RSS

Avainsana-arkisto: tv

Ohjelmien väliin jäävän tilan täytettä

Tämä blogipostaus on amatöörimäinen, puolivillainen analyysi Ylen Perjantai-sarjan jaksosta Kuka on köyhä? eikä tämä luultavasti ole toivomasi hakutulos, sinä senkin mahdollinen satunnainen guuglaaja. Koska joudun nimeltä mainitsemaan ohjelmassa esiintyneitä henkilöitä, saatan aiheuttaa toivomatonta vierailijavirtaa. (Menkää pois!) Oikeasti tämä blogi käsittelee maidon ostamista automarketista ja normaaliin lähetykseen palataan heti huomenna.

Kymysyksessähän on keskusteluohjelma, jossa on joku perimmäinen tarkoitus, jota en tiedä. Törmäsin tämänviikkoiseen jaksoon Facebook-uutisvirrassani, ja se herätti niin paljon ajatuksia, että otan tarpeettomia kevytriskejä ja lajittelen ajatuksiani näin julkisesti. Ohjelman asetelma oli erikoinen, vaikka sen enempiä miettimättä se menee läpi kuin väärä viidentuhannen ruplan seteli. Ohjelman tarkoitus jäi epäselväksi. Toimittajat eivät vetäneet ohjelmaa lopuksi yhtään yhteen ollenkaan.

Toimittajina olivat toimittajanainen ja ulkomaalaisennimisenkuuloinen toimittajamies, jolla oli tumma kihara tukka. Vieraana entinen perus-, nykyinen sininen suomalainen kansanedustaja Tiina Elovaara, äveriäs Kyösti Kakkonen, köyhyystutkija/poliitikko Maria Ohisalo sekä köyhä masentunut yksinhuoltajanainen Tinna ja köyhä masentunut pitkäaikaistyötön koiranomistajanainen Tarja.

  1. Rikkaita edusti Kyösti Kakkonen yksin. Hänen ulosantinsa oli huono ja hän punasteli kuvauslamppujen loisteessa ja kadehti köyhältä koiranomistajanaiselta tämän koiraa, koska hän on käyttänyt aikansa rahan tienaamiseen ja kertoi, että hän ei ole rikas, koska rikkaampiakin on. Yle onnistui vastakkainasettelussa vain puoliksi niin hyvin kuin kahden ääripään välillä on mahdollista onnistua 53 minuutissa, eli ei lähellekään.
  2. Kakkonen oli joko tarkoituksellisen huonosti briiffattu, tai sitten hän oli oma itsensä, en tunne tapausta tarkemmin. Sanottakoon, että Kakkonen ei ole poliitikko, ja se kävi tuskallisen selväksi. Olen monestakin asiasta hänen kanssaan samaa mieltä, mutta keskustelu ja konteksti on eivät nyt täsmänneet ollenkaan.
  3. Köyhiä edusti kaksi naista, joiden köyhyyteen vaikuttanut sairaus tuotiin ilmi, mutta sivuutettiin kokonaan. Yksi hyvinvointiyhteiskunnan suurimmista ongelmista on se, että sairastuminen ja varsinkin siitä johtuva työkyvyttömyys sivuutetaan kokonaan.
  4. Köyhiä ryhmänä edustaneista toinen on bloggaaja ja toinen on ollut mukana politiikassa, joten kumpikin oli alleviivatusti kykenevä ilmaisemaan ajatuksiaan televisioon sopivalla tavalla. Hitaat aplodit Ylelle siitä, että olivat kaivaneet edes jollain tavalla stereotypioita rikkovia hahmoja ohjelmaansa… ei kun.
  5. Tiina Elovaara edusti täysin keksittyä väliluokkaa, eli entistä köyhää, joka nyt tienaa ihan hulluna rahaa kansanedustajana. Onneksi hänet kuitenkin ohjelman alkuesittelyssä tituleerattiin ”eliittiin nousseeksi.” Hänellä oli todella pahoja vaikeuksia katsoa puhuessaan toimittajamiehen silmiin päinkään. Koska Maria Ohisalo on myös poliitikko, ei Elovaaran ollut todellista tarvetta olla mukana ohjelmassa.
  6. Päinvastoin kuin Elovaara ja Kakkonen, ”köyhät naiset” edustivat todellisuudessa kumpikin vain itseään, sillä siinä, missä kaikkia muita haastateltiin pääasiassa viiteryhmänsä edustajina, näille kahdelle naiselle annettiin ääni vain kun he puhuivat omakohtaisesta kokemuksestaan.
  7. Maria Ohisalo oli jälleen kerran loistava, olisipa mariaohisaloja enemmän. Hän on erinomaisen hyvä televisiossa, ja on jo vahvasti syrjäyttämässä Heikki Hiilamon tutkimusalansa ”päivystävänä dosenttina”. Tutkijan ominaisuudessaan miellyttävää kuunneltavaa, harkittuja lausuntoja ja ohjat käsissä. Poliitikkona kuitenkin näiden lisäksi vain tavallinen poliitikko.
  8. Lisäksi ohjelmassa oli erikoinen, irrallisen tuntuinen insertti nuoresta vapaaehtoistyöntekijästä, jonka puhe oli tekstitetty, vaikka se oli ihan ymmärrettävää suomea.

Mitä Yle tällä halusi oikein sanoa? ”Olkaa hyvä, keskustelkaa, meiltä loppui nyt aika?” Eikö verovaroista taatulla rahoituksella oikeasti saa tehtyä perusteellisesti taustoitettua dokumenttia toimittajatyönä? Miksen saa kiinni siitä, mikä tässä oikein mättää?

Koska postaus on jo tällaisenaan hyvin pitkä, tyydyn heittämään lopuksi pari linkkiä muihin lähteisiin, jotka saattavat liittyä ylläoleviin ajatuksiini tai olla liittymättä. Linkkientakuisista teksteistä en ota mitään vastuuta.

Onnentongintaa-dyykkausblogi. Onni Tonkija oli viime viikon Perjantai-dokkarin aiheena.

Ylellä Juha Siltalan kolumni: Miksi aktivointimalli aktivoi vastustamaan? ”Koulutetuimmatkaan työntekijät eivät näemmä enää usko kunnollisuutensa suojaavan heitä itseään ikuisesti putoamiselta.”

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 27.1.2018 Kategoria/t: lisää luettavaa, weird rant

 

Avainsanat: , ,

99 päivää kesään: päivä 10

Näen usein unia ja aika usein muistankin. Tapanani on myös heräillä silloin tällöin keskellä yötä sekoilemaan, ilmeisesti herään kesken unta ja luulen olevani ihan toisaalla. Välillä myös juttelen ihan järkeviä, mutta mieheni kertoo aamulla, ettei ymmärtänyt mitään. Luonnollisesti minua hämmentää, että oman miehen kanssa ei pysty keskustelemaan, vaikka kysyn ihan viisaita ja oleellisia kysymyksiä.

Uniini tulee tosi helposti televisio-ohjelmista ja elokuvista ihmisiä ja tapahtumia. Harvemmin näen unta töistä. En harrasta unien tulkintaa, vaan jätän aivojeni itsensä huoleksi miten haluavat asioita käsitellä ja sulatella vai ovatko koko yön viihteellä. Jos en itse tiedä mitä uneni tarkoittavat, niin ei niihin guuglettamallakaan merkitystä löydä. On mahdotonta, että joku tuntematon ihminen voisi tietää, mitä joku tietty asia juuri minun unessani juuri tietyssä unisessa asiayhteydessä tarkoittaa.

Viime öiltä muistan kaksi unta, joista toinen oli sekä televisiosta että töistä, ja toinen ihan kotipihalta. Aiemmassa unessa en tiennyt, miten saan John Winchesterin perustettua asiakkaaksi työpaikan järjestelmään (ei painajaismaista, mutta ahdistavaa. Kaikki, joilta olisin voinut kysyä, olivat lähteneet jo kotiin). Olisi pitänyt valita henkilöasiakkaan ja yritysasiakkaan välillä ja vielä sekin, mitä sopimusehtoja kaveriin sovelletaan. Huhhuh.

Tuoreemmassa unessa jouduin kiipeilemään järkyttävän korkealle vuorelle ja roikkumaan jyrkimmällä seinämällä käsieni varassa, kun isot mustat linnut alkoivat hyökkäillä kimppuuni. Se oli painajainen. Asun naakkojen luvatussa kaupungissa ja näen satapäisiä naakkaparvia harva se päivä. On muuten vänkää kun koko puu lehahtaa yhtaikaa ilmaan, kun kävelen koiran kanssa sen ohi.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 4.3.2015 Kategoria/t: 99päivää, weird rant

 

Avainsanat: , ,