehdä valintoja pakastamisen ja välittömän ruuanlaiton välillä. Tänään oli pakko poistaa jääkaapista palanen brietä eli valkohomejuustoa. En oikein tiedä mitään muita tapoja syödä valkohomejuustoa kuin keksin ja/tai hillon kanssa juustotarjottimelta, tai patongin välissä viipaleina, ja kerran kaaaauan sitten olen syönyt superhyvää kesäkurpitsakeittoa, joka oli ennemminkin brie-keittoa. Ruokakauppabudjetin puitteissa ei kuitenkaan ollut nyt aiheellista ostaa kesäkurpitsaa, eikä juustotarjotin ole ”oikeaa” ruokaa.

Apuun tulee nykypäivänä tietenkin Guugle, ja koska viime viikolla ostin halpaa tavallista (ja sen vuoksi rumaa) makaronia, päätin, että teen pastaa. Yhtenä hyvänä vaihtoehtona olisi ollut todella herkulliselta kuulostava Jamien camembert-pasta, mutta sitä ei voinut nyt tehdä, koska a) ruokakauppabudjetti, joka johtaa b)-kohtaan: ei aineksia kaapissa valmiina. Jätän korvan taakse ja siksi linkitin teillekin.

Toinen Guuglen perusteella hyvin suosittu brie-pasta on sellainen, johon tulee tomaattia, basilikaa ja brietä sekä pastaa. Monissa versioissa aineksia marinoitiin tuntitolkulla oliiviöljyssä huoneenlämmössä, mutta minä tietenkin oioin (oi mikä muoto <3) koska a) ei ole kesä, joten makeita tomaatteja on ihan turha etsiä hevi-osastolta ja b) ruokakauppabudjetti, johon ei perustavaroiden lisäksi sopinut kuin korkeintaan yksi pastaan ostettava aines. Päätin panostaa euroseni tuoreeseen basilikaan (yksi ruukku maksoi 1,49 e). Tuoreet yrtit tekevät halvasta (ja siksi rumasta, as we all know) ruoasta triplasti parempaa, joten rahan arvo kasvoi silmissä (Lintulaisen pettämätön logiikka osa 15).

Minun versiooni tuli

  • erittäin tavallisia tummia makaroneja puoli pussillista (0,115 e, ostin viime viikolla)
  • purkki tomaattimurskaa (kaapista, mutta maksaa kaupassa 0,95 e)
  • 150 g paketti valkohomejuustoa (kaapista, mutta esimerkiksi Castellon hyvä mutta halpa maksaa 1,95 e),
  • basilikaa (ostin tietenkin koko ruukun, 1,49 e, mutta josta kului naurettavan vähän ja enemmänkin olisi voinut laittaa. Sovitaan 0,5 e kuitenkin, koska loput on käytettävä pian pois)
  • yksi valkosipulinkynsi, mustapippuria ja pikkuisen punaviinietikkaa sekä suolaa (kaapista, sanotaan vaikka 0,2 e vaikka sekin voi olla liioittelua)

Kuumensin tomaattimurskan ja mausteet ja sulattelin brien palasina siihen sillä aikaa, kun makaronit kiehuivat. Kun makaronit olivat kypsiä, pistin kaiken yhteen ja basilikanlehdet sekaan. Oikeasti siis alusta loppuun alle vartissa. Mies tykkäsi niin, että otti vähän lisää, ja se on meillä harvinaista, koska pyrimme ottamaan kerralla sen verran kuin syömme.

Tästä määrästä riittää meille hieman vajaat kolme annosta, joten annoksen hinnaksi jää alle puolitoista euroa. Vinkki: halpa ruoka kannattaa syödä kivalta lautaselta, jos on taipuvainen ajattelemaan, että halpa ruoka on rumaa.

Illaksi teen meille tänään vielä uuniohrapuuroa. Omnom.

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 13.1.2018 Kategoria/t: budjetti, ruokakaappihaaste, ruokalista, ruokatestailut

 

Avainsanat: , ,

Kanananaa-nananaa-naanaa

Tänään tuli kaveri käymään piiitkästä pitkästä aikaa. Hän on itsekin koiraihmisiä, ja sattuu ajelemaan sellaisella farkulla, jossa on koirakalterit takana. Kuuma päivä ja silleen, ja Rimi pääsi ensimmäistä kertaa ikinä uimaan, kun kaverini tarjosi kyydin. Mies tuli mukaan ottamaan valokuvia todisteeksi:

_DSC0026

Ruokapuolella eli keittiössä tapahtui tänään kesäkurpitsasämpylöitä, raparperitoskapiirakkaa. Iltaruuaksi Jamien 15 minuutin keittokirjasta sivulta 172 ”Pasta Pesto, Garlic & Rosemary Chicken”, oma versioni ”kanapastaa papujen kanssa”.
pastapesto

Kuvassa kanaa (5,25 e), suolaa (???), vauvapinaattia (1,29 e), pakastepapuja (miksen ostanut tuoreita o.O 0,98 e /450 g), rypsi- ja oliiviöljyä (???), kuivattu chili (???), valkosipulinkynsiä (???), miniluumutomaatteja (1,19 e), sitruuna (2,49 e/kg), nauhapastaa (1,99 e), parmesaania (5,35 e), mantelilastuja (1,49 e) sekä basilikaa (1,65 e) ja kuvasta puuttuu tietysti tänäänkin jotain, tällä kertaa pippuri, rosmariini ja fenkolinsiemenet (????). Kaupan kassaan kilahti näistä 20,24 euroa. Tämä siis laskettu niin, että kaupasta on pakko ostaa koko pussi/paketti/hedelmä. Annoksen hintaan lasken sitten vain sen osuuden, joka on oikeasti käytetty.

Paketissa oli kolme kananpalaa, joista jäljelle jäi yksi vajaa, pastaa sen sijaan tuli tehtyä taas kerran reilusti, muttei yhtään liikaa pestoon ja vihanneksiin nähden. Sovittaneen taas kolmen annoksen ruoka, ainakin isoon nälkään. Kysymysmerkkihintoineen saadaan annoksen hinnaksi kutakuinkin 4 euroa. Ei huonosti!
pestopasta

Lopputulos on kiva, ainakin täyttävä. Fenkoli ja kana sopivat yhteen. Meillähän on tiskikone, mutta jos ei olisi, niin tämä resepti olisi vähätiskinen, sillä kanat ja tomaatit isketään lopulta samaan pannuun, ja pavut, pasta ja pinaatti (PPP!) keitetään yhtaikaa samassa vedessä. Miehen mielipide on, että voi tehdä useamminkin kuin kerran vuodessa. Niin tavallista kuitenkin, että voisi melkein sanoa arkiruuaksi.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 4.8.2013 Kategoria/t: koira, ruokakuvat, ruokatestailut

 

Avainsanat: , , ,

Ruoka-aika

Kesäloma!

Tilasin jo kevättalvella Jamie Oliverin 30 ja 15 minuutin keittokirjat, ja tapojeni vastaisesti päätin peräti kokeilla kirjojen reseptejä näin kesälomalla. Tälle viikolle valitsin viisi reseptiä 15 minuutin kirjasta. Kirjojen idea on siinä, että ensin otetaan kaikki ruoanlaitossa tarvittava valmiiksi esille, vesi kiehuu vedenkeittimessä ja uuni on lämmin, mielellään tarvittavat pannutkin kuumina. Itse ruuan valmistukseen menee sitten vain hetki.

Kirjat ovat englanniksi, tänään värkkäämäni resepti on sivulla 118 ”Asian Sea Bass, Sticky Rice & Dressed Greens”. Minun versioni on nimeltään ”Vesijärven siikaa, kookosriisiä ja vihreitä vihanneksia”. En katsonut kellosta aikaa, mutta kokonaisuudessaan valmistelutöineen meni arviolta aikaa reilu 20 minuuttia, eli ei huono ollenkaan.

sabassEpätarkassa kuvassa on (suluissa hinnat kauppakuitin mukaan koko määrälle): järvisiika (5,81 e), parsaa (5,99 e), sokeriherneitä (2,49 e), kookosmaitoa (1,59 e), limettejä (3,85 e/kg, päädyin käyttämään sittenkin vain toisen), korianteria (1,65 e), seesamiöljyä (???), soijakastiketta (???), kalakastiketta (????), inkivääriä (3,45 e/kg), valkosipulinkynsiä (???) ja basmatiriisiä (2,69 e). Kuvasta puuttuu suola (???), vesi, sitruunaruohotahna (1,75 e / 110 g purkki) ja kuivattu chili (???). Kauppaan piti jättää 23,84 euroa, jotta sain puuttuvat aineet ostettua.

Tein kalaa ja kasviksia vähemmän kuin reseptissä neuvottiin. Paksoita olisi pitänyt olla parsan ja herneiden seuraksi, mutten löytänyt sitä Prismasta enkä Cittarista. Riisiä tuli ihan liikaa, puoletkin olisi riittänyt, yli jääneen kookosmaidon olisi silloin voinut pakastaa. Lopputuloksena noin kolme annosta ruokaa, annoksen hinnaksi tulee karkeasti laskien kysymysmerkkihintoineen 4,80 euroa. Parsa on kallista tähän aikaan vuodesta. Hinnasta olisi tippunut kolmannes, jos kalan olisi käynyt itse hakemassa järvestä! Pelkän riisin osuus tämän päivän ruuasta oli n. 85 snt/annos, joten jos olisin tehnyt puolet vähemmän riisiä ylipäätään, annoksen hinta olisi pudonnut pelkästään siksi n. 40 senttiä. Mitä se Kaappaus keittiössä -kokki paasasikaan oikeista määristä… Aion tietenkin käyttää ylijäämäriisin johonkin muuhun, joten voitaneen sopia, että annoksen hinta on todellisuudessa 4,40 euroa.

seabassEi niin pro kuin Jamien keittiöohjelmassa, mutta syötävää. Itse olin lopputulokseen tyytyväinen, mies taas totesi että kesäruokaa, kyllähän tätä kerran kesässä syö. Chilin olisi voinut jättää väliin kokonaan, olen siitä hänen kanssaan samaa mieltä. Täytyy kirjoittaa post-it-lapulle mietteitä ruuasta, jotta muistaa sitten seuraavalla kerralla selatessa. Kalan kypsennys onnistui oikein kivasti, vaikken olekaan höyryttämistä kokeillut aikaisemmin.

 

Avainsanat: , , ,